"Hepparit Kepparit"
"Kaksitoista kaunista, komeaa tai vähintäänkin kummallista keppihevosta. Satutaiteilija Milja Talvikin näkemys heppareista."
Näin kuului näyttelyn kuvausteksti. Sikäli meni pieleen että heppareita onkin 14 :-)
Heppari-näyttely oli Metkat Lastenkulttuuriviikoilla marraskuussa 2013.
Tarinoissa on suloisesti sekaisin faktaa ja fiktiota,
lue avoimin mielin, anna mielikuvituksen lentää ja ehkä jopa opit jotakin uutta!
"Laura"
Hän on tyylikäs lady. Aamut kuluvat tipsutellen
tupsutellen kaikkea muuta kuin järkevissä korkeakorkoisissa höyhenin
koristelluissa aamutohveleissa puuterihuisku viuhuen. Laura ei poistu
pilttuustaan ennen kuin on kaunistanut itsensä ja pitsisen harjansa. Laura on
saanut nimensä kuosinsa mukaan, Laura Ashley oli brittiläinen suunnittelija ja
yrittäjä joka valloitti maailman kukkakuoseillaan ja laadukkailla
tuotteillaan. (Laura Ashley 1925-1985).


"Konkari"
Eläkepäiviään
viettävä Konkari on paljon nähnyt ja kokenut vanha papparainen. Hänellä olisi
monta hyvää tarinaa kerrottavanaan. Nuorena hän oli pooloponina englannissa, se
on vauhdikas ja vaarallinenkin laji jossa usein loukkasi itsensä. Kilpauran
jälkeen sattumusten kautta päätyi Alpeille kuormajuhdaksi kuljettamaan
turistien kiipeilyvarusteita. Kun maasto
alkoi käydä liikaa voimille, niin löysi Suomesta tasaiset ja rauhalliset
maastot eläkepäivien viettoon.
"Serkukset Annabella ja Aleksandra"
Kuninkaallisten
vaunujen kauniit vetäjät. Heidät on
valittu tehtäväänsä vain ja ainoastaan kauneutensa tähden. Sekös neitoja
kismittää, sillä paljon hauskempaa olisi asua maalla ollen ratsu, päästä
kirmaamaan nummilla niin että rapa roiskuu! Onneksi kuninkaallisia tapahtumia
on harvakseltaan, sillä niihin valmistautuminen vie monta päivää, puunataan ja
palmikoidaan ja siistitään joka karva.
Lopuksi salamavalojen kirkkaus häikäisee silmiä, tee siinä sitten työsi
rauhassa! Pöh! Onhan se toki kivaa olla kaunotar, mutta siinäkin on
kääntöpuolensa.


Puolukka
on raisu likka joka ajautuu kommelluksesta toiseen. Jotkut sattumukset ovat
kohtalokkaampia kuin toiset. Eräällä karkuretkellään hän haistoi suuren
intohimonsa vispipuuron ja kopisutteli suurtalouskeittiön vatkaimen ääreen
jossa tuota ihanaa puolukkaista herkkua oli. Innoissaan alkoi maistella
samettista puuroa huomaamatta jättikokoista vispilää ennen kuin se osui hänen
turpaansa. Säikäyksessä rymisteli ympäri
keittiötä, sai aikaan valtavan kaaoksen, pöllytti ilmoille jauhot, ryynit ja
sokerit. Muistoksi kieroon vääntyneen turpansa lisäksi sai harjaansa
sokerikiteitä jotka välkkyvät kauniisti valon osuessa niihin.


"Kultakuume"
Kultakuumeen
isoisät kulkivat Lapin Lemmenjoella kullankaivajien apuna. Pienen pieniä
hippuja tarttui hevosten harjaankin periytyen muistoksi seuraavillekin
sukupolville. Myös viehtymus kultaan on geeneissä.
Norjalainen
geologi Tellef Dahll löysi kullan merkkejä tutkiessaan Tenojoen
vesistöä 1860-luvun puolivälin jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen Lemmenjoen kullan
löytyminen sodan jälkeen elvytti kullankaivun 1940-luvun lopulla.
Nykyaikana Lemmenjoella on vielä jonkin verran käsivoimin kultaa
kaivavia, tosin hevoset ovat vaihtuneet autoihin sielläkin.
"Säkkisen veljekset Leppä ja Pihlaja"
Maalaispojat
Leppä ja Pihlaja ovat vanhaa ja kunnioitettua työhevossukua, esi-isät loivat suvun maineen myllynpyörittäjinä.
Ennen 1900-lukua hevoset olivat korvaamaton voiman lähde myllyissäkin,
hevosvoimalla jauhettiin jyvät ja nostettiin vedet syvistä kaivoista. Leppä ja
Pihlaja pääsevät helpommalla, he asustavat tallilla jossa he ovat lasten
ihailtavana ja ratsastettavana.
Poikien harjat on käsin värjätty puun kuorilla,
heidän nimensä kertovat mitkä puut ovat kyseessä. Eikä kukaan erota kumpi on
kumpi!


