DIY DIY Boheemin seinätekstiilin lisäinfoa

Perjantai 8.12.2023 - Milja Talvikki

Huh!
Nyt tulee paljon asiaa.

Ihan ekana aloitetaan videolla olevien seinätekstiilien mitoilla:
Sinisen kepukan pituus (leveys) on 74 cm.
Lankoja siinä on 65 cm leveydeltä.
Korkeutta tuli 90-100 cm.
Koristenauhojen korkeus 65-85 cm.

Vihreä, aiemmin tekemäni, on pidemmältä kepiltään 65 cm leveä.
Kepissä lankoja 60 cm matkalla.
Kokonaiskorkeus 95 cm.

Tästä on helppo muokata juuri omiin tarpeisiin sopivan kokoinen teos, suureen tilaan voisi kokoa jopa kasvattaa.
Kun sen kepin ripustaa roikkumaan, niin se kyllä itse etsii sen asennon kuin haluaa. Asentoa on aika turhaa yrittää muuttaa, ellei ole sellaista oksanhankaa jolla pystyy säätämään. 
Kaupunkiasujan voi olla hankalaa saada mistään kepukkaa, jolloin helpoin vaihtoehto on ostaa katuharjanvarsi ja pätkäistä se sopivaan mittaan.
Minun keppini on puutarhan harvennusjätettä, jotain lehtipuuta, en edes tiedä mitä. Kuivatin sen ensin ja rapsuttelin kuoret pois, jonka jälkeen maalasin.

Videolla kerron, että taustan solmimiseen kului tunnin verran. Niihin muihin valmisteluihin menikin sitten enemmän. Virkkauksiin, palmikoihin sun muihin kului noin viisi tuntia.
Jos perhepiirissä on sen ikäisiä lapsia, jotka tykkäävät virkata ketjusilmukkaa ja/tai palmikoida, niin tämähän on aivan mahtava käsityö yhdessä tehtäväksi!

Taustana minulla on valmista trikookudetta, jota käytetään mattojen kudontaan ja sisustuskorien virkkaamiseen. Hyvin käy myös moppilanka, paksu mattovilla (jos sattuu sellaisia jämiä tavoittamaan), tai ihan tavallinen räsykude, jota voi repiä vaikka vanhoista liinavaatteista.
Ja ihan parasta taustamatskua on tietenkin makrameelanka!
Vihreässä tekemässäni taustana on itse värjättyä moppilankaa, jonka kanssa samassa värjäyksessä oli joitain pitsejä ja reunoissa näkyvät puuvillaisen pöytäliinan hapsut.

Niitä suuria puuhelmiä sidoin joihinkin koristenauhojen päihin. Etekin tosi kevyet nauhat, kuten minulla ne huivien reunat, tuppaa jäämään "tyhmään" asentoon jollei niissä ole jotain pientä painoa antamassa ryhtiä.

Villalankaisessa palmikossa on 9 lankaa pituudeltaan 140-180 cm., jotka on keskikohdastaan sidottu kiinni ripustuslankaan. Näin ollen jokaiseen palmikon osioon tulee kolme lankaa. 
Nuo minun kirpparilta löytämäni "villalangat" on juuri sellaisia hankalia jämiä, joita on hankala käyttää mihinkään, kun niiden materiaaleista ei ole varmaa tietoa. Tämmöseen projektiin ne sopii todella hyvin.

Jos haluat olla 110% varma, että koristenauhat pysyvät pilkulleen haluamassasi asennossa, eivätkä ala liukua taustanauhojen väeihin, niin apuna voi käyttää askarteluliimaa. Kun työ on valmis, niin sivele kepin takapuoli pienellä liimamäärällä, sitä liimaa ei tarvitse olla paljoa, kevyt sively riittää.

Ja tähänkin projektiin on loputon määrä variaatioita.
Riippumaan ja roikkumaan voi viritellä melkein mitä vaan!
Ja ne lapset; mikä mielikuvituksen määrä ja voima! Sitä kannattaa hyödyntää, saattaa tulla yllättäviä ja oivaltavia ehdotuksia koristeluun.

Tekemisen iloa toivottaen Milja :-)

DIY DIY Tuunaa muistikirja osa 2; Ruskea kirja

Perjantai 1.12.2023 - Milja Talvikki

Muistikirjantuunausaihe jatkuu boheemilla ruskeasävyisellä kirjalla.

Tähän ei ole paljoa asiaa, koska tärkeimmät tuli viime viikon kirjoituksessa, lähinnä listaa ja ideoita siitä, mitä kaikkea kannen koristeena voisi käyttää.
Jos omista kätköistäsi ei sopivia koristeita löydy, niin kirpputorit ja kierrätyskeskukset kannattaa kiertää. Isoäitien laatikoista ja kaappien perukoilta voi tehdä löytöjä, askartelukauppojen valikoimaa unohtamatta.

Jos askartelet paljon, ja sinulla on saman harrastuksen jakava ystävä, niin kauniita nauhoja kannattaa tilata yhdessä. Usein valmiiksi pakatuissa nauhoissa on ainakin kaksi metriä, jolloin siitä helposti riittää kahdelle, ja erilaisia nauhoja saa näin useamman.
Sama vinkki pätee skräppipapereihin; yleensä samaa paperia on lehtiössä kaksi kappaletta. 

Ja ne koristeet todellakin kannattaa ommella kiinni erillisiin kangaspaloihin. Kirjan kannen päällystäminen siististi on turhan haasteellista, jos siinä päällystyskankaassa on kauhea määrä rompetta. 
Jos haluaa rauhallisemman ulkoasun, niin ne pienet tilkut voi tietenkin olla samaa kangasta kuin päällystyskangas.

- eli niitä nappeja nappeja nappeja, niissä on loputon valikoima
- ja nauhoja! Kauniita nauhoja ei voi koskaan olla jemmassa liikaa.... Eihän?
- korut ja korujen osat jotka voi kiinnittää ompelemalla
- vetoketjut, usein toinen puoli riittää
- silitettävät ja/tai liimattavat strassit, "timantit"
- pitsit ja brodyyrit
- silitettävät ja ommeltavat kangaskoristeet
- farkkujen (vaatteiden) nimilaput ja napit kankaineen 
- farkkujen takataskut. Lasten farkuista saa ihania pieniä taskuja!
- pikkuruiset kirjonta- ja ristipistotyöt
- vanhoista solmiosta saa upeita kangaskuoseja
Nyt just ei tule muuta mieleen, vaikka tässä ei varmasti ole koko lista.
Tähän käy oikestaan kaikki, minkä voi ommella (tai liimata) kiinni. Pelkkään liimaan en uskalla kovissa materiaaleissa luottaa, kirjan kannet kun on yleensä alttiita kolhuille.

