Materiaalinen puhdistus

Materiaalinen puhdistus.

On tärkeää hankkiutua eroon vanhoista energioista, ajatuksista, uskomuksista ja toimintamalleista, jos aikoo päästä eteenpäin henkisessä kehityksessä.
Tunnepuolen siivoamisen ohella myös materiaalisessa maailmassa on hyvä puhdistaa nurkat, hyllyt ja komerot turhasta roinasta.  Monet vanhat tavarat ovat sitoneet itseensä aiempia, ja alempia värähtelyitä, ja vaikka ne energiat eivät olisi varsinaisesti huonoja, niin ne ovat kuitenkin mennyttä elämää.

Kevättalvella 2019 riehaannuin tekemään suursiivouksen tavaroista ja papereista, jotka olivat sitoneet minut vanhaan.

Ensimmäisessä erässä meni liki neljä tuntia, kun kahlasin läpi kolme suurta paperipinkkaa. Jäljelle jäi noin 10 % alkuperäisestä määrästä, tärkeiksi katsomiani asiakirjoja.
Poltin tuvan uunissa valtavat niput papereita ensimmäisen asuntoni kauppakirjasta lähtien. Mitä minä sillä oikeasti enää olisin tehnyt? 30 vuotta vanhalla paperilla, kun se asuntokin tuli myytyä pois 27 vuotta sitten! Poltin vanhat työsopimukset kymmenien vuosien takaa, työttömänä ollessani työttömyyspäivärahojen päätökset, maksettujen laskujen kuitteja, vanhoja sairaslomatodistuksia, kaikkea mitä olin pitänyt tärkeänä, mutta millä ei oikeasti ole mitään merkitystä säästääkö niitä vai ei. Voi sitä paperin määrää! Ja tuhkan määrää… nuohooja varmaan huomauttaa, että sitä on paperia polteltu…

Jatkoin suurta putsausta vielä samana päivänä.

Hyllyillä ja kaapeissa oli monenlaisia pahvisia säilytyslaatikoita, jossa oli vaatteita, sekalaista tavaraa, lankoja ja muuta tärkeää. Nämä laatikot olivat kulkeneet mukanani vuosikausia, vanhimmat niistä varmaan 20 vuotta! Tyhjensin raivoisasti kaikki ne vanhat laatikot (ei, ei kuitenkaan, yksi erikoisen kaunis, rakkaalta ystävältä lahjaksi saatu loota on tallessa ja edelleen käytössä. Ihan kaikesta ei tarvitse luopua).

Tyhjensin siis laatikot kasseihin ja jätesäkkeihin odottamaan lajittelua.
Poltin laatikot. Lisää tuhkaa.
Ensin harkitsin laatikoiden viemistä keräyslaatikkoon, mutta jotta energiat todella vapautuisivat, päädyin polttamiseen. Kerrostalossa tai pienessä takassa tätä ei pääse tekemään, silloin on käytettävä muita keinoja, mutta tärkeintä on, että poistaa vanhan materian omista nurkistaan.
Suorastaan hämmästyin, kun laatikoita muuttui tuhkaksi huimat 14 kappaletta!

Onneksi puolisoa ei häirinnyt lojuvat kasat ja säkit, sillä sisältö sai odottaa vuoroaan useita päiviä.

Vaatteista lähti suurin osa ystäville ja kierrätykseen. Sekalaisista tavaroistakin hupeni puolet. Lankoja tarvitsen, joten ne oli sullottava uusiin jemmoihin. Upeat ja ylelliset edelliseen asuntooni ompelutetut verhot, olivat paha paikka. Ne olivat olleet laatikossa jo liki vuosikymmenen, piilossa päivänvalolta, taiteltuna, hyljättynä.
Ne verhot edustivat minulle luksusta, ne olivat kallis investointi silloin ennen, kun olin uuden elämän kynnyksellä. Mutta nyt ne olivat muuttuneet taakaksi. Koska tiesin, että minulla ei ole niille enää paikkaa, annoin ne pois. Lahjoitin ne sillä ehdolla, että jos ne eivät sovikaan uuden omistajansa suunnittelemaan paikkaan, hän antaa verhot edelleen, takaisin en niitä huolisi.
Hävitin myös paljon muuta, ja jotenkin tuli selkeämpi olo.
Olen osannut luopua paljosta, mutta vieläkin nurkissa pyörii turhaa tavaraa, joka joutaisi pois.

