Ruukun henki.
Joo, se unisieppari saa odotella vuoroaan vielä vähän aikaa.............
Tätä tehdessäni palasin ajassa kymmenen vuoden taakse, kun tein useita teoksia, joissa oli tuunattuja nukkeja, hahmoja, olentoja.
Enkä tehdessäni aavistanut, että tästä tulee eräänlainen omakuva... Milja Talvikki toisesta ulottuvuudesta, rinnakkaistodellisuudesta, eri aikajanalta...
Aloin miettiä teoksen elementtejä, ja kovin moni osuu kohdalleen.
Alussa piti valita värimaailma, jossa yllättäen päädyin siniseen.
Sininen ei ole koskaan ollut väri jota käytän, ei pukeutumisessa eikä taiteessa, ei sisustuksessa. Nyt kun lueskelin sinisen värin merkityksestä, niin se edustaa monia asioita, esimerkiksi rauhaa, tyytyväisyyttä, harmoniaa, luovuutta, viisautta ja itsevarmuutta.
Hyvä hyvä! Allekirjoitan.
Valkoiset liljat päätyivät olalleni ihan vain siitä syystä, että sellaiset satuin kätköistäni löytämään. Jälleen tutkin merkityksia;
Rauha, puhtaus, jumalallisuus, tyyneys, sielun ja ympäristön puhtaus, Neitsyt Maria....
Oho! Ei huono!
Ruukku symboloi sitä omaa kuplaani, jossa elän. Kuplassani olen saavuttanut mielenrauhan, ja sen saavuttaminen vei aikaa useita vuosia, eikä ollut helppo homma, ei.
Elämänfilosofiani on nykyisin, että asiat menevät juuri kuten on tarkoitettu, ihan turhaa on stressata itseään ulkopuolisen maailman myllerryksellä, asioilla, joille ei mitään voi.
Tärkeää on levittää maailmaan iloa, valoa, rauhaa ja rakkautta, olla suvaitsevainen, olla puuttumatta muiden asioihin ja valintoihin, sillä meillä kaikilla on oma polkumme kuljettavana. Suurelta osin ennalta määrätty polku.
Hahmo itsessään on raajarikko nukke käärinliinoissaan.
Täällä sitä vaan kinkataan, jalkavaivoista ja muista riesoista huolimatta.
Kroppa on kovilla monesya kohdasta, mutta kulkee vielä.
"Käärinliinoissa ei ole taskuja". Mitään maallista omaisuutta ei täältä maan päältä mukaamme saada. Turha sitä on haalia enemmän kuin tarvitsee. Tässä hetkessä minulla ei mitään olekaan, kuin ainainen rahapula. Ja kuitenkin saan kaiken mitä tarvitsen.
Paino sanalla TARVITSEN.
Mieliteot on sitten eri juttu, eikä ne ole kovinkaan usein tarpeellisia, kun asiaa miettii kokonaisuuden kannalta. Raha ja materia ei tee onnelliseksi. Olisi toki mukavaa, ettei olisi taloudellisia huolia, mutta näillä mennään.
Jos nyt saisin ylimääräistä rahaa, mikä olisi tarkoitettu nimenomaan johonkin mikä ei ole välttämättömyys, niin kyllähän se raha menisi taide- ja askartelutarvikkeisiin. Maaleihin, lakkoihin ja semmottisiin :-)
Hahmon silmät on peitetty.
En halua nähdä, kuinka ihmiset tuhoavat ja riitävät tätä kaunista planeettaa, sen luontoa, kasveja, puustoa ja eläimiä. Otetaan enemmän kuin tarvitaan. Kulutetaan, vaihdetaan aina uuteen, ostetaan ostetaan, enemmän ja enemmän.
Nykyistä kulutusyhteiskuntaa ei tämä planeetta kestä.
Tahtomattani olen osa tätä riistokoneistoa, sillä käytän kuitenkin paperia, omaa autoa, sitä sun tätä....