Ensi viikolla seikkaillaan lankojen maailmassa.
"Projekti sininen" on parhaillaan täällä työn alla.

Milja

DIY DIY Tuunaa muistikirja vanhasta runokirjasta

Perjantai 24.11.2023 - Milja Talvikki

Kirjojen päällystäminen kankaalla on kivaa puuhaa ja siten saa aikaan uskomattoman upeita yksilöllisiä muistikirjoja.
Nyt ehtii vielä helposti vaikka joulupakettiin!

Videolla suosittelen esimerkiksi vanhaa runokirjaa, mutta saahan noita kovakantisia tyhjiä kirjoja kirjakaupoista ja marketeista. Jos ostat varta vasten uuden muistikirjan, niin mielellään sellainen, joiden kansiin liima tarttuu helposti. Kovin kiiltäväpintaisissa ja lakatuissa kansissa voi olla ongelmia, jos käyttää tavallista askarteluliimaa.
Se toinen kirja jota suosittelen, on nimeltään Minun unieni kirja, sellaisesta tulee se ruskea kirja viikon päästä. Jos paikkakunnallasi on antikvariaatti, niin kannattaa käydä kysymässä. Ainakin antikvaari.fi sivustolta hakiessa kirjaa löytyy lukuisia kappaleita eri paikkakunnilta.
Minulle on tullut tavaksi, että aina kun törmään tuohon kyseiseen kirjaan, ja se on maltillisen hintainen, niin ostan sen. Olen muistikirjoina täyttänyt niitä jo muutaman, ja muutama on tyhjänä odottamassa tulevia tarpeita.

Minä se aina jaksan suositella Aleene's Tacky Glueta, sillä sen kanssa kaikki vaan sujuu niin paljon helpommin, kuin edullisempien liimojen kanssa. Mutta Erikeeper ja puuliimat toimii myös kyllä. Kuivumisaika on varmaan pidempi, koska ne liimat on sen verran "lirumpia".

Tässä nyt luetteloin tarvikkeet ja välineet, koska sellaisen toiveen olen katsojalta saanut, että olisi lista mitä tarvitsee olla. Se olikin hyvä vinkki, sillä vaikka jossain vaiheessa olin ajatellut esitellä välineet, niin ajatus unohtui. Yksi syy unohdukseen on varmaan se, kun yritän pitää videot maltillisen mittaisina.

Eli materiaalit, joita Ruusuisella videolla päällystettävään kirjaan tarvitset:
- ohuita puuvillakankaita, vanhoista puuvillapaidoista tai lasten vaatteista saa hyvää kangasta
- nauhoja koristeluun. Kauniita nauhoja on nykyisin hankala saada, sellaisia kivijalkakauppoja ei ole enää läheskään jokaisella paikkakunnalla, usein tarvitsee turvautua nettiostoksiin
- kaunis kuva kanteen, se saa olla hieman paksumpaa paperia; skräppipaperia, postikortti, vanha valokuva tms.
- halutessasi hapsut takakannen sisäsivuun. Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista löytyy usein pikkuruisia vanhoja pöytäliinoja ja leipäliinoja joista saa oivalliset hapsut
- mieleistä paperia sisäkansiin, olisi hyvä jos se paperi olisi hieman paksumpaa kuin tavallinen kopiopaperi tai lehden sivu. Jos haluaa käyttää kierrätysmateriaalia, niin voi laittaa pahvinkin; muropaketin ja pakastepizzalaatikon nurja puoli on oikein sopiva
- jos käytät vanhaa runokirjaa ja haluat peittää osan runoista, niin siihen paperia. Minä käytän tässä vanhoista kirjoista peräisin olevia tyhjiä kansilehtiä
- videolla vilahtavaan ruskeaan kirjaan tulee kanteen nappeja ja muuta sälää, mutta siihen asiaan palaamme viikon päästä

Välineet ja muuta tekemisen tarvikkeet:
- sakset
- liimaa
- sivellin tai pieni pensseli
- tussi (permanent) jolla saat kanteen apuviivan
- lyijykynä tai kuivamustekynä sisäkannen apuviivoja varten
- muovia, muovikasseista leikatut palat käy hyvin
- painot kuivatukseen, itsellä tiiliskivet, mutta kirjapinkka ajaa saman asian
- hammastikku on kätevä apu liiman levitykseen. Sanon videolla, että hammastikkua tarvitaan myöhemminkin, mutta se on siellä seuraavalla videolla kätevänä apuna
- skräppiteippiä tai puikkoliimaa

Muistinkohan nyt kaikki........
Kuivatuksesta painon alla piti vielä mainita, että itse annoin olla yön yli. Silloin ei ainakaan kannet ala vääntyillä. Koska kansissa on muovit, niin ne tuppaa olemaan vielä kosteat, kun paketin purkaa, mutta vääntyminen pitäisi olla ehkäisty.

Joo.
Ja viikon päästä koristellaan boheemilla tyylillä se ruskean kirjan kansi!
Kannattaa katsoa, siitä tuli tosi kiva!
Sekin kirja on nyt valmis, mutta videon editointi ottaa oman aikansa.

Milja

DIY DIY Lankakulho ehtii vielä lahjapakettiin jouluksi!

Perjantai 17.11.2023 - Milja Talvikki

Neulotko?
Virkkatko?
Koukkuatko? Mitä näitä nyt onkaan....

Lankakulho on ihan älyttömän kätevä apulainen lankakerälle, eipä pyöri enää lattialla. Ja kulhon koosta, sekä käsityön koosta, riippuen, kulhossa voi säilyttää sen keskeneräisen käsityönkin. 
Tästä lankakulho-ideasta kiitos kuuluu Heli Pirttiaholle, joka keksi tehdä kulhon koulussa, kun meillä oli laminointitekniikkaa.
Kiitos Heli!
Oma lankakulhoni on jo käytössä, ja on osoittautunut toimivaksi, vaikka langalle tehty reikä ei olekaan sellainen "koukero", kuten noissa kulhoissa yleensä on.

Päällystämiseen ja/tai maalaamiseen voi käyttää loputtomasti luovuutta ja vaihtoehtoja riittää. Jos et maalaa, niin päällimmäiseen kerrokseen voi laitta esimerkiksi:
- no sitä sanomalehteä, katso vähän mitä niissä paloissa on aiheena
- romaanin sivuja
- runokirjan sivuja
- kiiltokuvia
- lasten piirrustuksia
- tulostettuja valokuvia (laserilla tulostettuja, mustesuihkutulosteiden värit leviää)
- värillisiä papereita joista voi tehdä kuvioitakin
- ohutta kangasta tilkkuina, puuvilla tms. liisterin imevä kangas
- voipa siihen liisteröidä pitsiäkin, en tosin ole testannu
- ruskean "ekokulhon" saa paperikassista revityistä paloista
- vain mielikuvitus on rajana, kunhan materiaali on huokoista, että se liisteri siihen imeytyy
Suosittelen päälle lakkakerrosta, vaikka ilmankin toimii.

