Kanava.
Vajaa vuosi sitten kirjoitin, etten aio enää pitää näyttelyä, että ”tämä on nyt tässä”, taiteen osalta.
Mutta eihän se niin mennyt.
Ei se useinkaan mene niin kuin itse kuvittelee ja suunnittelee. Universumi suunnittelee minua paremmin.
Maaliskuussa 2019 minulta kysyttiin yllättäen, että haluaisinko pitää kesänäyttelyn Mikkelissä Naisvuoren Näkötornissa. Meni noin kaksi sekuntia ja vastaus tuli suustani että ”haluan”, vaikken ollut asiaa edes ehtinyt miettiä. Jos olisin ehtinyt miettiä, voi olla, että olisin alkanut jänistää.
Mutta näin oli tarkoitettu.
Kiirehän siinä tuli, kun näyttelyn avajaiset oli vappuaattona, mutta niinhän se sinne rakentui, ja ihan kunnialla. Olipahan kivaa pitkästä aikaa, tuntui että olen herännyt uudelleen eloon pitkän horroksen jälkeen!
Yksi elämäni tarkoituksista on tuottaa iloa ihmisille, ja parhaiten teen sen taiteeni kautta.
Mutta ei tämä taidehommeli tähän jäänyt, kun minut oli taas saatu houkuteltua sen pariin.
Elämässäni alkoi uusi sykli toukokuun lopulla. Vaikka olinkin jo taiteen ääreen palannut kesänäyttelyn muodossa, silti tuntui, etten saanut luomisesta kunnolla kiinni. Sain luotua uutta, ihanaa ja kaunista, mutta se ei tullut sydämestä, se tuli egon kautta.
Toukokuun lopulla tapasin henkilön, joka katsoi minulle varvulla asioita. Hän kysyi minulta, olenko ajatellut kokeilla intuitiivista maalaamista. En ollut asiaa koskaan edes ajatellut, mutta sieltä se siemen jäi itämään ja ajatus kytemään. Oli myös epäilys. Enhän ole mikään maalari, en osaa kunnolla edes piirtää.
Muutama viikko kului.
Olin jo ostanut maalia ja pohjia valmiiksi, sillä intuitio sanoi, että tämä on kokeiltava, vaikka oma usko asiaan ei meinannut riittää. Yhtenä kesäkuun päivänä sitten mietiskelin ja meditoin, juttelin kristalleille, kiville, enkeleille ja henkioppaille ja pyytäen opastusta. Sain vastauksen, että on oikea hetki.
Sitten se vaan tuli. Ensimmäinen intuitiivinen maalaus. ”Yhteys”. Kuva on tekstin lopussa.
Seuraava maalaus tuli taas egosta, yritin maalata väkisin.
Ei sekään kuitenkaan mikään hukkasudinta ollut, maalaus on oikein hyvä, ja löysi uuden kotinsa nopeasti, täydellisen paikan, kuin olisi siihen ympäristöön suunniteltu.
Mutta siinä teoksessa ei ole valoenergiaa.
Ymmärsin että minun ei kuulu maalata egolla, vaan sielun ja sydämen kautta silloin kun aihe annetaan. Maalaukset tulevat silloin, kun ne halutaan minun kauttani välittää, kun on niiden aika syntyä.
Olen vieläkin hämmästynyt, noin 10 taulun jälkeen, että saan olla kanavana. Valon välittäjänä. Se valo joka niihin tauluihin tulee, se on korkeita ja puhtainta rakkauden valoa mikä tulee suoraan taivaasta, korkeimmasta, tähtien takaa.
Saan uuden aiheen vasta kun olen edellisen taulun maalannut alta pois.
Taulun nimikin tulee valmiina, eikä sitä pysty muuttamaan, se on se, mikä on määrätty.
Alkuun tauluja syntyi useampia nopeaan tahtiin, kunnes sattui hassu juttu.
En ollut maalannut kahteen-kolmeen viikkoon mitään. Olin tyttären kanssa lomalla ja ajattelin että vietän hänen kanssaan aikaa enkä uppoudu maalaamiseen. Niinhän siinä kävi, etten saanut aihetta, koska olin niin toivonut. Kun tyttäreni lähti, seuraavana aamuna tuli aihe! Ja illalla tuli vielä toinen.
Ensimmäisen näistä olen saanut tallennettua kankaalle. Se on ”Valoa kohti” ja se on hirvittävän synkkä.
En enää pelkää maalaamista. Käsitän että maalauksista tulee juuri sellaisia kuin on tarkoitettu, vaikkeivat ne täydellisiä olekaan. Minä olen välikappale. Minulle on suuri kunnia ja ilo olla kanava.
Ahnehtia tässä ei voi. Maalauksia syntyy harvakseltaan, kun olosuhteet ovat oikeat. Vaikka välillä olisi aikaakin, niin aina ei ole oikea hetki maalata. Tätä kirjoittaessa edellisestä on jo viikko. ”Valoa kohti” on edelleen maalaustelineessä, mihin se jäi valmistuttuaan. Välillä käyn sitä katsomassa ihmetellen sen synkkyyttä, vaikka maalaus onkin optimistinen. Murheelliselta (mieheltä) on riipaistu rinnasta sydän, se on jäänyt onttona mustuuteen. Silti hän kulkee sitkeästi valoa kohti, askel askeleelta keventyen. Jonain päivänä huomaten olevansa jälleen ehyt.
Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Rakkautta, iloa ja valoa elämääsi.
