Blackout poetry book

Joskus käy niin, että kun on joku tosi rakas projekti, niin siitä ei malttaisi luopua. Sitä vain jatkaisi ja jatkaisi loputtomiin. Mutta jossain vaiheessa on älyttävä lopettaa ja todeta, että se on nyt valmis. Sitten tulee hetkeksi tyhjä olo; "mitä mä nyt teen?".

Tämä Blackout poetry book oli sellainen.
Olisin voinut "nyppiä" tätä loputtomiin.

Termille blackout poetry ei ole kunnollista suomenkielistä vastinetta. Termi tarkoittaa runoa, joka koostuu toisen tekstin sanoista. Runon voi tehdä romaanista, oikeastaan mistä tahansa kirjasta, tai vaikka sanomalehtiartikkelista.

Tässä mun projektissa yhdistyy altsu (altered book = muutettu kirja) ja runomaisiksi pätkiksi muutettu teksti useista eri romaaneista. Pohjana on oikeastaan lehti, mutta se oli niin paksu, että miellän sen enemmänkin kirjaksi.
Runoja rustasin 28 kappaletta. Osa on tehty yhdestä kirjan sivusta, osa useammasta sivusta, ja osa jopa useiden eri kirjojen sivuista.
Tekijänoikeuksien osalta tämä runoilutyyppi on minulle edelleen epäselvä. Lähteistä riippuen, tämä on joko sallittua tai sitten ei. Omaan käyttöön näitä voi tehdä, mutta jos tämmöisestä aineistosta lähtisi esim. julkaisemaan kirjaa, niin se on sitten nou nou. Vaikka joku kirjakin on kai julkaistu.

Niin, mitä ne runot sitten on?
Eli otat jonkun (vanhan) kirjan, josta alat etsiä omaan runoosi sopivia sanoja. Kun tiedät mitkä sanat käytät, niin muut sanat sitten mustaat yli = blackout.
Näin alkuperäinen teos jää yleensä tunnistamattomaksi.

Mulle näiden runoelmien kokoamiseen tuli ihan himo.
Iltakaudet istuin sohvan nurkassa etsimässä sopivia sanoja.
Kun en useinkaan löytänyt sopivia sanoja yhdeltä sivulta, niin laajensin hommaa moniin eri sivuihin. Ja tosiaan, jopa eri kirjoihin. Näin ollen taisin rikkoa blackout poetryn sääntöjä, mutta hällä väliä. Tein omalla tyylilläni.

Laitan tähän viisi esimerkkiä mitä sain aikaiseksi. Joskus sanojen "polku" oli niin sekava, että sitä oli hankala seurata, joten tein kaikista viereen ns. selkokielisen version. Kirjaa itsessään maalasin ja koristelin vähintään yhtä kauan kuin runoelmien laatimiseen kului aikaa. Poistin alkuperäisestä noin puolet sivuista. Sitten tein aukon joka neljänteen sivuun. Aukkoon liimasin tulostetun selkokielisen runoelman. Hankala selittää, mutta varmaan kuvista näkee mitä tarkoitan. Liimasin aina kaksi sivua yhteen. Tukevoitettuja sivuja oli helpompi koristella.

Sivuja maalasin, leimailin, koristelin pitseillä yms. yms.

Olen sopinut roombox-näyttelyn Lemin kirjastoon huhtikuuksi 2024. Sinne tulee myös "vanhan kirjan uusi elämä". Tämä teos on sitten tutkittavana siellä. 

Kirjastojen poistokirjat on loistavaa materiaalia kokeilla tehdä omia blackout-runoja. Suosittelen kokeilemaan. Uskallan väittää, että homma on hyvää aivojumppaa, eikä aivojen jumppaaminen ole koskaan huono asia. Pysyy paremmin emmentaali loitolla. 

Eiku......... mikä juusto se oli?
Onko semmonen juusto kuin demmentaali. Alzerdaali.
Tarttee kai jumpata aivoja lisää kun ei edes juustojen nimet pysy mielessä......

Milja