Ja jos et moista kapistusta itse tarvitse, niin joulu lähenee hurjaa vauhtia, ja tässä on oiva lahjaidea käsitöitä tekevälle!
Tosin, kulhon voi tehdä ihan vaan kulhoksikin, vaikka ns. miljoonalaatikon työpariksi, kulhoon voi heittää kaiken pienen sekalaisen sälän, ja siivota ja lajitella, kun alkaa olla kukkupäänä ;-)
MUISTA, että kulho ei sovellu pakkaamattomille elintarvikkeille. Ja muista kertoa se lahjansaajalle, jos kulho on menossa joulupakettiin.

Toinen tärkeä seikka on se reiän tekeminen.
Itse käytän kirurginveistä lähes kaikkeen teräasehommaan, mutta yhtä hyvin käy katkoteräveitsi tai mattopuukko. Varovainen pitää olla! Ja ne suojalasit siksi, että jos terä katkeaa ja lentää päin näköä, niin ei ainakaan silmät mene.
Otathan myös huomioon, että jos aikuisena teet reikää ja käytät silmälaseja, niin mahdollisesti vierestä katsovien lasten silmät tulee suojata. No, suojalseillahan on käyttöä ihan pian muutenkin, jos menee katsomaan ilotulitusta ja lähistöltä ammutaan raketteja.

Sanon videollakin (YouTube @miljatalvikki-kanavalla), ettei kannata tehdä montaa kerrosta kerralla kuivumisen takia. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että yhden kerroksen kuivumiseen menee liki vuorokausi. Jos urakoit kerralla vaikka kolme kerrosta, niin varustaudu kuivattamaan kolme vuorokautta.
Lämpimässä toki kuivuu muutamassa tunnissa. Saunan jälkilämpö on kuivattamisessa kätevä apu. Lauteille joku ritilä, tai vastaava, ettei kulho ole suoraan lauteita vasten, ja sinne ylälauteelle kuivumaan.
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA kiukaan päälle, eikä edes yläpuolelle! 
Jos on leivinuuni tms. lämmin päällinen, niin sielläkin kuivuu salamannopeasti jos vertaa ihan vain normaaliin huoneen lämpöön.

Hirveen kauheen paljon saarnaamista ja varoituksia, mutta tällänen tapaus tällä kertaa.

Tämä on tosi kiva tekniikka tälleen aikuisestakin, ja olen jo tehnyt tällä muutakin, ihan älyvapaata, josta video taitaa ilmestyä joulun välipäivinä. Silloin syystä että, olen aikoinut pitää vähän joululomaa videohommista.

Nyt jo tiedän mitä on ensi viikon videolla, mutta jääköön teille yllätykseksi.
Sen voin kertoa, että kiva ja suht nopea joululahjavinkki on siinäkin.

Milja

DIY DIY Joulukalenterin koristeluun lisäinfoa

Perjantai 10.11.2023 - Milja Talvikki

Joulukalenterin koristelusta tulee kaikille ihan omannäköinen, aivan kuten kalenterista itsestäänkin.
Ja nyt saa töhriä maalaamisen kanssa!
Ei todellakaan tarvitse edes yrittää olla siisti ja säntillinen. Lapsetkin tykkäävät kun saavat maalata vapaasti, jos kalenteri on aikuisen ja lapsen yhteisprojekti.

Yläosan runkomateriaalit on helppo löytää, tarvitset vain yhden tai kaksi kananmunakennon keskusosaa ja pahvia, joka jäi yli rungon rakentamisesta. Suosittelen kahta munakennoa, siten koristelun runko on huomattavasti tukevammalla pohjalla.
Pahvimuotojakin on hyvä olla kaksi, toinen pienempi, vaikka se ei paljoa näykään koristeiden takaa, se luo kuitenkin syvyyttä taustaan.
Muotoile pahviosia sen muotoisiksi, että ne asettuvat hyvin paikoilleen, siten ne on helpompi liimata. Voit myös käyttää kiinnityksen apuna nuppineuloja, kunhan tarkistat, ettei ne osu rasioiden sisälle saakka!

Kun nyt lähtee kirpparille metsästämään koristelusälää, ellei kotoa löydy tarpeellisia romppeita, niin kannattaa pitää mieli avoimena ja silmät tarkkana!
Monia pikkujuttuja voi hyödyntää, kun vain hyppää pois laatikkoajattelun kankeista kaavoista. Voi toki turvautua myös askarteluliikkeiden tarjontaan, se on nopeampi ja varmempi reitti saada haalittua pientä ja kaunista bling blingiä.
Myös omat korujemmat ja miljoonalaatikot on hyvä tarkistaa, unohtamatta ystävien ja sukulaisten lootia.

Yläosan vasemmassa reunassa on kuparinvärinen "torni", se on videon kohdassa 2:05 vilahtava puinen matkamuisto, jonka maalasin epätasaisesti kuparisella akryylimaalilla.
Jos sattuu olemaan vanhoja shakkinappuloita, niin ne sopii tähän projektiin täydellisesti!
Itse olen jopa ostanut kirpparilta kolhiintuneet shakkinappulat askartelutarkoitukseen, mutten tähän hätään löytänyt niitä mistään...

Yleensä ottaen askartelutarvikkeista voisin mainita, että jos tykkää metallinhohtoisista elementeistä, niin kannattaa ostaa edes yksi metallinhohtoinen akryylimaali, se käy niin moneen tarkoitukseen. Oma suosikkini on juurikin tuo kupari, mutta ilmeisesti tämä tuubi oli seisonut jo kaupan hyllyssä pidemmän aikaa, ja nyt muutaman vuoden itselläni, koska oli vanhentunut. Ei akryylimaalitkaan ikuisesti säily.

Niin, ja liimaa ei tässä kannata säästellä.
Liimoista on infoa edellisessä blogikirjoituksessani.

Jos ihmetyttää, kun se kaunis nauha, jonka ensiksi liimasin paikoilleen, jäi kaiken muun taakse, niin on sillä nauhalla merkitys! Koristeiden välistä näkyvä munakennon reuna ei olisi niin kauniin näköinen, kuin se pilkottava nauha. 
Ja löytyypä se nauhan leikkuujätekin sieltä yläosasta. tökkäsin sen sykerönä nuppineulalla munakennoon kiinni. Nauha löytyy vasemman puoleisen tornin juurelta, kauriin takaa. Kahta muuta esittelemääni nauhaa en tähän projektiin tarvinnutkaan.
Nauhan jälkeen oikealle ylös liimaamani kangaspala on vanhan solmion häntä. 

