Dropping places karttakirja

Lauantai 6.5.2023 klo 10.28 - Milja Talvikki

"Dropping places" on ns. hullun luovuuden tuotos, joka alkoi elää omaa elämäänsä rullatun paperin ideasta.

Olin saanut valmiiksi Valon ratsu-kirjan, ja uutta piti keksiä.
Olin jo aiemmin tehnyt itse paperin rullausta erääseen roombox-projektiin, ja kun näin rullatusta paperista tehdyn mobilen, niin mietin, että "se rullaus, niin, se on tosi kivaa.... mitähän niistä rullista voisi tehdä?"

Mobile?
Njääh.
Liian tylsä ratkaisu tähän hetkeen.
Ajatus jäi aivoihin muhimaan.
Seuraavana päivänä törmäsin kirjalootassa (poistokirjoja askarteluun) karttakirjaan. Ja koska kartat on ihania, niin nappasin kirjan ja mietin mitä siitä voisi tehdä.....
Siitä se ajatus sitten lähti, karkasi mopo käsistä, vaikka olin tavallaan päättänyt, että yhtään turhaa pölynkerääjää en enää kotiin tee.
Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Karttakirjan sisällysluettelo meni "siivuiksi", ja rullaati rullaati, rullia alkoi syntyä. Tässä vaiheessa lopullinen tuotos haki vielä muotoaan. Rullasin ja rullasin, ja liimasin rullia kiinni.
kaappeja ja laatikoita kaivelin, että mitäköhän lankaa rulliin laittaisi ripustusnaruksi.
Bingo!
Löytyi pikkunen nyttönen täydellisesti karttojen väriin sopivaa kirjavaa nauhalankaa. Ei se riittänyt, mutta samassa laatikossa oli täydellisen sopivaa vihreää epätasaista puuvillalankaa!
Happy happy joy joy!
Illalla oli nyöritetyt rullat valmiina.
Hauskaa oli, että kun otin tuota kuvaa, niin puhelimen kamerassa oli tulkinta "kukkia". Olen monesti miettinyt, että ketäköhän tuo toiminto palvelee? Että puhelin kertoo, että olet ottamassa kuvaa vaikkapa kissasta. Jumankauta! Kai sinä tiedät muutenkin, että siinä on kissa!

Sitten illalla mies meni nukkumaan joskus puoli ysin maissa (kellonsa soi 04:00).
Sanoin, että tulen ihan just perässä. Ja silloin ne rullat vei mennessään!
Ne oli liian kliinisiä, liian puhtaita. Tylsiä.
Ratkaisuksi keksin tuubivesivärin. Sotkin sinistä ja vihreää veteen jossain kipossa. Kipon laitoin tistialtaan pohjalle, ja dippailin rullia veteen. Väri oli jäänyt klöntteihin, mikä oli tässä hommassa oikein hyvä. En halunnutkaan rullista tasaisen värisiä. Sormella tuhrin klönttistä väriä vielä lisää osaan rullista.

Niistä tuli ihania! 

(Mulla on tommonen jalallinen rilitä, minkä olen löytänyt jostain kirpparilta, ihan askartelutarkoitukseen, erittäin kätevä! Sen päälle laitoin rullat kuivumaan.)

Vihdoin pääsin nukkumaan.
Kun olin siivonnut tiskipöydältä vesivärit pois.

Aamulla homma jatkui kartan sivujen parissa.
Vielä tässäkään vaiheessa en täysin tiennyt, mitä ajoin takaa, miten yhdistäisin kartat ja rullat.
Alkuperäisen kartaston kannet oli liian suuret suhteessa rulliin.
Romaanikokoinen kirja oli taas liian pieni.
Taas kirjalootalle......... Sieltä löytyi sopivan kokoinen kirja (joku Tapatieto) joka oli kooltaan kartaston ja romaanin puolivälistä. Päätin päällystää sen.
Kyllä mä nautin! Tosi kivaa hommaa :-)
Ainut taas hankaluus, että monesti piti odottaa liiman kuivumista, että pääsi jatkamaan.