"Ruuni"
Ruuni (pruuni)
vanha murresana/ruotsin laina, joka merkitsee ruskeaa tai useissa tapauksissa
nimenomaan ruskeaa värjäysainetta. Esiintyy mm. Europaeuksen sanakirjassa
vuodelta 1853 ruotsin brun -sanan vastineena, myös ruskea ja
ruosteen-karwainen. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta
1911 mainitaan ruuni eli ruskea.
Tiedot
sivulta coloria.net, kaikkien väreistä kiinnostuneiden "kotisivu".


"Azure"
Azure on
kotoisin Välimeren saarelta, sieltä missä
meri hohtaa asuurin sinisenä. Kuuli turistien puhuvan lumesta ja pakkasesta.
Innostui lumesta niin paljon, että lepäsi kuukauden päivät, söi ja nukkui keräten voimia. Sitten hyvästeli
ystävänsä ja kahlasi turkoosina hohtavaan mereen aloittaen matkansa. Ui, ui ja
ui, koko pitkän matkan, noin 7000 km kauas Suomeen asti. Ihastui Suomeen siinä määrin että jäi tänne
asumaan. Ainut harmitus on ettei talvisin pääse uimaan.
"Anni Atso"
Tämä punainen rouva on tehnyt pitkän työuran karkkitehtaalla koemaistajana. Nuorena hän oli
vaaleanruskea, mutta jatkuva elintarvikeväreille altistuminen muutti hänet hitaasti mutta varmasti punaiseksi, harjaan
tuli onneksi mustaakin, lienee lakritsien maistelun vuoksi. No, eihän hevosenkaan
elimistö kestä jatkuvaa karkin puputusta, puhjenneen diabeteksen myötä työt
jäivät ja Anni on nyt virkeä keski-ikäinen joka kiertää kertomassa muille
keppareille liiallisen sokerin ja lisäaineiden haitoista. Hänellä on nyt hyvä elämä!


"Camden"
Värikäs
boheemi poikatyttö on saanut nimensä paikasta johon sulautuisi kuin kala
veteen! Lontoon Camden on aivan erityinen kaupunginosa, kaupungin
taiteellinen sydän, värikylläinen runsaudensarvi. Camden Marketseihin kuuluu
viisi eri markkinaa, jotka ovat yhteydessä toisiinsa, sieltä löytyy jotain joka
makuun. Muotia, antikvariaatteja, käsin
valmistettuja koruja, itämaisia kotitaloustavaroita, elintarvikkeita ja
kansainvälisiä herkkuja, kaikkea mitä mieli halajaa ja enemmänkin.
"Marisa"
Violetti
ja pörröinen Marisa on seitsenvuotiaan keppariharrastajan unelmaratsu. Marisalla pääsee kovaa
laukkaa, se on tottelevainen ja hyppää myös esteet. Joskus harvoin saattaa
pikkasen pukitella. Erikoisen materiaalinsa vuoksi Marisaa on ihana myös pitää
hyvänä, silkkisen pehmeää turpaa on nautinto paijata. Marisan omistaa tyttäreni
Mea ja hänen luvallaan heppari on päässyt näyttelykierrokselle mukaan, pian
taas parivaljakko pääsee täyteen laukkaan kun vapaus koittaa!


"Pikkumusta"
Pikkumusta
on lyhyt, yksinkertainen musta mekko, jonka kehitti 1920-luvulla
muotisuunnittelija Coco Chanel. Se oli länsimaisen muodin historian ensimmäinen
musta asu, jota ei ollut suunniteltu hautajaisvaatteeksi! Pikkumustaa pidetään yleisesti naisten
vaatekaapin kulmakivenä, eikä syyttä suotta. Elegantti ja yksinkertainen mekko
kestää aikaa, sitä voi asustaa sopivaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen… eiku
hetkinen… tämä meni nyt muodin puolelle. Äh. Unohtakaa koko juttu!
(vieraskirjan merkintöjen perusteella Pikkumusta oli yleisön suosikki)