Jos käytät koristelun kiinnittämisen apuna nuppineuloja, kuten minä videolla teen, niin varmista vain ettei neulojen päät osu kalenterin rasioiden sisälle. Rasioiden välisiin pahvisilttuihin voi huoletta painaa neuloja, samaten munakennorakenteeseen.
Nuppineulat, etenkin tuollaiset hieman pidemmät ja värikkäät, ovat monesti muutenkin askartelussa kätevä apu.Itseäni harmitti, kun ei ollut joulunpunaisia neuloja, mutta nuo "pinkihtävät" antavat koristelulle lisää ilmettä. Koristelu olisi aika tylsä, jos kaikki olisi samaa joulunpunaista.

Jaloiksi voi kokeilla vaikkapa virvoitusjuomapullojen korkkeja, jos ei muuta sopivaa löydy. Tulitikkurasiat toimivat myös. Tai jalat voi jättää kokonaan poiskin.
EDIT: 20.11. sain oivallisen vinkin jalkavaihtoehdoksi: kananmunakennojen keskustat! Samanlaiset kuin on siinä kalenterin päällä. Ja kun laittaa niitäkin kahdet päällekkäin, niin kestävyys varmaan riittää. Eli ensin liimaa kaksi kennon pohjaa päällekkäin, ja sitten mattoveitsellä tms lyhentää oikeaan mittaan, näin olettaisin toimivan.

Videolla näkyy vielä valkoista liimaa (tässä luki aiemmin "maalia", mutta kiitos tarkkaavaisen lukijan, osasin korjata maalin liimaksi), etenkin oikean puoleisessa reunassa, mutta se ehtii kuivua kirkkaaksi ennen joulukuun 1. päivää.

Ihanaa ihanaa ihanaa askartelua ja joulun odotusta toivottaa Milja :-)

P.S. Jos postaat oman kalenterisi instaan, niin tägää @miljatalvikki tai #miljatalvikki. Siten minäkin näen juuri Sinun kalenterisi!

DIY DIY Joulukalenterin rakentamiseen lisäinfoa

Perjantai 3.11.2023 - Milja Talvikki

Vihdoin on se aamu koittanut, kun pitkin syksyä valmistelemani "kanavauudistus" näkee päivävalon. YouTube-kanavallani @miljatalvikki aukeaa perjantaina 3.11.2023 klo 05:00 ensimmäinen video. Jatkossa uusi video avautuu aina perjantaiaamuna samaan aikaan.

Videosarjan nimi on DIY DIY.
Ensimmäisenä rakennellaan joulukalenteri pahvirasioista, kierrätysrasioista, niin on vähän enemmän jännitystä mukana. Rasioiden asetteleminen neliön tai suorakaiteen muotoon vie kotvasen, ja lisäpaloja pitää rakentaa pahvista, mutta lopputulos palkitsee vaivan!

Osan rasioista on hyvä olla aika pieniä, ettei kalenterin koko paisu järjettömän suureksi. Itsellä pienimmästä päästä on lihaliemikuutio-loota ja hammastahnatuubin laatikko.

Jos saat haalittua kasaan enemmän kuin 24 rasiaa, niin se helpottaa kalenterin saamista muotoonsa. Minulla oli tasan 24, ja jouduin tekemään aika paljon tilkepaloja pahvista. Mutta no worries, niistä tilkkeistä kalenteri saa lisää rouheutta. Eikä tässä todellakaan hienostella tätä rakentaessa.

Materiaaleista on tosiaan 99% kierrätettyä, vain kansissa olevat skräppipaperit on uusia, ja nekin pystyy korvaamaan vaikkapa vanhoista joulukorteista leikatuilla kuvilla.
Itsellä ei ollut aikaa etsiä kansiin sopivaa kierrätysmateriaalia, ja säästetyt joulukortitkin on aika vähissä.... Kun niitä aika vähän enää tulee, kun itse emme ole lähettäneet kortteja moniin vuosiin. Kerran kiireessä unohtui, ja sitten päätin laittaa postimerkkirahan johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Niin toimin tänäkin vuonna.

Videolla lupasin kertoa liimasta;
Muutkin askarteluliimat käy, kuin nuo mitä alla mainitsen.
Erikeeper ja puuliimat yleensä sopii . Puuliimaa saa monesti edullisemmin kuin Erikeeperiä, ja oman kokemuksen mukaan ajaa saman asian.
Mutta:
Itse olen vannoutunut Aleene's Tacky Gluen käyttäjä. 
Paras askarteluliima, jonka minä olen saanut käsiini. Ei juurikaan tuoksu, ja on vesiliukoista. Mutta pitävää ja paksuna liimana helposti hallittavaa.
Tacky glue nimikkeellä on muitakin merkkejä, mutta Aleene's on (uskallan väittää) paras. Onhan se hintavaa, mutta voi tehdä niin, että käyttää edullisempaa askarteluliimaa ns. toisarvoisiin kohtiin, ja Aleene'sia tosipaikan tullen.
Aleene's kuivuu läpinäkyväksi, mutta paksummissa kohdissa saattaa viedä aikaa useita päiviä.

Tavan marketista tuota liimaa ei löydy, askarteluliikkeestä yleensä kyllä.

Toinen videolla käyttämäni liima on koekäytössä, ensimmäinen puteli menossa. Se sinikorkkinen kirkas puteli millä liimaan rasiat toisiinsa kiinni.
Instant Classic Super clear transparent glue.
Pärjää "tavallisille" askarteluliimoille. Etuna täydellinen läpinäkyvyys heti.
Pitävyys ei vedä Aleene'sille vertoja, enkä sitä odottanutkaan.

Kun liimaat rasiat kiinni toisiinsa, niin liimaa myös reunojen pahvit samalla!
Pahvien kannattaa mennä sivuissa limittäin ihan reilusti, se tukevoittaa rakennetta.
Kun liimaus on kuivunut, niin apunarun voi ottaa pois.
HUOM!
Jos aiot jatkaa joulukalenterin koristelua päälle, kuten videon lopussa näkyy, niin päällistä ei kannata maalata. Aleene's-liima pitää myös akryylimaalein maalatussa pinnassa, mutta tämä edullisempi liima ei pitänyt.

