Alkusanat; Keijuvalon virrassa

Lauantai 22.6.2019 klo 12.33



Tiistai 12.6.2018 klo 13:18

Alkusanat; Keijuvalon virrassa

Sydämeni ääni ohjasi minut tähän tehtävään, järkeä ei loppujen lopuksi kuunneltukaan.
Jo useita vuosia sitten sain erään näkijän kautta enkeleiltä viestin; käskivät minun ottaa esille kynän ja paperia ja kirjoittaa. Jätin tuon viestin huomiotta, eihän minulla ollut mitään kirjoitettavaa, sillä vaikka pääni on täynnä tarinoita, niin ei niistä kirjaa saisi. Muistin tuon viestin, kun pari vuotta sitten eräs toinen henkilö kertoi samaa asiaa; minun pitäisi kirjoittaa, henkimaailma oli sitä mieltä. Jälleen asia painui unholaan. Kolmannen kerran nostin enkelikortteja ystäväni kanssa, ja sieltä nousi vahvasti ohje kirjoittaa. Nyt tuo ajatus kirjoittamisesta jäi mieleen pyörimään. Tämän jälkeen törmäsin useisiin merkkeihin ja mainintoihin kirjoittamisesta. Ajatus alkoi hiljalleen itää.

Vasta keväällä 2017 uskoin viestin, kun täysin yllättäen äitini sanoi, että minun pitäisi kirjoittaa kirja. Olin aiemmin maininnut kirjoittamisesta miehelleni, ja kuultuaan äitini kommentin hän jatkoi samaa linjaa ”onhan sinun kirjoitettava se pois, anna mennä!”. Oma reaktioni oli että ”???”.

Mutta minä kirjoitin. Kirjan. Ja lähetin sen kustantajalle. Toiselle. Ja kolmannelle. Taisi niitä yhteensä kuusi olla. Ketään ei kiinnostanut, ei sopinut tämän hetkiseen julkaisuohjelmaan. Oli minulla pari koelukijaa, jotka pitivät paljon. Tai sitten olivat kilttejä eivätkä vaan sanoneet, että koko tuotos on ihan pas**… ”…sinusta mitään kirjailijaa tule…”. Mutta kun minä itse en usko, ettei ketään kiinnostaisi. Eikä henkimaailma usko. Ja heidän luulisi tietävän. Tai sitten minun ei ollutkaan tarkoitus kirjoittaa kirjaa… vaan jotain ihan muuta.

Jotain muuta; joitain osia kirjasta muuntuu nyt blogiksi. Muut luvut katoavat bittiavaruuteen. Siellä on ihan varmasti niille sanoille kohtalotovereita, muiden unelmia, jotka eivät ole kelvanneet kustantajalle.
Tämä täytyy tehdä, tämä blogi. Saan taas viestiä henkimaailman kautta, että en pääse tästä asiasta eroon ennen kuin ”hoidan hommani”. Kerron teille omia näkemyksiäni asioista, joita ei silmällä näe. Sillä minun tehtäväni on olla opastaja ja valonkantaja. Mutta ennen kaikkea, minä olen tavallinen ihminen, joka on herännyt näihin asioihin vähitellen, ja tehtäväni on jakaa tietoa eteenpäin ja auttaa muita. Sillä meitä on paljon, meitä tavallisia ihmisiä, jotka haluavat elämältään jotain muuta kuin rahan ja tavaran perässä juoksemista. Mielenrauhaa loputtoman turhan kulutuksen sijaan. Mielenrauha on kallein aarre, eikä sitä voi ostaa, se täytyy etsiä ihan itse, omasta sisimmästä.
Toinen tärkeä asia on universaali rakkaus. Rakkaus kaikkea ja kaikkia kohtaan. Unohda juoruilu, selkäänpuukotus, kateus ja kauna. Vaikea tavoite, en ole perillä vielä itsekään, vaikka päivä päivältä kehityn. Näihin teemoihin palaan myöhemmissä kirjoituksissani.

On parasta antaa elämän virran viedä, eikä pistää vastaan. Tämän kirjoituksen myötä olen hypännyt taas uuteen virtaan, keijuvalon virtaan. Voit halutessasi jakaa tätä blogia, sillä mitä useampi kulkee kanssamme rakkauden ja keijuvalon virrassa, sen paremmin pysymme pinnalla. Yhdessä.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini