Aurinkovärjäystä ja hassu moka

Tiistai 11.7.2023 klo 8.20 - Milja Talvikki

Aurinkovärjäys.

Huh.

Herätti minussa ennakkoon monenlaisia tunteita ja ajatuksia.

Olen joskus kokeillut, ilman suurempaa ahaa-elämystä tai intoa jatkaa.
Johtui ehkä niistä saniaisista, kun kaikilla oli niitä saniaisia.
Boooring.....................
Kun itte on semmonen, että haluaa kulkea niitä omia polkujaan, ilman valmiita malleja. Eräänlainen vikahan se on kai tämäkin, että on lähes mahdotonta noudattaa orjallisesti ohjeita ja malleja, pitää lähteä kokeilemaan ja rikkomaan rajoja.
Joskus hyvällä, usein huonommalla menestyksellä. 
Mutta kun se valmis polku, ennakoitava lopputulos, se nyt vaan on niin hiton tylsää.

Saniainen on kaunis, yksi lempikasveistani. Mutta nimenomaan siellä luonnossa. En yleensäkään tykkää keräillä kasveja, jos ei ole välttämätöntä, tai jos en niitä syö. Niiden paikka on siellä missä ne kasvaa, siellä on niiden koti. Usein ihmisen mielestä se paikka on väärä. Mutta jos luonnolta mentäisi kysymään, niin kyllä se on ihminen, joka on tunkenu joka paikkaan, vääriinkin paikkoihin.
Kumpikohan oli täällä ensin?
Luonto vai ihminen?
Ja kumpi pärjäisi ilman toistaan..................

Eiku siitä aurinkovärjäyksestähän minun piti...

Aurinkovärjäyksessä kangas kastellaan, valellaan väriliuoksella, päälle asetellaan "juttuja" ja jätetään kuivumaan. Se on siinä.
Auringolla tämän homman kanssa ei ole periaatteessa mitään tekemistä, sillä kuvion syntyminen perustuu siihen, että kuviotavaran ympärillä oleva kangas kuivuu nopeammin kuin tavaran alla oleva, samalla imien tavaran alla olevan väripigmentin pois. Eli kuvion kohta jää värjääntymättä.
Aurinkovärjäys nimi tullee siitä, että lämpimässä auringossa kuivuminen tapahtuu nopeasti, jolloin värjäys valmistuu nopeammin kuin esim. talvella sisällä normilämpötilassa.

Sain itseni innostumaan tästä tekniikasta, kun muistin vanhat avaimet, jotka ovat roskiin (= metallinkierrätykseen) lähdössä jo useita kertoja. Joku voima on kuitenkin kerta kerran jälkeen kättäni pidellyt sen aikaa, että aivoista käteen on ehtinyt ajatus; "saatat tarvita näitä vielä johonkin".
Ja niinhän siinä taas kävi.

Jotta pääset alkuun, tarvitset kangasta, mielellään luonnonkuitua, puuvilla lienee suosiollisin. Välttämätöntä on myös väripigmentti ja ruiskuemulsio. Näiden tunnetuimmat merkit Suomessa on EMO-tuotannolla, ja niitä myös myydään varsin laajasti askarteluliikkeissä ja nettikaupoissa.

SUOJAA työtaso, tarvittaessa ympäristö, ja vaatteesi. Kumiessu on oikein hyvä.
Tai sitten tee kuten minä teen, useimmiten päälläni on vaatteet, joilla ei ole ihan niin välilä vaikka väriä roiskuisikin.
Väripigmentti on täyttä tavaraa, sellaista ainetta, jonka on tarkoitus PYSYÄ siinä mihin se laitetaan, joten roiskeet voi olla hankala tai jopa mahdoton poistaa!!!

Tässä minä värjään valmiin puuvillakassin tietoisena siitä, että se kuvio saattaa mennä läpi myös kassin takapuolelle (kuten haamumaisena tekikin). Jos haluat kassin taustan pysyvän puhtaana, laita kassin sisään muovia, vaikka muovikassi.

Kastele kassi (minä käytän tässä jatkossa sanaa kassi, tarkoittaen mitä tahansa värjättävää tekstiiliä) ja väännä tai painele sen verran kuivaksi mitä saat. Kastelua voi tehdäö myös suihkepullolla, kunhan kastelet riittävästi.

Sekoita väripigmentti ruiskuemulsioon.
Emulsiota tarvitset määrällisesti sopivassa suhteessa kankaaseen. Mulla oli se kassi, ja puolikas kertakäyttömukillinen värilientä, sekin oli hieman liikaa. Kokeilemalla löytyy sopiva määrä.
Ja kun väripigmentin käyttöohjeissa sanotaan, että "yksi tippa", niin se on silloin YKSI TIPPA. Pigmetti on vahvaa tavaraa, liika ei auta mitään. Tippa kerrallaan lisää pigmenttiä ruiskuemulsioon, kunnes väri on sopivan sävyistä. Pigmenttejä voi sekoittaa keskenään, jolloin saat loputtoman määrän sävyjä.