No paljonkos tämän kalenterin tekemiseen kannattaa varata aikaa?
Innoissani kun tein, niin unohdin kellottaa, mutta kyllä siihen viikonlopun saa varata. Normikotityöt siinä ehtii tekemään sivussa, mutta eipä juuri muuta.
Jos arki-iltaisin uurastaa, niin kannattaa varata viikko.
Itselläni kului tietysti paljon paljon aikaa, kun videoinnin järjestäminen vie osansa.

Eli perjantaina 10.11.2023 klo 05:00 seuraa jatkoa.
Voit jo alkaa keräillä pikkusälää yläosan koristeluun.
Kirppari on paras hankintapaikka, tuuria vaan paljon mukaan!

Palataan!
Milja

Uskomaton luopuminen

Lauantai 28.10.2023 klo 17:05

Tämä kirjoitus perustuu pitkäaikaiseen ja rakkaaseen kädentaitoon, josta olen nyt luopunut vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen......
Aika on rajallista.
Kaikkea ei ehdi vaikka haluaisi ja vaikka olisi tahtoa.
Olen kudonta artesaani ja opettanut kudontaa kansalaisopistossa useita vuosia pari-kolme kertaa viikossa. Näistä syistä olen kynsin hampain pitänyt kiinni viimeisistä kangaspuistani. Täytyyhän minulla olla kangaspuut kun olen alan ammattilainen.
Hmm…
Vai täytyykö?

Parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa minulla oli kotona pystyssä kolmet kudontakunnossa olevat kangaspuut. Kahdet sisällä talossa ja kolmannet ulkorakennuksessa. Mutta niiden ohessa oli niin paljon muuta, niin paljon kiinnostavaa ja mielekästä, että ei näille puille riittänyt aikaa. Ensin möin pois yhdet, sitten lahjoitin toiset ja nyt kolmen vuoden jälkeen möin viimeiset, ne parhaat. Toikan pienimmät Liisa-puut. Puut lähtivät innostuneelle harrastajalle; ne pääsivät hyvää kotiin.

Moni odottaa, että elämään tulisi jotain uutta, mutta universumin lait ovat sellaisia, että uutta ei mahdu tulemaan ennen kuin sille on tehty tilaa. Jos nyt ajattelet, että onhan minulla kotona tilaa, niin se ei riitä se fyysinen tila. Tämä asia toimii myös energiatasolla; pitää olla myös energeettinen tyhjiö mihin se uusi mahtuu tulemaan.

Minulle tämä kangaspuista vapautunut tila oli ihan konkreettisestikin tarpeellinen. Vapautuneen tilan ansiosta saan kunnollisen työpöydän ja valaistuksen, jotta pystyn tekemään videoita, ja ne ovat tällä hetkellä ykkösprioriteettini kädentaitojen suhteen.

Nyt tässä muistelen hetken, mitä sitä on tullutkaan kudottua.
Vähemmän mitään käyttötavaraa, enemmänkin taiteellisia luomuksia.

Jaana Orava otti minuun yhteyttä keväällä 2019 ja kysyi, olisiko minulla kiinnostusta pitää näyttely Mikkelissä, Naisvuoren näkötornin galleriassa. Tilassa, joka on rakennettu vesitornin vanhaan vesisäiliöön. Menimme sitten mieheni kanssa tilaa katsomaan ja huomasimme ylhäällä korkealla, liki neljässä metrissä, seinään kiinnitettyjä lenkkejä molemmin puolin tuota tilaa. Minulla lähti heti ajatus juoksemaan, että jos sinne on joku noin hyvät lenkit vaivalla laittanut, niin pitäisihän ne jotenkin hyödyntää. Siihen sitten syntyi 10-metrinen kullan kimalteinen kudottu teos ”Korkeissa energioissa”.

Teos oli siellä esillä näyttelyissäni kesinä 2019 ja 2020.

 

Mainitsemisen arvoinen on myös 9-metrinen poppana nimeltään ”Pitkä Piknik”.

Se oli esillä Naisvuoren näkötornissa kesällä 2019 ja Jäppilänniemen Taidetiellä kesällä 2021. Teoksen ideana on se, että jos piknik on pitkä, se ansaitsee tarpeeksi pitkään piknik-liinan. Jos jollain on tarpeeksi pitkä pöytä, niin ottakoon yhteyttä ;-)

Kolmanneksi nostan tähän Mikkeli art and Design weekillä 2016 esillä olleen 12-osaisen kudontateoksen ”Touch the Colors.
Teoksessa oli ideana että sitä sai kosketella, siten se oli kohdennettu myös näkörajoitteisille. Teoksessa oli runsaasti erilaisia pintoja ja materiaaleja. Värit kuvaavat Suomen vuodenaikoja varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Teos oli esillä kauppakeskus Stellan ja toriparkin välisessä yhdyskäytävässä.

Pisin kutomani teos on 35 m aurinkoa.
Halusin kevättalveeni keltaisen värin energiaa, ja keksin kutoa tämän.
Missään tämä ei ole ollut esillä, mutta video löytyy YouTubesta.
Kopioi linkki tästä:  https://www.youtube.com/watch?v=ZsVmm5XhVv4
Ulos tätä ei voi näytteille jättää, koska on vaarana, että linnut jäävät tähän jumiin ja menehtyvät. Johonkin näyttelytilaan sisälle tämä sopisi. Ja sitä tämä nyt edelleen odottaa; sopivaa paikkaa ilahduttamaan ihmisiä. Pääsisi pois mustasta jätesäkistä valoon.

Ja lopuksi kerron teille, että rakkain kudontatekniikkani vapaan kudonnan jälkeen on perisuomalainen perinteinen täkänä!

Minusta on ihana kutoa täkänää.

Mutta se on kallis harrastus, eikä siitä saa rahaa missään muodossa. Olen hakenut apurahojakin perustellen, että täkänä tulisi säilyttää nykyihmisen tietoisuudessa.
Ryijy on jo tehnyt uuden tulemisen. Ryijyjä on helppo teknisesti tehdä mutta täkänä on konstikas. Ehkä siksikin vaipunut muistojen perukoille. Moni nykyihminen ei edes tiedä mikä täkänä on, ennen kuin nyt näyttää kuvan ja selittää. Silti kaikki eivät tiedä.
Yhdet kangaspuut minulle tuli vaihtokauppana. Ne olivat rakkaan ystäväni äidin kangaspuut. Vaihtokaupan omalta osaltani minä kudoin niillä puilla tälle ystävälleni täkänän hänen toiveidensa mukaan.