Käytän elämiseen paljon sellaista, joka sotii arvomaailmaani vastaan.
Mutta kompromisseja on tehtävä, koska en usko selviäväni omavaraisena metsässä puumajassa asuen. Enkä edes tahtoisi.
Minulla on laatikko, jossa on pieniä hahmoja pääsiäismunista yms.
Materiaaleja kootessani työnsin käteni sinne lootaan, se oli vähän hankalassa paikassa, enkä nähnyt sinne kunnolla. Huomasin vain, missä pilkotti vähän jotain sinistä. Kaksi sieltä nappasin, ja nuo kaksi halusivat tulla.
Vasta kun teos oli valmis, hoksasin keitä hahmot edustaa;
Jalkojeni juuressa on rakas koirani, aina positiivinen, peukku pystyssä.
Olalla istuu rakas kissamme, jota usein kannan olan tuntumassa, sekä ulkona että sisällä.
Alareunassa kulkee huomaamaton ruusuinen kangaskaistale, vanhaa hapertunutta kangasta. Arvostan ja rakastan vanhoja tarvaroita, mitkä ovat nähneet elämää, ja joissa on luonnetta. Kuluneisuus ja rosoisuus, rouheus, on usein paljon kiinnostavampaa kuin kliininen puhdas ja uusi.
Kolme käsintehtyä keraamista kukkanappiakin löytyy.
Käsintehdyt tavarat, kädentaidot, tärkeitä asioita minulle. Massatuotantoa ja bulkkitavaraa vastaan on vaikeaa pitää pintansa, onneksi on käsityölaisiä jotka vielä jaksavat yrittää! Arvostan!
Hahmon kädestä kulkee metallinen vaijerin pätkä, jonka löysin pihalta teosta edeltävänä päivänä. Siitä tuli maadoituskaapeli. Yhteys Äiti Maahan, ettei koko ajan liitele liian korkealla omissa maailmoissaan.
Yläosassa on kimalletta. Vanha sanontani on, että "elämässä pitää olla bling blingiä". Kimalle kuvaa myös tähtiä, universumia, tähtikotia. Elämän kirkkaita onnellisia tähtihetkiä.
Ympärillä mustaa.
Sieltä se maailman kaaos yrittää tulla ja saada minusta otteen, mutta en ota sitä lähelleni.
Oikeassa reunassa on ruudullinen mustattu kangaskaistale; arki, kotihommat, siivous, pyykinpesu, koiran kynsien leikkaaminen (ei ole helppo homma meillä), yms yms. Ne on aina lähellä, mutta yritän päästä mahdollisimman helpolla!
Mitähän vielä tästä löytyy.......................
Alareunan teksti on valokielimäistä koodia.
Ehkä sen joskus vielä osaamme lukea.
Ylhäällä on teksti "iloa, valoa rauhaa ja rakkautta", mutta se ei näy, yllättäen töhnä jolla sen tein, kuivui läpikuultavaksi kuivuttuaan.
Ei näy, mutta on siellä.
Pään vieressä kultainen nappi, jossa valkoinen keskus.
Mikä se on?
En tiedä.
Ehkä aikakapseli tai avaruusalus, jolla olen tänne saapunut.
Lopuksi kultaiset kehykset.
Elämä on kultaa.
Kultainen on myös 5-d-ulottuvuus, jonne olemme matkalla. Ne jotka haluavat.
Olen siellä päässyt piipahtamaan.
Se on ihana paikka.
Jotain tästä jäi vielä tulkitsematta.
Mielenkiintoinen projekti oli tämä, ja yhteneväisyydet tämän maailman Milja Talvikkiin hätkähdyttäviä. Jostain nämä alitajunnasta kumpuaa. Sieltä toisesta ulottuvuudesta.
Palaan taas, maallisemmissa merkeissä.
Milja :-)