Kansistakin tuli tosi kivat.

Kuvassa kansi ei ole vielä ihan valmis.
Kanteen tuli pääosaan USA:n länsirannikko. Los Angeles, Las Vegas ja silleen. Elämän parhaita muistoja road tripiltä. Vegasissa mentiin naimisiinkin :-) 
Ihan oikeesti, virallisesti naimisiin, ei pelkkä show-vihkiminen.

Ei. Meitä ei vihkinut Elvis. Ei todellakaan.

Palataan karttaan:
Tässä vaiheessa tuli haasteita.
Miten langat kiinni kansiin? Mitä hä?
Mitä mä olen taas tekemässä?

Taas tuli ritilä avuksi. Ilman ritilää, olisin joutunut odottamaan useita tunteja joka liimauksen välissä. Lankoja tuli useampaan kerrokseen, hieman epäsäännöllisesti. Ja liimaa kului tuhottomasti. En halua, että ne langat sieltä alkaa tipahdella.
Kuva kertoo ratkaisun nerokkuuden:  

Ja olihan mulla ajatuksissa tehdä tästä mobile.
Mutta mihin sen saisi roikkumaan? Esille? Mobile ei toimisi.
Viiriteline !!!!!!!!!!!!!!!!
Jess !!!!!!!!!!!!!!!
Olen niitä jemmannut tuonne ulkovarastoon.

Jaahas. Tanko on liian matala, ei toimi.

Käännyin jälleen mahtavan upean ihanan mieheni puoleen, kysyin, voisiko tankoa jatkaa toisen telineen tangolla?
Eip. Väärää matskua, ei pysty hitsaamaan.
Käppäilin pihalla koiran ja kissan kanssa, kun mies kaiveli sopivaa ratkaisua.
Ja sehän löytyi! Jalusta sai kokonaan uuden tangon.
Ja koska tangon päähän piti saada hahlo teoksen ripustamiseksi, niin senkin sain, rälläkkään piti vaan vaihtaa ohuempi laikka.
Täydellistä!

Vielä kaivoin lankalootaa, etsin todella vahvaa korujen tekoon tarkoitettua narua ripustuslenkiksi (kiitos narusta Johanna!)

VALMIS !!!
Ei huono.

Tämä on yksi mun ehdottomista suosikeista kaikesta siitä mitä olen luonut.
Hurmaava pölynkerääjä.
Suorastaan nerokas, vaikka itse sanonkin.

Tässä tämä tarina.
Seuraavassa päädytään Murheen majaan.

Art book / Altered book: Valon Ratsu

Keskiviikko 26.4.2023 klo 12.06 - Milja Talvikki

Kun on niin kova vauhti luoda koko ajan uutta, niin valmistuneet ei meinaa ehtiä tänne nettiin lainkaan..............
Kakkosena vanhojen kirjojen tuunauksessa oli tuunata art book, tai altered book. Eli vanhasta kirjasta tehdään taidetta sisältävä kirja, art book. Altered bookin suora käännös on "muutettu kirja". Mulle oli Hyötyhallireissulla tarttunut mukaan myös noin 1700 sivuinen sanakirjajärkäle. Hinta oli sama 30 senttiä, kuin Ursuloillakin. Alunperin arvokkaalla teoksella ei ollut enää mitään arvoa, kaikkihan on siellä (täällä) samperin netissä. Joskus kaipailen aikoja, kun netistä ja kännyköistä ei ollut tietoakaan. Elämä oli ihanan rauhallista ja hidasta.