Kaksiosaisen täkänä aiheena on suojelusenkelin siivet, jotka ovat pitkän ja rankan päivän jälkeen vähän rispaantuneet. Värit on valittu tuvan seinän ja seinäkellon värien mukaan ja mitoitus peittää suljetun ikkuna-aukon.
Olen kutonut aiemmin myös kolmiosaisen täkänän, mikä on ystävälläni salin seinällä Löydön Kartanossa Ristiinassa.
En ole aiemmin nähnyt missään kaksi tai kolme osaista täkänää, joten olen sitä mieltä, että olen tämän keksinyt itse. Who knows.

Nythän ne viimeiset kangaspuuni olivat seisoneet käyttämättömänä kaksi ja puoli vuotta.
Sain niihin laitettua vielä loimen tänä syksynä, kun teimme yhteisen lahjan opettajallemme Maijalle. Kaikki luokallamme (Kädentaito-ohjaajat) tekivät pienen pätkän huivia.
Minä laitoin 8-metrisen loimen, josta huiviin meni alkusolmuineen ja pitkine hapsuineen alle 50 cm, ja niinhän siinä kävi, että se muu loimi jäi käyttämättä kun möin puut pois.
Onhan minulla on jo ajatus, mihin joskus ne hyvät villalangat käytän, joten otin sen loimen itselleni talteen. Puiden ostaja kutonee pääasiassa mattoja, ei villahuiveja.

Olen nyt iloinen niiden puiden puolesta, kun ne pääsevät käyttöön eivätkä vain nökötä turhautuneena keräämässä pölyä.

Toivotan elämääni tervetulleeksi uudet tuulet!

Kyllä täällä hengissä ollaan...

Perjantai 27.10.2023 klo 18:29

Ois voinu jättää tämän väliin; kuumeisen syysflunssan....
Mutta kyllä taas elämä voittaa, uusi blogikirjoitus tulee viikonlopun aikana.

Blackout poetry book

Maanantai 16.10.2023 klo 18:54 - Milja Talvikki

Joskus käy niin, että kun on joku tosi rakas projekti, niin siitä ei malttaisi luopua. Sitä vain jatkaisi ja jatkaisi loputtomiin. Mutta jossain vaiheessa on älyttävä lopettaa ja todeta, että se on nyt valmis. Sitten tulee hetkeksi tyhjä olo; "mitä mä nyt teen?".

Tämä Blackout poetry book oli sellainen.
Olisin voinut "nyppiä" tätä loputtomiin.

Termille blackout poetry ei ole kunnollista suomenkielistä vastinetta. Termi tarkoittaa runoa, joka koostuu toisen tekstin sanoista. Runon voi tehdä romaanista, oikeastaan mistä tahansa kirjasta, tai vaikka sanomalehtiartikkelista.

Tässä mun projektissa yhdistyy altsu (altered book = muutettu kirja) ja runomaisiksi pätkiksi muutettu teksti useista eri romaaneista. Pohjana on oikeastaan lehti, mutta se oli niin paksu, että miellän sen enemmänkin kirjaksi.
Runoja rustasin 28 kappaletta. Osa on tehty yhdestä kirjan sivusta, osa useammasta sivusta, ja osa jopa useiden eri kirjojen sivuista.
Tekijänoikeuksien osalta tämä runoilutyyppi on minulle edelleen epäselvä. Lähteistä riippuen, tämä on joko sallittua tai sitten ei. Omaan käyttöön näitä voi tehdä, mutta jos tämmöisestä aineistosta lähtisi esim. julkaisemaan kirjaa, niin se on sitten nou nou. Vaikka joku kirjakin on kai julkaistu.

Niin, mitä ne runot sitten on?
Eli otat jonkun (vanhan) kirjan, josta alat etsiä omaan runoosi sopivia sanoja. Kun tiedät mitkä sanat käytät, niin muut sanat sitten mustaat yli = blackout.
Näin alkuperäinen teos jää yleensä tunnistamattomaksi.

Mulle näiden runoelmien kokoamiseen tuli ihan himo.
Iltakaudet istuin sohvan nurkassa etsimässä sopivia sanoja.
Kun en useinkaan löytänyt sopivia sanoja yhdeltä sivulta, niin laajensin hommaa moniin eri sivuihin. Ja tosiaan, jopa eri kirjoihin. Näin ollen taisin rikkoa blackout poetryn sääntöjä, mutta hällä väliä. Tein omalla tyylilläni.

Laitan tähän viisi esimerkkiä mitä sain aikaiseksi. Joskus sanojen "polku" oli niin sekava, että sitä oli hankala seurata, joten tein kaikista viereen ns. selkokielisen version. Kirjaa itsessään maalasin ja koristelin vähintään yhtä kauan kuin runoelmien laatimiseen kului aikaa. Poistin alkuperäisestä noin puolet sivuista. Sitten tein aukon joka neljänteen sivuun. Aukkoon liimasin tulostetun selkokielisen runoelman. Hankala selittää, mutta varmaan kuvista näkee mitä tarkoitan. Liimasin aina kaksi sivua yhteen. Tukevoitettuja sivuja oli helpompi koristella.

Sivuja maalasin, leimailin, koristelin pitseillä yms. yms.

Olen sopinut roombox-näyttelyn Lemin kirjastoon huhtikuuksi 2024. Sinne tulee myös "vanhan kirjan uusi elämä". Tämä teos on sitten tutkittavana siellä. 

Kirjastojen poistokirjat on loistavaa materiaalia kokeilla tehdä omia blackout-runoja. Suosittelen kokeilemaan. Uskallan väittää, että homma on hyvää aivojumppaa, eikä aivojen jumppaaminen ole koskaan huono asia. Pysyy paremmin emmentaali loitolla. 

Eiku......... mikä juusto se oli?
Onko semmonen juusto kuin demmentaali. Alzerdaali.
Tarttee kai jumpata aivoja lisää kun ei edes juustojen nimet pysy mielessä......

Milja

Ihana kamala ruostevärjäys

Lauantai 7.10.2023 klo 12:02 - Milja Talvikki

Tästä turhauttavasta kokeilusta on jo aikaa, mutten ole saanut tänne kirjoitettua, kun edelleen nyppii.....

Ihania juttuja ruostevärjäyksellä saa aikaiseksi!
Muut kuin minä.
Ohjetta en tähän kirjoita, mutta se löytyy googlaamalla muista lähteistä, jos haluaa kokeilla.

Mulla oli valtava määrä hienoja ruosteisia romppeita, niiden haaliminen ei täällä maalla konepajan vieressä asuvana ei ole ongelma. Vähän kun takapihalle poikkeaa, niin jo alkaa löytyä! Ja tämmöset sain helposti roudattua värjäyshommaan: 

Ja vaikka tein kaikki ohjeiden mukaan, niin sain aikaiseksi tämän yhden ainoan luurankomaisen kuvion:

Hieno tuo on. Mutta suuressa kankaassa yksi ainoa onnistunut kuvio ei ihan riitä saamaan aikaan onnistumisen tunteita ja ahaa-elämyksiä.
Jälkeen päin selvisi, että pellava on hankala materiaali. Siihen ei tartu mikään yhtä hyvin, kuin esim puuvillaan. Mulla oli tuo kirpparilta halvalla löytynyt pellavainen pöytäliina, joka oli reunasta rispaantunut pahasti rikki.

