Onneksi oli kivaa, muuten veetuttaisi vielä enemmän.
Eli ei onnistunut, ei.
Tai jossain määrin onnistui, mutta pesua ei kestänyt.
Eli kokeilin purkkivärjäystä kankaalle, josta tuolla aiemmin on kirjoitusta, ja lopputuloksen olisi tullut olla pestävä, mutta ne vähäisetkin värit ja kuviot mitä oli, jäi pesukoneeseen.
Purkit muhivat neljä viikkoa, vaihtelevassa lämmössä, auringon paahteessakin olivat lämpimässä, eli siitä ei olisi pitänyt olla kiinni.
Purkaminen oli sottaista hommaa, koska seassa oli irtoteetä, mutta ulkona touhutessa ei ole niin väliä, vaikka vähän roiskuu.
Kankaat näytti vielä huuhtelun jälkeen oikein lupaavilta, ämpärin keskellä pilkottaa vihreääkin, mutta 40 asteen pesun jälkeen vihreästä(kään) ei ollut mitään havaintoja enää.
Yllätyskangas onnistui parhaiten!
Olin tunkenut yhden purkin pohjalle vitivalkoisen silkkipaidan, ja silkki värjääntyi puuvillaa paremmin. Tuntui myös siltä, että väri pysyi pesussa paremmin. Eli on selkeä ero selluloosakuidun (kuten puuvilla) ja eläinkuidun (silkki, villa) välillä. Useimmiten purkkivärjäyksessä värjätään villalankaa, tai villasekoitetta, ja ne tuntuvatkin onnistuvan paremmin, kuin tämän puuvillakokeiluni. Höpsö kun olen, niin laitoin neljä purkkia kerralla, kun olisi voinut testata yhdelläkin. Mutta mulla on useimmiten suuret linjat, hommassa kuin hommassa.
Tässä kuvassa osa silkkipuserosta pesun jälkeen.
Jos puuvillan lopputulos olisi ollut vastaavanlainen, olisin ollut erittäin tyytyväinen.
(kuvassa näkyy salmiakkiruudun näköistä kuviota, kuvio tuli silkkiin vanhasta silituslaudastani, kun äkäpäissäni raivokkaasti silitin pettymystäni)
Viimeisessä kuvassa äärimmäisenä vasemmalla silkki, ja vieressä näkyy hyvin hentoja teepussin muotoisia kuvioita puuvillakankaassa.
Oikealla joku "pökäle-kuvio". Näitä pökäleitäkään ei montaa ollut.
No tulipahan kokeiltua.
Tiedätte nyt, että puuvillalle ei ainakaan onnistu tämä tekniikka.
Ja minäkin tiedän.
Heh.
Milja