Mutta takaisin 1700-sivuun kovaa kivipaperia. (valkoinen kova paperi sisältää puun lisäksi kiviainesta, on monin puolin kestävämpää, kuin pelkkä selluloosapaperi, ja säästää samalla puita. On olemassa selluloosapaperia, sekoitetta ja kivipaperia. Ja koska kehitys kehittyy koko ajan, niin paperiinkiin tulee uusia juttuja, kuten muovia, mutta olen jo tipahtanut kehityksen kelkasta tuolta osin). 

Tämäkin aloitettiin liimaamalla kirja yhteen.
ENNEN liimaamista kannattaa poistaa kirjan alusta joitain sivuja muutaman millin paksuudelta. Jopa 5 mm. Työstäessa kirja "turpoaa", eikä kansi enää mene kiinni, jos kaikki sivut on tallelle.
Sitten PALJON Tacky Glueta kaikkiin reunoihin ja levitys. HUOM: kanteen kannattaa laittaa muovi suojaksi, koska tässä kannen tulee olla avattava.

Olisin harkinnut useamman kerran kirjan veistämistä ontoksi, jos olisin tullut ajatelleeksi, miten kova homma se on! Tein homman pienissä jaksoissa, noin 15-20 minuuttia jaksoin, sitten tauko. Kokonaisuudessaan meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Käsi oli välillä tunnoton, ja sormia särki vielä seuraavanakin iltana.

Veistäminen on pölyistä ja silppua tulee älyttömän paljon. Mulla kun on astma ja pöly on yksi mun vihollinen, niin pidän vieressä pölyä keräävää ilman puhdistajaa, Electroluxin Oxygen on laitteen nimi. Myös imuri on hyvä olla vieressä ja imaista sillä vähän väliä pienet silput pois.

Mulla helpotti leikkaamista se, ettei reunojan ollut tarkoituskaan olla tasaiset ja siistit, vaan ne sai jäädä röhelöisiksi. Pitkään mietin, mikä on reunojen väri, päädyin sinisen ja violetin sävyihin, koska aiheena on siunattu uni.

Maalaamisen jälkeen piti odotella yös yli, että maali ehti kuivua. Maalia on paljon, jotta se peittää kaikki silput ja röhelöt röpelöt. Turpoamisen estämiseksi kuivatin kirjan vaakatasossa, paljon painoa päällä. Kosteuden poistamiseksi laitoin kirjan sisälle silicagel pusseja, joita on jostain kumman syystä tullut säilytettyä. Kosteuden keräämiseen käynee myös kipossa olevat riisinjyvät tai mikä vain paljon kosteutta itseensä imevä matsku. Onhan noita kosteudenkerääjiä nykyisin ihan myynnissäkin, autotarvikeliikkeissä. Kuivumista edistää jos kirjan saa lämpimmän paikkaan.

Tässä vaiheessa ideani ei ollut vielä täysin muotoutunut. Lähdin kaivelemaan varastoa. On se kumma, että vaikka olen karsinut tavaraa useamman vuoden, on ollut kotikirpparia ja vuokrattua pöytää, niin silti sitä roinaa aina vaan on. Ja tässä tapauksessa hyvä niin, kaikki tarvittava löytyi kotoa :-)

Hahmo. Kovia kokenut vanha pikkuinen matkamuistonukke on uskollisesti odottanut uutta elämää ulkovarastossa monia vuosia. Uudessa elämässään hän on ikuisessa kauniissa unessa. Pois varisseet kasvot maalasin akryylimaalilla. Vaatteet silkkiväreillä. Nukkuvan asennon aikaan saamiseksi hänelle piti tehdä hieman väkivaltaa, ja sitä hänelle pahoittelen.

Avainasemassa tässä kirjassa on hevos-hologrammi, jonka olen saanut saaliikseni jostain kirpputorilta kauan kauan sitten. Hevonenkin on odottanut, milloin pääsee taas päivävaloon sieltä varastosta. Nimeä hevoselle pyörittelin muutaman päivän, lopulta hänestä tuli Valon ratsu. Alemmassa kuvassa oikealla on kirja maalattuna, ratsu ja hahmo kiinnitettynä (toistan itseäni; paljon Tacky Glueta!). Vasemmalla on viimeistelty versio. 