No joo.
Onhan tässä epäonnistumisessa hyväkin puoli;
Koska aika on rajallista, niin on hyvä, ettei jokaiseen tekniikkaan hurahda, koska silloin ottaisi vielä enemmän kupoliin, kun ei yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi!
Kun ei ehdi nytkään.
Tupakin on kuin pommin jäljiltä, kun täällä vaan askarrellaan ja taiteillaan, eikä ehdi järjestystä pitämään yllä. Yksi lempiaforismeistani onkin "Mielikuvitusta on turha tuhlata kotitöihin." Se on justiinsa niin.

Ja miksi sitten ruostevärjäys on ihanaa?
Koska olen nähnyt muiden luomia vaikuttavia tekstiilejä.

Sain luvan julkaista opiskelukaverin ja ystävän Anne-Mari Monosen tajunnan räjäyttävän ruoste-onnistumisen. Tämä vaan on niiiiiiin mahtava!:

Kankaana on puuvilla.
En varmasti nyt muista, mikä oli kankaan pohjaväri lähtötilanteessa, mutta luulen että se oli valmiiksi tuollainen "teen värinen".

"Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta."
Päätän tämän lyhyen puheenvuoroni tähän.

Milja

Paukutettu pannunalunen - lisäinfo videoon

Sunnuntai 24.9.2023 klo 14:15 - Milja Talvikki

Nyt on sunnuntai 24.9.2023.
Tiistaina julkaisin YouTube kanavallani @miljatalvikki videon "Paukutettu pannunalunen". 
Nakitin kaksi ystävääni kokeilemaan hommaa vasta videon tekemisen JÄLKEEN.
Ja jälleen sitä viisastuu, tätä olisi pitänyt testata jo ennen videon tekemistä. 
Joten tässä blogikirjoituksessa tulee videoon lisähuomioita ja tuotekehittelyäkin.

Videon linkki on  https://www.youtube.com/watch?v=YyI5Q2OmUD8&t=176s
ja se kannattaa katsoa ensin. En selosta koko prosessia tässä kirjoituksessa.

Ystäväni Monna kävi meillä huovuttamassa 23.9.2023.
Totesimme, että paukutus on myös hyvä aggressioiden purkukeino, jos sellaisia sattuu olemaan ;-)

Monna huovutti kaksi murretun sävyistä pannunalustaa :-)

Villasta havainnoimme, että ruskea ei meinannut tarttua vihreään ja siniseen.
Villaa tunnustellessa se olikin selkeästi rasvaisempaa kuin käsitellymmät ja värjätyt villat.
Eli jos haluat päästä huovuttamisessa helpommalla, valitse värjättyä villaa.

Sunnuntaina 24.9. (eli tänään heti aamusta) menin ystäväni Sinikan luo ja otin huovutusromppeet mukaan.
Kuvista tuli ihania, kun valo tulvi ikkunasta työpöydälle.
Sinikka innostui huovuttamaan kolme, ja teimme paljon havaintoja.

Saippuaa tarvitsee alle viisi grammaa!
Vaaka sattui olemaan sopivasti käsillä, se näytti viiden gramman välein. Kun lautasella oli tuo 5 g, niin totesimme, että se on jo liian suuri keko. Kippoon meni varmaan neljä grammaa, alle ruokalusikallinen. Eikä todellakaan mikään kukkupää, vaan maltillinen lusikallinen.

Ja mitä hienompaa saa raastettua, sen parempi. Ei jää kökköjä.

ENNEN nuijaan tarttumista villa kannattaa todellakin tilsiä märäksi SORMIN.
Syystä että kuiva villa tarttuu puupintaiseen työkaluun.

Tämä seuraava kuva ihan vain siitä syystä, että saippuavesi niin iloisesti roiskuu tuolta nuijan alta.

Testausten jälkeen havainnoin, että lihanuijan SILEÄ sivu on tehokkaampi kuin rypyläinen. Sileässä sivussa on myös se etu, että sillä mahtuu paukuttamaan pienemmässäkin altaassa. Itselläni on yksi suuri allas.

Kahden pannunalustan/pannulapun jälkeen Sinikka totesi, että ripustuslenkki testataan. 
Häneltä löytyikin juuttinarua.
Minä tein palmikon sillä aikaa kun Sinikka aloitti villojen laittamisen kippoon.
Palmikon aukinaiset päät levitettiin villakerrosten puoliväliin. Ja kyllä se naru tuntui siellä pysyvän, kun lopuksi vähän nyhdettiin.
Villainen lenkki huopuisi hyvin sinne väliin. Sellaisen saisi helposti paksusta 100% villalangasta palmikoimalla tai kiertämällä. Lenkkiosa pitää huovuttaa ennakkoon ja jättää sillai kipon reunaan, ettei huovu patalappuun kiinni. Lenkkiin pitää jättää pitkät päät, joita EI huovuta, jolloin päät huopuvat kiinni huovutusvillaan.
Tämä on SPEKULOINTIA , asiaa ei vielä päästy testaamaan, koska sopivaa lankaa ei ollut saatavilla.
Haluan nyt vain tuoreesta muistista kirjoittaa nämä asiat tänne blogiin.

Alla kolme puuta!
Ihan yrittämättä Sinikka sai aikaiseksi jokaiseen teokseensa puun. WAU!

Vasemmalla on ensimmäinen, pisimpään paukutettu.
Toinen on vielä ihan ok.
Mutta kolmannessa alkoi jo ote herpaantua, liian aikaisin kiposta pois, ja vähemmän paukutusta. Lopputulos on pehmeämpi ja vähän levähtänyt.
Itselleni kävi samalla tavalla kahden pannunalusen kanssa, toinen levähti. 
Mutta nämä onkin testejä.
Ja se on makuasia, kummanlaisesta itse pitää enemmän.

Jos haluaa tosi tiukan ja säntillisen muodon, niin homma kannataa tehdä kokonaan lootassa, siten lopputulos ei ainakaan pääse leviämään.

Viimeisessä kuvassa (alla) näkyy kolmannen patalapun reuna.
Huovutus on jäänyt irralliseksi. Kahdessa ensimmäisessä reunat on "kiinni".

Eihän tuo reunan repsotus sinällään haittaa, ei se tuosta enempää purkaudu.

