Ursula-kynäteline

Nonnii.
Asiaan.

Koulussa me tehtiin ihan ekana liimausalustat jotka laminoitiin, mutta siitä ei näköjään ole mulla koneella kuvaa, enkä tiedä, onko siinä tarpeeksi itua julkaista.
Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli muokata vanhasta kirjasta / vanhoista kirjoista säilytin.
Säilyttimeen saimme vapaat kädet. Minä päädyin kynätelineeseen. Kirjoista syntyi mm. korurasioita, laatikoita, pikkuhylly (!), korvakorutelinekirja, sitä tätä ja tuota.

Jos joku nyt kauhistelee, että miten ihania vanhoja kirjoja voi tollai "tuhota", niin tosiasia on se, että niitä ihania vanhoja kirjoja on maailmassa LIIKAA. Kunniakkaampi loppu on päätyä tuunaajaan käsiin ja saada uusi käyttötarkoitus, kuin joutua uusiopaperiksi tai energiajätteeksi. Mielipiteitä on monia.

Itse syöksyin suoraan Lappeenrannan Hyötyhalliin metsästämään sopivia kirjoja, ja sieltä tarttui mukaan läjä Ursuloita hintaan 30 senttiä kappale. Mietin, miten saisin ne käytettyä siten, ettei kirjoja tarvitsisi millään muotoa pilkkoa. Hetken aikaa kirjoja pyöriteltyäni keksin ratkaisun. Ja silloin astui esiin luottoliimani, Aleene's Tacky Glue. Jollain muullakin askarteluliimalla on lupa yrittää, mutta melkein uskallan väittää, että liimauksen lopputulos jää hieman jälkeen.
Tähän lootaan tarvitsee viisi kirjaa, aika ohutta romaania. Esim. nämä Ursulat on 10 mm paksuja.
Ensin liimasin kirjat kiinni kuvan mukaisesti. Reilusti liimaa ja levitys kaikkiin kolmeen sivuun. Annoin kuivua yön yli.

Kokosin valmiit kirjat laatikoksi. Tarttee PALJON liimaa!!!
Vaati aika pitkiä hermoja ja sorminäppäryyttä saada pysymään kirjat kohdallaan, mutta painavien säilyketölkkien avulla se onnistui!
Jätin taasen kuivumaan yön yli.

Seuraavassa vaiheessa otin apumateriaaliksi aina luotettavan kapalevyn. Käytän kapalevyä paljon, ja kotona on aina vähintäänkin jämäpaloja muista askarteluista. Päätin kasata lokerikon 5 mm paksusta kapasta, kasaaminen tapahtuu pienipäisten nuppineulojen ja liiman avulla. 

Sovitin lokerikkoa paikoilleen ennen sen lopullista kasaamista.
HUOM! Päällystä palat ENNEN lopullista kasaamista, on paljon helpompi.
Kapalevyn sisus itsessään on pehmeää, eikä se sellaisenaan sovi lokerikon materiaaliksi. Sattui olemaan jemmassa kultaisia kartanpaloja, paksua paperia vanhasta Lontoon matkaoppaasta. Ne liimasin lokerikon osiin ja pohjaan. Päällystäminen onnistuu myös jo kasattuun lokerikkoon, mutta se vie hermot, eikä lopputulos ole yhtä siisti.

Valmiin lokerikon liimasin paikoilleen. Jälleen reilusti liimaa Ursula-kirjoihin ja lokerikko paikoilleen. Sivelin liimalla myös kaikki lokerikon osat, etenkin nuo päälliosat, mihin helposti tökkää kynällä. Liima tukevoittaa paperia huomattavasti. Aika näyttää, miten lokerikko kestää käytössä. Voi olla, että teen tästä säilytyspaikan siveltimille. Silloin ei ainakaan terävillä kynillä tule tökittyä tuota rakennetta.
Jos et rakentele sisälle lokerikkoa, niin pari lasipurkkia tai säilyketölkkiä ajaa saman asian kynien pystyssäpysymisen suhteen.
Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen tyytyväinen, ja se on aika hyvin, jos itse olen tyytyväinen ;-)

Kohtalon oikusta jemmoistani löytyi täsmälleen sopiva leveä nauhan pätkä. Hämmennyin itsekin miten hyvin kävi väri, nauhan ja kirjojen aikakausi on sama, ja nauha riitti! Ylimääräistä oli vain noin 10 cm pätkä. Nauhan koristeellisuuden lisäksi, se auttaa lootaa pysymään kasassa. Nauha on liimattu runsaalla liimalla tiukkaan kiinni. Tiukkaamisessa käytin apuna tukevaa neulaa, jolla kiristin nauhan, ja loppupäät liimasin kun nauha oli jo muuten kuivunut.

Tuotakin nauhaa olin säästellyt about 7-8 vuotta. Nyt se löysi paikkansa. Nauhan alle jäi etupuolelle tyhjää, ja siihen liimasin ylimääräisestä Ursulasta kaksi kansisuikaletta, ettei nauha löpsötä tyhjän päällä.

Tämmöinen oli ensimmäinen kouluhomma kädentaidtojen ohjaajan täydennyskoulutuksessa.
Seuraavaksi värkkäsin art bookin. Siitä lisää tuonnenpana.

Heippa!