Hologrammin liimaamisen jälkeen (taas piti odottaa kuivumista) maalasin taustan mustaksi ja liimasin nukkuvan hahmon. Metsän sammaleet on upeasta ihanasta lahjaksi saamastani huovutetusta huivista, joka joskus repesi, ja säästäen olen huivia palastellut tärkeisiin askarteluihin. 
Unenomaiset roikkuvat harsot on silitettävää kimallekuitua.Kimallekuitua on sekä silitettävää, että sellaista joka ei sovellu silittämiseen. Jos tilaa jostain, niin kannattaa olla tarkkana kumpaa tilaa.

Koska kirjan kansi kaipasi jotakin, niin värkkäsin siihen runontapaisen:

Valon ratsu

Kun metsään nukahdin, näin jotain ihanaa.
Uljaan ratsun tuon, valoa, kultaa hohtavaa.
Henkiopas hänkö lie, vai enkelin kaltainen?
Herääminen näyn pois vie, mutta tunnen siunauksen.
Valon ratsu kanssain kulkee, mihin tahansa matkaankaan.
Suojelukseensa mut sulkee, ei hylkää milloinkaan.

Mitäköhän kaikkea tällä kertaa unohdin...
Edellistä kirjoitusta piti käydä korjaamassa useamman kerran, kun muistin tärkeitä seikkoja tekemiseen liittyen. Mutta, tarkoitus ei ole luoda tarkkoja teko-ohjeita, vaan antaa ideoita. 
Hologrammin voisi korvata esim. peilillä. Autotarvikeliikkeissä myydään pienenä arkkina kätevää saksilla leikattavissa olevaa peiliä joka käy moneen tarkoitukseen.

"Altsuista" (altered book) kiinnostuneiden kannattaa hakukoneella hakea kuvia; art book project ja altered book, niillä pääsee ideoinnissa alkuun. Pinterestistä löytyy sitten jo ihan liikaa, pää rajahtää!

Olenkin viime viikkoina useamman kerran hokenut:
Liikaa ideoita,
liikaa ideoita,
liikaa ideoita!

Jossain vaiheessa taas jatkuu...............
Miellyttävää ja mieleistä vappuilua kaikille täältä toivottelen!
Milja Talvikki :-)

Ursula-kynäteline

Maanantai 17.4.2023 klo 15.49 - Milja Talvikki

Nonnii.
Asiaan.

Koulussa me tehtiin ihan ekana liimausalustat jotka laminoitiin, mutta siitä ei näköjään ole mulla koneella kuvaa, enkä tiedä, onko siinä tarpeeksi itua julkaista.
Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli muokata vanhasta kirjasta / vanhoista kirjoista säilytin.
Säilyttimeen saimme vapaat kädet. Minä päädyin kynätelineeseen. Kirjoista syntyi mm. korurasioita, laatikoita, pikkuhylly (!), korvakorutelinekirja, sitä tätä ja tuota.

Jos joku nyt kauhistelee, että miten ihania vanhoja kirjoja voi tollai "tuhota", niin tosiasia on se, että niitä ihania vanhoja kirjoja on maailmassa LIIKAA. Kunniakkaampi loppu on päätyä tuunaajaan käsiin ja saada uusi käyttötarkoitus, kuin joutua uusiopaperiksi tai energiajätteeksi. Mielipiteitä on monia.

