Askartelujen lomaan hieman taiteilun haasteista:
Rataryhmän näytelmä Jäniksen vuosi innoitti tekemään jänis-aiheisen teoksen Kesätaide 23-yhteisnäyttelyyn Galleria Pihaton edustalle. Ihan ilman kommelluksia ja ylimääräistä pään vaivaa ei tämä(kään) teos syntynyt........
"Hopp to the future" on tehty kierrätysmateriaaleista, lukuun ottamatta tulostuspaperia, uutta silmää, liimaa, maaleja ja lakkausta.
Pohjana on murtunut styroxlevy, jonka päällystys kierrätyskankailla.
Jänis itsessään on kullanhohtoinen jakku, jonka löysin Vilma's kirppikseltä vihdoin ja viimein. Olin jo käynyt Hyötyhallissa, Goodwillissä ja Kontissa (Lappeenrannassa nämä) ilman kultaista saalista. Jakku oli hieman kalliimpi, kuin olin ajatellut, mutta kangas täydellistä! Siis kassan kautta kotiin pilkkomaan aika hiton hienoa jakkua.
Tarkoitus pyhittää keinot!
Maalatulle styroxille väsäsin tekstiilijäniksen ja tulostetut tekstit.
Silmä tuotti enemmänkin pohdiskelua, kunnes käteen osui mahtavan upea kivinen (!) vintagenappi, ihana aarre!
Kaivoin silmälle kuopan ja liimasin muhkean kivisen napin paikoilleen.
Täydellistä!
Teos oli valmis, paitsi että ulkokohteena se piti käsitellä sään kestäväksi. Venelakkahan se sitten on turvallisin vaihtoehto, jotta jänö pysyy Galleria Pihaton pihalla kuivana kuukauden päivät.
Paksusti lakkaa joo....
Ja silmän kohdalle vielä extraa, ettei kukaan keksi napata silmää mukaansa. Seuraavana aamuna vielä lisäsin lakkaa tekstiiliosuuteen, ja siihen silmään ihan runsaasti...
Jälleen vuorokautta myöhemmin lompsin tarkastamaan loistavan onnistumiseni tulokset.
APUA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Olin tietoinen siitä, että liuotinpohjainen aine syövyttää styroxia, mutta olin suloisesti sen unohtanut! Styrox oli muutoin kankaan alla turvassa lakan syövyttävältä vaikutukselta, mutta se silmämunan kohta, johon oli kaivertanut kuopan, ei ollutkaan.
Kivinen silmä oli osin uponnut pään sisään, saaden ympärilleen ammottavat onkalot molemmille puolilleen. Auts! Auts! Auts!
Mikä nyt neuvoksi?
Täytin onkalot ohuella kankaalla ja liimalla.
Silmä oli vielä riittävästi kohdallaan, joten täytin reunat tummalla askartelutöhnällä, ja jätin kuivumaan. Se näytti ihan hyvältä.
Aamulla tsekkaamaan.
Silmä näytti oudolta, reunoilla oli tyhjää. Styroxin syöpyminen oli jatkunut edelleen.
Painoin alkuperäisen silmän onkalon pohjalle, se upposi melkein styroxin takareunaan saakka. Valtava monttu.
PANIIKKI !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mistä ihmeestä keksi uuden silmän?
Raahasin jänön vanhaan työhuoneeseeni, joka nykyisin toimii kylmänä varastona.
Mietin jo, mitä ja miten ehtisin tehdä tilalle, aika oli vähissä, ideoista puhumattakaan.
Aikaa näyttelyn avajaisiin oli muutama päivä, jotka olisin pienellä lomareissulla mieheni kanssa. Meidän ainut yhteinen mahdollisuus lähteä pariksi päiväksi yhtään mihinkään koko kesänä. Jäniksestä viis.
Vanhassa työhuoneessani on jemmassa monenmoista roinaa ja rompetta, jotka kestävät olla kylmässä ja kosteassa varastossa.
Katseeni osui lasikippoon, jossa oli suuria lasisia kuulia. Olin joskus johonkin yhden tarvinnut, ja joutunut tuolloin ostamaan niitä koko pussillisen.
....toimisikohan.....
Silmäkuoppaan kunnollinen tursaus liimaa ja kuulan puoliväkisin survominen siihen kuoppaan.
Hitto! Sehän näytti hyvältä!
Sitten vaan lomareissulle ja pariksi päiväksi jännittämään, miltä se silmä näyttää, kun tullaan kotiin. Onko sekin uponnut jänön pään sisään.
Kotiin palattua syöksyin suorin vartaloin tarkistamaan silmää.
Ou jee !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Se oli täydellinen!
Ja vielä paljon paljon parempi kuin se alkuperäinen kivinen silmä.
Vaikeuksien kautta voittoon!
Kuvassa näkyy alkuperäinen silmä, ja uusi lasinen tummempi silmä.
Siis aivan mahtava epäonnistuminen, jonka kautta jänö sai täydellisen silmän :-)
Ja päivää ennen avajaisia saatiin "Hopp to the Future" paikoilleen Galleria Pihaton pihaan. Tätä kirjoittaessa avajaisiin on kolmisen tuntia aikaa, sinne suuntaan kohta siis.
Ainut harmi tässä on se, että upea kivinen vintagenappi on nyt siellä jänön pään syövereissä.
Hyvässä ja ikuisessa tallessa.
Seuraavassa kirjoituksessa käväistäänkin siellä meidän lomareissulla, eräänlaisen unisiepparin tarinan kautta.
Palaan pian!
Milja :-)