Tätä asiaa kannattaa miettiä ja pohtia, onko sinulla tavaroita jotka sitovat sinut alempiin tai huonompi energioihin? Menneisyyteen, asioihin, joista haluat päästä eroon tai jotka eivät muutenkaan palvele sinua enää. Opettele luopumaan, ei kannata säilyttää turhaan. Ei kannata säilyttää ajatuksella, että jos minä joku päivä tätä vielä tarvitsen…
Todennäköisesti et tarvitse.

Meille jäi vielä paljon tavaraa, josta olen valmis luopumaan, mutta jotka odottavat vuoroaan vielä joitakin vuosia. Säilytän niitä teini-ikäiselle tyttärelleni. Kun hän joskus muuttaa omilleen, hän saa täältä palasia omaan kotiinsa, omaan tarinaansa, palasia, jotka sitovat sukupolvet toisiinsa, hyvällä tavalla.

Tärkeää on myös oivaltaa, ettei tarvitse ostaa uutta tilalle. Tämä maailma hukkuu turhaan tavaraan, sen näkee jo kirpputoreilla, tarjolla on järjettömät määrät käytettyä tavaraa. Jos tarvitset jotain, silloin kirpputori on hyvä vaihtoehto, säästetään äitimaata ja kierrätetään jo aiemmin tuotettua, sen sijaan että mentäisi kauppaan ostamaan aina vaan uutta.

Shoppailu on liian monelle vain hauskanpitoa, siitä etsitään mielihyvää, joka kuitenkin kestää vain hetken. Ja tämän minä tiedän. Tavara ei maailmasta ostamalla lopu, ja Luoja tietää, että minäkin olen yrittänyt! Vielä vuosikymmen sitten olin oikea himoshoppaaja, ja sitä vaihetta elämässäni kesti noin 20 vuotta. Voi niitä turhuuden markkinoita. Joskus mietin, että olisinpa herännyt ostohorroksesta aiemmin, mutta turha sitäkään on murehtia, kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

Minimalistia minusta tuskin tulee. Mikään pinta ei meillä pysy tyhjänä pientä hetkeä kauempaa. Rakastan kirjoja ja kauniita esineitä, kiviä ja kristalleja. Mutta kirjahylly näyttää kevyemmältä. Siinä on tyhjää tilaa!
Tilaa antaa jonkun uuden tulla, tai olla ihan muuten vaan.

Tähän löyhästi liittyen vielä toinen asia.
Ota käyttöön kaikki aarteesi!
Jos jemmaat kaapissa ”sitten kun”-tavaroita ja vaatteita, niin se on ei ei ei ei ei!
Se kallis uusi neule, jota et raaski käyttää, päälle vaan!
Hienot posliiniastiat pöytään ja kukkia perintövaasiin!
Kaapissa ne eivät ilahduta ketään. Ei tarvitse odottaa juhlia, voit juhlia vaikka joka päivä!
Liian monen kuolinpesän kaapista löytyy käyttämätöntä tavaraa, jota on säästetty siihen parempaan menoon, tai juhlahetkeen, eikä ehkä ole raaskittu käyttää silloinkaan. Saattaa olla, että perikunnan makumieltymykset ovat jotain aivan muuta, ja hartaudella säilytetty aarre päätyy kirpputorille.
Turhaa tuhlausta.
Nauti kauniista vaatteista ja esineistä joka päivä!
Sinä olet sen arvoinen.

Rakkautta, valoa ja iloa elämääsi.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.