Mikael

Lauantai 22.6.2019 klo 13.08



Lauantai 15.9.2018 klo 10:26

Mikael

Luovuudesta, josta olen viime aikoina kirjotellut, onkin hyvä pompata luomisen fyysisiin lieveilmiöihin. Paljon käsitöitä tekevänä ja tietokoneella olevana hartiani ovat usein jumissa. Tiedän missä vaiheessa kannattaa ottaa lääkärin määräämää lihasrelaksanttia, ja usein hartiajumi meneekin ohi, kun osaa oikeana iltana ottaa lääkettä ennen nukkumaan menoa. Harmina lihasjännitystä lievittävissä lääkkeissä on ikävät unet. Harvoin näen suoranaisia painajaisia, mutta ankeita ja ahdistavia ne unet ovat. Usein olen unen ja valveen rajamailla, joka tekee olosta vielä ahdistavamman, kun tiedostan itseni, näen valveunta.

Erään valveunen parin vuoden takaa muistan aivan selkeästi.

Kuljin eteenpäin karua ja kivistä polkua aina vain ylöspäin, korkeammalle ja korkeammalle kohti maisemaa, jota ei ollutkaan. Sitä mukaa kun etenin, edessäni oli vain tyhjyyttä. Maasto oli pelkkää kiveä, tomua, ja kuivuudesta kuollutta puun käppyrää. Terävien lohkareiden reunustama polku oli raskas kulkea ja mitä ylemmäs nousin, sen ahdistavammaksi oloni muuttui, olisin halunnut pysähtyä mutta vauhtini tuntui vain kiihtyvän, en enää kävellyt vaan kuljin kuin jonkun pahan voiman pakottamana ylemmäs ja ylemmäs karumpaan ja karumpaan tomuiseen maisemaan. Olin jo hätääntynyt, kun matkani eteni vastoin omaa tahtoani, ahdistuksen pahetessa metri metriltä.

Jostain syvältä sieluni syövereistä kuulin oman ääneni kuin ulkopuolisena huutavan ”Arkkienkeli Mikael, auta minua!”. Samalla hetkellä maisema pysähtyi, aivan kuin joku olisi painanut elokuvaa katsoessaan kaukosäätimestä paussin päälle. Kun olin tajunnut etenemiseni pysähtyneen, näkymä muuttui siniseksi. Näin kivisen ja kolkon maiseman edelleen, mutta enää vain pysähtyneenä kuvana, aivan kuin tauluna, jossa on sininen lasi päällä.  Katselin sinistä maisemaa hetken, enää se oli vain kuva, kaikki ahdistus oli poissa, muisto vain. Havahduin hyvään ja turvalliseen oloon, ihmetellen pimeässä makuuhuoneessa mitä oli tapahtunut, raukeana, kuin pehmeässä pumpulipilvessä loikoillen.

Miksikö maisema muuttui siniseksi?

Mahtavan Arkkienkeli Mikaelin väri on hohtava tummansininen. Mikael on rohkeuden, vahvuuden ja suojelemisen enkeli. Kun apua todella tarvitsee ja pyytää, niin apua kyllä saa, jos niin on tarkoitettu. Taivaalliset tukijoukot ovat joka hetki valmiina sinuakin varten. Tässä elämässä kohdallesi osuu vastoinkäymisiä, joihin ei tule apua, mutta ne ovat asioita, jotka on kirjoitettu sielunsopimukseesi, suureen oppimissuunnitelmaan, johon enkelit eivät saa puuttua. Niistä kirjoittelen joskus myöhemmin.

Mikael.

Kristillisessä kirkossa vietetään ylienkeli Mikaelille pyhitettyä Mikkelin-päivää syys-lokakuun vaihteessa, se sunnuntai on kaikkien enkelten päivä. Mikkelin kaupunki on saanut nimensä Mikaelista. Sikäli olikin metkaa, että pyysin apuun juuri Mikaelia, olenhan syntynyt Mikkelissä ja yli 40 vuotta asunut siellä ja sen liepeillä. Arkkienkelit pystyvät olemaan kaikkien heitä tarvitsevien seurassa samaan aikaan, aika ja paikka eivät rajoita heitä millään tavoin. Voit pyytää rohkeasti apua pieneltäkin tuntuvassa asiassa, he ovat aina käytettävissä ja auttavat mielellään.

Seuraavalla kerralla pelastajani on paljon maallisempi.

Siihen saakka, rakkautta elämääsi ja keijuvaloa.

 

Avainsanat: arkkienkeli Mikael, arkkienkelit, Mikkeli,


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini