Dropping places karttakirja

Lauantai 6.5.2023 klo 10.28 - Milja Talvikki

"Dropping places" on ns. hullun luovuuden tuotos, joka alkoi elää omaa elämäänsä rullatun paperin ideasta.

Olin saanut valmiiksi Valon ratsu-kirjan, ja uutta piti keksiä.
Olin jo aiemmin tehnyt itse paperin rullausta erääseen roombox-projektiin, ja kun näin rullatusta paperista tehdyn mobilen, niin mietin, että "se rullaus, niin, se on tosi kivaa.... mitähän niistä rullista voisi tehdä?"

Mobile?
Njääh.
Liian tylsä ratkaisu tähän hetkeen.
Ajatus jäi aivoihin muhimaan.
Seuraavana päivänä törmäsin kirjalootassa (poistokirjoja askarteluun) karttakirjaan. Ja koska kartat on ihania, niin nappasin kirjan ja mietin mitä siitä voisi tehdä.....
Siitä se ajatus sitten lähti, karkasi mopo käsistä, vaikka olin tavallaan päättänyt, että yhtään turhaa pölynkerääjää en enää kotiin tee.
Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Karttakirjan sisällysluettelo meni "siivuiksi", ja rullaati rullaati, rullia alkoi syntyä. Tässä vaiheessa lopullinen tuotos haki vielä muotoaan. Rullasin ja rullasin, ja liimasin rullia kiinni.
kaappeja ja laatikoita kaivelin, että mitäköhän lankaa rulliin laittaisi ripustusnaruksi.
Bingo!
Löytyi pikkunen nyttönen täydellisesti karttojen väriin sopivaa kirjavaa nauhalankaa. Ei se riittänyt, mutta samassa laatikossa oli täydellisen sopivaa vihreää epätasaista puuvillalankaa!
Happy happy joy joy!
Illalla oli nyöritetyt rullat valmiina.
Hauskaa oli, että kun otin tuota kuvaa, niin puhelimen kamerassa oli tulkinta "kukkia". Olen monesti miettinyt, että ketäköhän tuo toiminto palvelee? Että puhelin kertoo, että olet ottamassa kuvaa vaikkapa kissasta. Jumankauta! Kai sinä tiedät muutenkin, että siinä on kissa!

Karttakirja_001_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

Sitten illalla mies meni nukkumaan joskus puoli ysin maissa (kellonsa soi 04:00).
Sanoin, että tulen ihan just perässä. Ja silloin ne rullat vei mennessään!
Ne oli liian kliinisiä, liian puhtaita. Tylsiä.
Ratkaisuksi keksin tuubivesivärin. Sotkin sinistä ja vihreää veteen jossain kipossa. Kipon laitoin tistialtaan pohjalle, ja dippailin rullia veteen. Väri oli jäänyt klöntteihin, mikä oli tässä hommassa oikein hyvä. En halunnutkaan rullista tasaisen värisiä. Sormella tuhrin klönttistä väriä vielä lisää osaan rullista.

Niistä tuli ihania! 

Karttateos_002_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

(Mulla on tommonen jalallinen rilitä, minkä olen löytänyt jostain kirpparilta, ihan askartelutarkoitukseen, erittäin kätevä! Sen päälle laitoin rullat kuivumaan.)

Vihdoin pääsin nukkumaan.
Kun olin siivonnut tiskipöydältä vesivärit pois.

Aamulla homma jatkui kartan sivujen parissa.
Vielä tässäkään vaiheessa en täysin tiennyt, mitä ajoin takaa, miten yhdistäisin kartat ja rullat.
Alkuperäisen kartaston kannet oli liian suuret suhteessa rulliin.
Romaanikokoinen kirja oli taas liian pieni.
Taas kirjalootalle......... Sieltä löytyi sopivan kokoinen kirja (joku Tapatieto) joka oli kooltaan kartaston ja romaanin puolivälistä. Päätin päällystää sen.
Kyllä mä nautin! Tosi kivaa hommaa :-)
Ainut taas hankaluus, että monesti piti odottaa liiman kuivumista, että pääsi jatkamaan.

Kansistakin tuli tosi kivat.

Karttateos_003_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

Kuvassa kansi ei ole vielä ihan valmis.
Kanteen tuli pääosaan USA:n länsirannikko. Los Angeles, Las Vegas ja silleen. Elämän parhaita muistoja road tripiltä. Vegasissa mentiin naimisiinkin :-) 
Ihan oikeesti, virallisesti naimisiin, ei pelkkä show-vihkiminen.

Ei. Meitä ei vihkinut Elvis. Ei todellakaan.

Palataan karttaan:
Tässä vaiheessa tuli haasteita.
Miten langat kiinni kansiin? Mitä hä?
Mitä mä olen taas tekemässä?

Taas tuli ritilä avuksi. Ilman ritilää, olisin joutunut odottamaan useita tunteja joka liimauksen välissä. Lankoja tuli useampaan kerrokseen, hieman epäsäännöllisesti. Ja liimaa kului tuhottomasti. En halua, että ne langat sieltä alkaa tipahdella.
Kuva kertoo ratkaisun nerokkuuden:  

Karttateos_004_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

Ja olihan mulla ajatuksissa tehdä tästä mobile.
Mutta mihin sen saisi roikkumaan? Esille? Mobile ei toimisi.
Viiriteline !!!!!!!!!!!!!!!!
Jess !!!!!!!!!!!!!!!
Olen niitä jemmannut tuonne ulkovarastoon.

Jaahas. Tanko on liian matala, ei toimi.

Käännyin jälleen mahtavan upean ihanan mieheni puoleen, kysyin, voisiko tankoa jatkaa toisen telineen tangolla?
Eip. Väärää matskua, ei pysty hitsaamaan.
Käppäilin pihalla koiran ja kissan kanssa, kun mies kaiveli sopivaa ratkaisua.
Ja sehän löytyi! Jalusta sai kokonaan uuden tangon.
Ja koska tangon päähän piti saada hahlo teoksen ripustamiseksi, niin senkin sain, rälläkkään piti vaan vaihtaa ohuempi laikka.
Täydellistä!

Vielä kaivoin lankalootaa, etsin todella vahvaa korujen tekoon tarkoitettua narua ripustuslenkiksi (kiitos narusta Johanna!)

VALMIS !!!
Ei huono.

Karttateos_005_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

Tämä on yksi mun ehdottomista suosikeista kaikesta siitä mitä olen luonut.
Hurmaava pölynkerääjä.
Suorastaan nerokas, vaikka itse sanonkin.

Tässä tämä tarina.
Seuraavassa päädytään Murheen majaan.

Karttateos_006_Milja_Talvikki_Nikamaa.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanhojen kirjojen uusi elämä, karttakirja, art book project, altered book,