Tilanne 31.7.2023:
Linda-blogi on nyt ns. jäissä.
Viikon lomalla oli aikaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ja tässä elämän vaiheessa mun listalla on kärkipäässä oma jaksaminen. Kaikkea ei vaan ehdi eikä pysty.
Keskityn kirjoittelemaan kädentaidoista, ja jos Linda osuu sinne johonkin väliin, niin hyvä niin :-)
Alkuperäinen kirjoitus; Kuka on Linda?:
Ehkä pitäisi kysyä, että mikä on Linda?
Paitsi että mulle hän on persoona.
Grand old lady.
Linda on yli 14 metrinen, 64+1 paikkainen linja-auto, josta miehen kanssa puuhataan matkailuautoa. Pienellä budjetilla. Vaikka kummasti niitä satasia viuhahtelee sinne sun tänne jatkuvalla syötöllä.
ihmisen iässä Linda on vielä aika nuori, 26 vuotias, mutta linja-auton iässä se jo alkaa tuntua. Kilometrejäkin on reilut 1 600 000 takana.
Meikkiä ja pakkelia on paljon, mutta haluaahan moni ehostaa itseään vanhemmiten ;-)
Oltiin miehen kanssa juteltu pidempään, että voisihan sitä jotain matkailuautoprojektia harkita. Kuusamosta kotiin ajaessa 19.6.2022 päätettiin, että jos sopiva auto tulee vastaan, niin tartutaan tilaisuuteen. Paitsi että usein sellaiset autot on pitkän matkan takana, katsomiseen ja hakemiseen menee aikaa ja rahaa, ja kuka sen linja-auton sitten Lemille ajaisi, kun ei sopivaa korttia taloudesta löytynyt.
Eikä mennyt kuin vuorokausi, kun kiinnostava auto pompsahti miehen silmille facebookista tai jostain! Auto oli Lappeenrannassa! Siis noin 25 kilometrin päässä!
Seuraavana päivänä käytiin katsomassa, ja sitä seuraavana harmaa bussi muutti Lemille. Linja-autokortillinen kuskikin löytyi helposti.
Nimeä piti jokunen päivä miettiä, mutta jo toinen vakava ehdotukseni, Linda, sai miehen hyväksynnän. (olen meillä noita nimiä keksinyt ennenkin, vene oli Hupi, ja miehen sähköinen ihmeajoneuvo on Rane)
Olen puolileikilläni sanonut, että kun usein matkailuautoista tulee ihmisillä ihastuneita "aah" ja "ooh" huokailuja, niin Lindasta sanotaan sitten että "ai tämmönenkö tästä tulikii...".
Siitä tulee meidän näköinen.
Itse tehty.
Rakas.
Se on kuitenkin varmaa, että Linda kiinnittää huomiota. Ihan vaan koollaan. Linda on ISO tyttö. XXL.
Mies ajoi linja-autokortin syksyllä 2022, ja nyt päästään kulkemaan. Ainut harmi on, etten minä saa ajaa, kun C-kortti ei riitä. Ennen muinoin C-kortilla sai ajaa linja-autoa ilman matkustajia siirtotarkoituksessa, mutta mennyttä on nekin ajat. Pöh sanon minä!
Oli nimittäin lähellä, ettei minusta tullut linja-auton kuljettajaa.
Syksyllä 1986 olin työttömänä, jättänyt idioottitylsän kauppaoppilaitoksen kesken, ja sovin isäni kanssa, että seuraavan vuoden alussa menen Kouvolaan linja-autokurssille, jos olen edelleen vailla töitä. Isäni oli oikea virtuoosi isojen autojen puikoissa, sellaista yhdistelmää tai bussia ei löytynyt, mitä hän ei olisi saanut taipumaan mahdottomilta tuntuviin neulansilmiin. Respect!
Mutta tammikuussa 1987 aloitin oppisopimuksen suuressa painotalossa (edesmennyt Helprint, Mikkeli), ja siellä hurahtikin pitkälti yli 20 vuotta.
Isot autot ovat kuitenkiin olleet vahvasti elämässäni läsnä.
On ollut elämänvaihe, että olin samaan aikaan rekka-/linja-autokuskin tytär, sisko ja vaimo. Lisäksi lähipiiriin kuului muitakin autojen kanssa temmeltäviä ja/tai niistä elantonsa saavia.
Nyt hairahdun muisteloihin, kun Lindastahan minun piti............
Lindassa on ollut valtavasti hommaa jo tähän mennessä.
Tuulilasi piti vaihtaa.
Siivoaminen oli ihan oma lukunsa........
Yksi kahden yön koereissu saatiin tehtyä juhannusviikolla.
Vessaa ei voinut käyttää, mutta sekin ongelma ratkesi sopivilla yöpymispaikoilla, missä oli mukavuudet käytettävissä.
Nyt on suunnitteilla liki viikon reissu.
Sen mahdollistaa meille kotiin tuleva koiran ja kissan hoitaja. Kumpaakaan ei aiota ottaa matkaan mukaan ainakaan vielä (siis koiraa tai kissaa).
Niin, ja Linda sai nimensä keulaansa juhannuksen aikoihin.
Nämä mun tarinat tuppaa rönsyilemään ja pitkittymään.
Palaan asiaan.
Tai asian viereen.
Tai johonkin.
Joskus.
Nyt lähden maalaamaan :-)
Milja