Itse syöksyin suoraan Lappeenrannan Hyötyhalliin metsästämään sopivia kirjoja, ja sieltä tarttui mukaan läjä Ursuloita hintaan 30 senttiä kappale. Mietin, miten saisin ne käytettyä siten, ettei kirjoja tarvitsisi millään muotoa pilkkoa. Hetken aikaa kirjoja pyöriteltyäni keksin ratkaisun. Ja silloin astui esiin luottoliimani, Aleene's Tacky Glue. Jollain muullakin askarteluliimalla on lupa yrittää, mutta melkein uskallan väittää, että liimauksen lopputulos jää hieman jälkeen.
Tähän lootaan tarvitsee viisi kirjaa, aika ohutta romaania. Esim. nämä Ursulat on 10 mm paksuja.
Ensin liimasin kirjat kiinni kuvan mukaisesti. Reilusti liimaa ja levitys kaikkiin kolmeen sivuun. Annoin kuivua yön yli.

Kokosin valmiit kirjat laatikoksi. Tarttee PALJON liimaa!!!
Vaati aika pitkiä hermoja ja sorminäppäryyttä saada pysymään kirjat kohdallaan, mutta painavien säilyketölkkien avulla se onnistui!
Jätin taasen kuivumaan yön yli.

Seuraavassa vaiheessa otin apumateriaaliksi aina luotettavan kapalevyn. Käytän kapalevyä paljon, ja kotona on aina vähintäänkin jämäpaloja muista askarteluista. Päätin kasata lokerikon 5 mm paksusta kapasta, kasaaminen tapahtuu pienipäisten nuppineulojen ja liiman avulla. 

Sovitin lokerikkoa paikoilleen ennen sen lopullista kasaamista.
HUOM! Päällystä palat ENNEN lopullista kasaamista, on paljon helpompi.
Kapalevyn sisus itsessään on pehmeää, eikä se sellaisenaan sovi lokerikon materiaaliksi. Sattui olemaan jemmassa kultaisia kartanpaloja, paksua paperia vanhasta Lontoon matkaoppaasta. Ne liimasin lokerikon osiin ja pohjaan. Päällystäminen onnistuu myös jo kasattuun lokerikkoon, mutta se vie hermot, eikä lopputulos ole yhtä siisti.

Valmiin lokerikon liimasin paikoilleen. Jälleen reilusti liimaa Ursula-kirjoihin ja lokerikko paikoilleen. Sivelin liimalla myös kaikki lokerikon osat, etenkin nuo päälliosat, mihin helposti tökkää kynällä. Liima tukevoittaa paperia huomattavasti. Aika näyttää, miten lokerikko kestää käytössä. Voi olla, että teen tästä säilytyspaikan siveltimille. Silloin ei ainakaan terävillä kynillä tule tökittyä tuota rakennetta.
Jos et rakentele sisälle lokerikkoa, niin pari lasipurkkia tai säilyketölkkiä ajaa saman asian kynien pystyssäpysymisen suhteen.
Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen tyytyväinen, ja se on aika hyvin, jos itse olen tyytyväinen ;-)

Kohtalon oikusta jemmoistani löytyi täsmälleen sopiva leveä nauhan pätkä. Hämmennyin itsekin miten hyvin kävi väri, nauhan ja kirjojen aikakausi on sama, ja nauha riitti! Ylimääräistä oli vain noin 10 cm pätkä. Nauhan koristeellisuuden lisäksi, se auttaa lootaa pysymään kasassa. Nauha on liimattu runsaalla liimalla tiukkaan kiinni. Tiukkaamisessa käytin apuna tukevaa neulaa, jolla kiristin nauhan, ja loppupäät liimasin kun nauha oli jo muuten kuivunut.

Tuotakin nauhaa olin säästellyt about 7-8 vuotta. Nyt se löysi paikkansa. Nauhan alle jäi etupuolelle tyhjää, ja siihen liimasin ylimääräisestä Ursulasta kaksi kansisuikaletta, ettei nauha löpsötä tyhjän päällä.

Tämmöinen oli ensimmäinen kouluhomma kädentaidtojen ohjaajan täydennyskoulutuksessa.
Seuraavaksi värkkäsin art bookin. Siitä lisää tuonnenpana.

Heippa!