Olihan se taas ihan uskomaton rutistus!
Saada valmiiksi My Violets.
Ja jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka ei ole seurannut YouTube-kanavaani, niin tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=2Zni83duGHg&t=127
Ja minähän olen siis palkkatöissäkin, ja vaikka puolikasta viikkoa teenkin, niin sekin aika on pois näistä luovista hommista, joista ei vielä palkkaa tule. Paino sanalla VIELÄ, koska tarkoitus on saada tämä puoli elämästä toimimaan, ja saada edes minimipalkka tätä kautta. Kun-jos aikaa olisi käytettävissä koko viikko, niin olisi paremmat mahdollisuudet kehittää kanavani sisältöä. Vaikka ei se huonoa ole nytkään!
Violetista ei todellakaan ollut aikomus tehdä "omaelämänkertaa", mutta kun niitä sopivan värisiä kuvia sattui omista kuvista löytymään, niin lipsahti. Hiuksista lähtien löytyy violettia...
Jos ja kun seuraavan altsun teen, niin lupaan ja vannon, ettei omaa pärstääni siinä kirjassa näy (fingers crossed ;-)
Kuvista tosiaan jännä havainto:
Tulee edullisemmaksi teettää aitoja valokuvia, tilata ne netistä, kuin käydä tulostuspalvelussa tulostuttamassa lasereita. Meidän oma lasertulostin on kaput, mustesuihku toimii kyllä. Mutta mustesuihkutulosteissa on se huono puoli, että niiden värit saattaa levitä kun niitä liimailee. Ongelman poistaisi fiksatiivi, mutta onko siinä sitten taas järkeä?
Tulosteen hyvä puoli olisi ohut paperi, mutta ei nuo valokuvatkaan liian paksuja ole, kun ei niitä ihan joka sivulle länttää.
Mitä näillä tämmösillä kirjoilla sitten tekee?
No ei oikeastaan mitään.
Mutta se tekemisen ilo on korvaamatonta, tekee hyvää aivoille ja sielulle.
Ainäkin tämän tekijän sielulle täällä.
Yksi idea on tehdä niistä valokuvista hieman erilainen albumi, antaa vaikka lahjaksi;
- aikuiselle lapselle lapsuuskuvia
- ystävälle muistoja yhteisistä vuosista, vaikka merkkipäivälahjaksi
- muistot ihanista lomamatkoista
- mökkikirja
- eräänlainen sukupuu valokuvien ja kirjan muodossa
................ onhan näitä aiheita.
Sillä ne vain digitaalisessa muodossa olevat valokuvat on loppujen lopuksi aika tylsiä ja persoonattomia vain selata sieltä ruudulta. Se on totta, että sillai ne ei vie tilaa kirjahyllystä tms, mutta olisiko kuitenkin kiva, että ne ihan parhaat rakkaimmat kuvat olisi olemassa myös fyysisenä kuvana?
Jätän tiedät tätä pohtimaan.
Ja alan valmistautua töihin lähtöön.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, jotka tätä luette, toivottaen
Milja :-)
