Ihana kamala ruostevärjäys

Tästä turhauttavasta kokeilusta on jo aikaa, mutten ole saanut tänne kirjoitettua, kun edelleen nyppii.....

Ihania juttuja ruostevärjäyksellä saa aikaiseksi!
Muut kuin minä.
Ohjetta en tähän kirjoita, mutta se löytyy googlaamalla muista lähteistä, jos haluaa kokeilla.

Mulla oli valtava määrä hienoja ruosteisia romppeita, niiden haaliminen ei täällä maalla konepajan vieressä asuvana ei ole ongelma. Vähän kun takapihalle poikkeaa, niin jo alkaa löytyä! Ja tämmöset sain helposti roudattua värjäyshommaan: 

Ja vaikka tein kaikki ohjeiden mukaan, niin sain aikaiseksi tämän yhden ainoan luurankomaisen kuvion:

Hieno tuo on. Mutta suuressa kankaassa yksi ainoa onnistunut kuvio ei ihan riitä saamaan aikaan onnistumisen tunteita ja ahaa-elämyksiä.
Jälkeen päin selvisi, että pellava on hankala materiaali. Siihen ei tartu mikään yhtä hyvin, kuin esim puuvillaan. Mulla oli tuo kirpparilta halvalla löytynyt pellavainen pöytäliina, joka oli reunasta rispaantunut pahasti rikki.

No joo.
Onhan tässä epäonnistumisessa hyväkin puoli;
Koska aika on rajallista, niin on hyvä, ettei jokaiseen tekniikkaan hurahda, koska silloin ottaisi vielä enemmän kupoliin, kun ei yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi!
Kun ei ehdi nytkään.
Tupakin on kuin pommin jäljiltä, kun täällä vaan askarrellaan ja taiteillaan, eikä ehdi järjestystä pitämään yllä. Yksi lempiaforismeistani onkin "Mielikuvitusta on turha tuhlata kotitöihin." Se on justiinsa niin.

Ja miksi sitten ruostevärjäys on ihanaa?
Koska olen nähnyt muiden luomia vaikuttavia tekstiilejä.

Sain luvan julkaista opiskelukaverin ja ystävän Anne-Mari Monosen tajunnan räjäyttävän ruoste-onnistumisen. Tämä vaan on niiiiiiin mahtava!:

Kankaana on puuvilla.
En varmasti nyt muista, mikä oli kankaan pohjaväri lähtötilanteessa, mutta luulen että se oli valmiiksi tuollainen "teen värinen".

"Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta."
Päätän tämän lyhyen puheenvuoroni tähän.

Milja