Perjantai 2.2.2024 - Milja Talvikki
Gellilevypainanta joo, se on sellainen tekniikka, että vie helposti mennessään.
Se on välillä raivostuttavaa ja turhauttavaa, mutta voiton näistä tuntemuksista vie se yllättävä onnistumisen ilo, kun painopaperin kääntäessään huomaakin saaneensa aikaan jotain todella upeaa!
Sitten saattaa se turhautuminen iskeä uudelleen, kun luulet, että pystyt tekemään saman uudestaan, yhtä upean, mutta se jää vain haaveksi ja kasaksi rutistettuja papereita.
Mihin niitä tuotoksia voi sitten käyttää?
No korttiaskarteluun, altsuihin, junk journaleihin, parhaista voi tehdä taulun sellaisenaan!
Tämä on sama kuin monessa muussa askartelussa, tekemisen ilo on tärkeämpää kuin se lopputuotteen käytännöllisyys tai käyttötarkoitus.
Kuvioiden tekemiseen vain mielikuvitus on rajana.
Kunhan muistat sen, ettei mitään terävää saa ostettuun gellilevyyn laittaa (ei myöskään glitterimaalia). Pinta jos rikkoutuu, niin se täyte pursuaa ulos. En ole tapahtumaa nähnyt, mutta kuullut, että näin käy.
Pesu hellävaraisesti käsin tai pehmeällä sienellä. Astianpesuainetta voi käyttää.
Itselläni kun on suunnitelmissa lisää altsuja ja junk journaleita, niin sellaiseen nämä itse painetut uniikit paperit ovat täydellistä materiaalia.
Se on sitten eri juttu, että raaskiiko niitä kaikkein upeimpia käyttää...
Väreistä:
Videon kohdassa 1:36 vasemmassa reunassa näkyvä akryyliväri, jossa lukee "Heavy body", ei missää nimessä käy gellilevylle. Se on paksua väriä, ihan liian paksua. Tuubi vaan sattui olemaan just kädessä väärässä kohdassa, kun videota kuvasin. En ajatellut.
Notkeat värit on hyviä.
Ja kannattaa ottaa huomioon värin opasiteetti, eli onko väri peittävää vai läpikuultavaa. Läpikuultavat värit sopivat hyvin tavallisten värien lisäksi, niillä saa helposti kerroksellisuutta painojälkeen.
Paperista:
Kaikkea voi kokeilla. Itse kokeilin jopa pahvilaatikon aaltopahviin (ei hyvä).
Huokoinen paperi imee värin paremmin ja myös kuivuu nopeammin kosketuskuivaksi kuin kiiltävä päällystetty paperi.
Tässä hommassa, kuten monessa muussakin, laadukas akvarellipaperi on paras. Mutta jos urakoi paljon, niin kalliiksi se tulee. Etenkin kun onnistuminen ei ole taattua.
Sopivaa painopohjaa saa usein myös ruokapakkauksista, jos niiden nurja puoli on vaalea. Kuten muropakkaukset ja pizzalaatikot. Kannattaa pitää silmät auki ennen kuin vie pahvit kierrätykseen!
Sehän tämmösissä harrastuksissa on vähän hankalaa, että kun kaikki roskat pitää nykyisin säästää :-D
Viikon päästä tsekataan itse tehty gellilevy.
Milja
