Nyt on sunnuntai 24.9.2023.
Tiistaina julkaisin YouTube kanavallani @miljatalvikki videon "Paukutettu pannunalunen".
Nakitin kaksi ystävääni kokeilemaan hommaa vasta videon tekemisen JÄLKEEN.
Ja jälleen sitä viisastuu, tätä olisi pitänyt testata jo ennen videon tekemistä.
Joten tässä blogikirjoituksessa tulee videoon lisähuomioita ja tuotekehittelyäkin.
Videon linkki on https://www.youtube.com/watch?v=YyI5Q2OmUD8&t=176s
ja se kannattaa katsoa ensin. En selosta koko prosessia tässä kirjoituksessa.
Ystäväni Monna kävi meillä huovuttamassa 23.9.2023.
Totesimme, että paukutus on myös hyvä aggressioiden purkukeino, jos sellaisia sattuu olemaan ;-)
Monna huovutti kaksi murretun sävyistä pannunalustaa :-)
Villasta havainnoimme, että ruskea ei meinannut tarttua vihreään ja siniseen.
Villaa tunnustellessa se olikin selkeästi rasvaisempaa kuin käsitellymmät ja värjätyt villat.
Eli jos haluat päästä huovuttamisessa helpommalla, valitse värjättyä villaa.
Sunnuntaina 24.9. (eli tänään heti aamusta) menin ystäväni Sinikan luo ja otin huovutusromppeet mukaan.
Kuvista tuli ihania, kun valo tulvi ikkunasta työpöydälle.
Sinikka innostui huovuttamaan kolme, ja teimme paljon havaintoja.
Saippuaa tarvitsee alle viisi grammaa!
Vaaka sattui olemaan sopivasti käsillä, se näytti viiden gramman välein. Kun lautasella oli tuo 5 g, niin totesimme, että se on jo liian suuri keko. Kippoon meni varmaan neljä grammaa, alle ruokalusikallinen. Eikä todellakaan mikään kukkupää, vaan maltillinen lusikallinen.
Ja mitä hienompaa saa raastettua, sen parempi. Ei jää kökköjä.
ENNEN nuijaan tarttumista villa kannattaa todellakin tilsiä märäksi SORMIN.
Syystä että kuiva villa tarttuu puupintaiseen työkaluun.
Tämä seuraava kuva ihan vain siitä syystä, että saippuavesi niin iloisesti roiskuu tuolta nuijan alta.
Testausten jälkeen havainnoin, että lihanuijan SILEÄ sivu on tehokkaampi kuin rypyläinen. Sileässä sivussa on myös se etu, että sillä mahtuu paukuttamaan pienemmässäkin altaassa. Itselläni on yksi suuri allas.
Kahden pannunalustan/pannulapun jälkeen Sinikka totesi, että ripustuslenkki testataan.
Häneltä löytyikin juuttinarua.
Minä tein palmikon sillä aikaa kun Sinikka aloitti villojen laittamisen kippoon.
Palmikon aukinaiset päät levitettiin villakerrosten puoliväliin. Ja kyllä se naru tuntui siellä pysyvän, kun lopuksi vähän nyhdettiin.
Villainen lenkki huopuisi hyvin sinne väliin. Sellaisen saisi helposti paksusta 100% villalangasta palmikoimalla tai kiertämällä. Lenkkiosa pitää huovuttaa ennakkoon ja jättää sillai kipon reunaan, ettei huovu patalappuun kiinni. Lenkkiin pitää jättää pitkät päät, joita EI huovuta, jolloin päät huopuvat kiinni huovutusvillaan.
Tämä on SPEKULOINTIA , asiaa ei vielä päästy testaamaan, koska sopivaa lankaa ei ollut saatavilla.
Haluan nyt vain tuoreesta muistista kirjoittaa nämä asiat tänne blogiin.
Alla kolme puuta!
Ihan yrittämättä Sinikka sai aikaiseksi jokaiseen teokseensa puun. WAU!
Vasemmalla on ensimmäinen, pisimpään paukutettu.
Toinen on vielä ihan ok.
Mutta kolmannessa alkoi jo ote herpaantua, liian aikaisin kiposta pois, ja vähemmän paukutusta. Lopputulos on pehmeämpi ja vähän levähtänyt.
Itselleni kävi samalla tavalla kahden pannunalusen kanssa, toinen levähti.
Mutta nämä onkin testejä.
Ja se on makuasia, kummanlaisesta itse pitää enemmän.
Jos haluaa tosi tiukan ja säntillisen muodon, niin homma kannataa tehdä kokonaan lootassa, siten lopputulos ei ainakaan pääse leviämään.
Viimeisessä kuvassa (alla) näkyy kolmannen patalapun reuna.
Huovutus on jäänyt irralliseksi. Kahdessa ensimmäisessä reunat on "kiinni".
Eihän tuo reunan repsotus sinällään haittaa, ei se tuosta enempää purkaudu.
Nämä on ihania, itsetehdyn näköisiä aarteita.
Alkakaahan paukuttaa :-)
Milja