HUOM!
Jos sinulla on suurempi homma, tai haluat samaa sävyä myöhemmin, niin KIRJOITA MUISTIIN oma reseptisi; minkä verran emuliota ja monta tippaa mitäkin pigmenttiä. Muuten on hankalaa saada samaa sävyä myöhemmin lisää.

Ja vihdoinkin aloituskuva:

Tarvikkeet on tässä.
Pöytä suojattu, kassi kasteltu, väri sekoitettu ja kuviointikamat valmiina.

Sivele värisekoitus kasteltuun kassiin. Itse jätin reunat tarkoituksella epämääräisiksi.
Ja asettele tavarat paikoilleen.

Mulla on näitä romppeita ihan liikaa, mutta parempi niin.

Mitä tiiviimmin esine on tekstiilin pinnassa, sen tarkemmat reunat lopullisessa kuviossa on. Usein käytetään kasveja. Ota kasvien lehdissä huomioon, että se lehden pitää olla "lättänä". Jos lehden reunat liehuu irrallaan tekstiilistä, niin siihen ei muodostu kuviota. Voi myös käyttää pieniä painoja lehtien päällä, kuten muttereita tms. Mutta nekään ei saa olla niin painavia, että painavat omalta kohdaltaan lehteä tiukemmin kiinni tekstiiliin, silloin lehtikuvioon saattaa jäädä vaaleampi kohta painon kohdalle.

Kasvien lisäksi hyvä painoväline on piirtoheitinkalvista leikattu kuvio. Toimii todella hyvin, eikä tarvitse lisäpainoja.
Nyt vielä piirtoheitinkalvoa on saatavana jostain vanhoista varastoista, kirppareilta, mutta veikkaan, että joitakin vuosia eteenpäin sitä ei enää saakaan. Tuskin sitä enää alkuperäiseen tarkoitukseensa edes valmistetaan, kun on videotykit ja aineistokamerat.

Mulla oli noita avaimia, muutama pyykkipoika, keramiikkasydämiä. Esineiksi sopii mikä vain, mikä on "lättänä". Muoviset pitsiliinat on mitä mainioimpia tähän! Niitä tulee joskus kirppareilla vastaan, tai kesäisin saattaa löytyä jopa ihan marketista tai halpaketjun kesäosastolta. 

Kun kamppeet on paikoillaan, homma jätetään kuivumaan. 
Jos et työskentele lämpimässä auringossa, tai muutoin tavallista lämpimämmässä, on turvallisinta jättää purkaminen seuraavaan päivään.

Tässä olen purkamassa kamoja pois seuraavana päivänä.

Kuvan keskivaiheilla näkyy hyvä esimerkki avaimista, jotka eivät olleet tiiviisti kassin pinnassa kiinni, ne ovat tuollaisia haamumaisia.

Ja värisyyteen halusin jotain extraa, siksi tuo violetti läikkä (on kassin yläreunassa, tässä kuvassa kassi on ylösalaisin, hups)

Kuviosta tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin.
Tykkään!

MUISTA kiinnittä väri silittämällä kuiva kassi leivinpaperien välissä.

Silitysohje löytynee värisi ohjeista. Muutama minuutti kohdaltaan on se yleispätevä neuvo. LIIKUTTELE silitysrautaa, ettei yksi kohta pala puhki.

Valmis kassi :-)

Ja sitten niihin kämmeihin mitä taas tein.

Tai yhden tein.

Mulla oli joku pikseli päässä poikittain tai jotain, kun mennä touhotin, ja unohdin koko ruiskuemulsion!
Olen siis painanut kangasta PALJON, ja tiedän kyllä, että pigmentit sekoitetaan emulsioihin. Nyt vaan just tuossa kohti klikkasi tyhjää................

Sekoitin pigmentin veteen!
Ei ei ei!

Muutama viikko siinä taisi mennä, ennen kuin asian hiffasin. Jostain se vaan purtskahti mieleen. Aattelin, että kun tuolla ulkona tämän kassin kanssa kävelen ja tulee rankkasade, niin kuvio valuu sadeveden mukana pois..................

Koska väriä kiinnittää kuumuuden lisäksi (silittäminen) myös aika, niin aattelin, että josko pigmentti pysyisi ilman ruiskuemulsiotakin.
Laitoin kassin yläosaa likoamaan vesiastiaan noin puoleksi tunniksi, eikä tapahtunut katastrofia. Veteen liukeni hieman ruskeaa sävyä, mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Tein siis kuivan kelin kassin, ja sellaisen, joka saattaa värjätä vaaleita pintoja ja kankaita.
Mutta kyllä olen kassia käyttänyt.
Pitää vaan muistaa varoa niitä rankkasadekuuroja.........

Tästä opimme, että kannattaa AJATELLA mitä tekee, kun tekee, eikä vaan mennä autopilotilla, että "tämänhän minä osaan".

Seuraavaa mokaa odotellessa,

Milja