Nämä on ihania, itsetehdyn näköisiä aarteita.

Alkakaahan paukuttaa :-)

Milja

Pitsien maalausta

Tiistai 19.9.2023 klo 17:59 - Milja Talvikki

Mulla vähän paloi hihat muutaman tekniikan kanssa, ne ärsyttää sen verran, että annan pölyn laskeutua kunnolla hermojeni päälle, ennen kuin niistä kirjoitan.
Tai sitten hautaan ne kokonaan.
Yksi suosikki sanontani on: "jos epäonnistut, hautaa kaikki todisteet siitä että yritit".
No enhän mä aina niin tee, oon kirjoittanu niitä tännekin.

Eli tästä kirjoituksesta tuleekin enempi vinkki:

Oletko koskaan ajatellu maalata pitsejä ja brodyyreitä akryylimaaleilla?

En minäkään ollu.

Mutta mulla oli kasa tommosia kuvan mukaisia pätkiä, jotka yritin värjätä teellä. No sehän sitten onnistuiepä. Väri oli semmonen ällöttävän pliisu vaalea beige, mistä en tykkää yhtään. En todellakaan tiedä mihin se väri mun elämässä kävisi.
Ja nyt kun aloin sitä miettiä, niin en keksi mitään.

Ja sitten se sattumus mikä sai mut maalaamaan nuo pitsit:
Olin ottanut ihan liikaa akryylimaalia muutamaan kippoon, enkä tienny mihin ne olisin tunkenu, poiskaan niitä ei voi heittää!
Pitsit sattui olemaan siinä käsillä, niin aattelin kokeilla...

 Noista näkyy jostain kohti vielä se pliisu beige, mutta se ei haittaa.

Mä maalasin telalla, alla oli suttupaperi, eli maalia meni myös hukkaan.
Onnistuu pensselilläkin.
Ja sitten maalit loppui, ja piti ottaa lisää.
Se on vähän niinkuin se vanha klassikko, että jos kahvipöydässä ottaa lisää kahvia, niin pitää ottaa pullaakin. Sitten kahvi loppuu ennen pullaa, ja pitää ottaa taas lisää kahvia.... ja pullaa... ja kahvia.... (tämä on ollu semmosena aikana, kun kahvia juotiin pikkuisista kupeista. Ei jättimukeista kuten nykyään.)

Tönkköjä näistä tulee, eli askartelumatskua.
Eihän näitä enää ompeluun voi käyttää.
Mutta korttien tekoon, altsujen koristeluun (altered book), sekatekniikkateoksiin, lahjapakettien päälle, aika moneen, nyt vaan ei tule lisää mieleen.

Nää on siis niin kivoja ja nättejä, että tuottavat valtavasti iloa ihan vain olemassaolollaan.

Lyhyempiäkin pätkiä voi tietenkin maalata ja hyödyntää. Mulla vaan sattui suurin osa olemaan tommosia.

Eikun maalaamisiin!

Terkuin Milja!

P.S. Marraskuussa 2023 aloitan kädentaitovideoiden sarjan YouTubeen.
Teen marras-joulukuussa ainakin 6 videota. 
Joulun seudun varmaan huilaan ja jatkan sitten tammikuussa.

Tänään 19.9. kanavalleni tuli "Paukutettu pannunalunen", eräänlainen harjoitteluvideo.
Käy katsomassa ja tilaa kanava valmiiksi tulevia videoita varten.
https://youtu.be/YyI5Q2OmUD8
Kiitos!

Välihöpinä

Tiistai 19.9.2023 klo 16:52 - Milja Talvikki

Tuli ommeltua joo!
Ihan urakalla.
Viimeisenä ompelupäivänä tein vielä jotain ihan muuta. Tai no, tyynynpäällisiä niistäkin tulee, mutta ihan erilaisella tekniikalla. Se homma jäi vielä vaiheeseen. Pääsin taas teollisuuskoneen makuun, ja nyt ketuttaa, kun sellaista ei ole käytössä. 
Tiesin sen.
Siksi en ois halunnu koskea koko teollisuuskoneeseen, kun sitä semmosta tulee ikävä!

Mutta näistä crazy quilting-päällisistä tulee kivat, sitten kun saan ne tyynyiksi asti.

Nyt sitten innostuin tekemään jotain ihan muuta.
Kaivelin vanhoja valokuvia ja löysin sellaisia, joita käsittelin efekteillä ja Photoshopilla.
Lapsi (ja aikuinen) on terve kun se leikkii.
Tästä hommasta ei ole yhtään mitään hyötyä yhtään kenellekään missään suhteessa, mutta joskus on kiva ihan vaan huvitella.
Tosin.....
Onhan ne mun taiteetkin usein samaa luokkaa........ turhia jos käytettävyyttä ajattelee. Mutta sellaista se luovan ihmisen elämä on.

Kannattaa kokeilla!
Tehdä jotain mistä tulee hyvä mieli, ilman että ajattelee. onko lopputulos hyödyllinen tai käytettävä.

Tämmöset tuli niistä kuvista:

Ja heti tämän jälkeen uppoudun seuraavaan ihan oikeaan blogikirjoitukseen!

Milja

Tilkkuhulluutta!!!

Perjantai 8.9.2023 klo 21:11 - Milja Talvikki

Hartiat on jumissa, niska hädin tuskin kääntyy enää, päätä särkee......

Mutta hitsi että on ollut mahtava viikko!

Opiskeluiden puitteissa meillä on kuusi päivää ompelua, kolme päivää tällä viikolla ja kolme ensi viikolla.
Alkuun mua ei ajatus meinannu innostaa, mutta onneksi otin mukaan suuren läjän upeita kankaita, joita olen säästellyt jo vuosikymmenen verran. Ylikin.
Pelkäsin, että jos joudun ompelemaan jotain siistejä perusjuttuja.
Ei ois mun juttu ollenkaan.

Opettaja oli onneksi tuttu niiltä ajoilta kun viimeksi olin samassa osoitteessa opiskelemassa vuosina 2010-2011 ja muisti ja tiesi, että perusjutut on hallinnassa, joten sain vapauden tehdä luovaa hommaa oman makuni mukaan.

Crazy Quilting koneella.
Ah mitä herkkua!

Linda-linjuriin alkoi syntyä tyynynpäällisiä. Sohvatyynyjä.

Ei tää mikään oikea tilkkutyö ole millimetrikulmineen, vaan sattumanvaraisia paloja sinne tänne ja tonne, ompelulangan värikin mitä sattuu.

Jestas mä nautin näiden ompelusta!
Ensi viikolla saan nämä valmiiksi.

Nyt jos joku lukija aattelee, että "voi ihmispoloa, kun ei osaa edes ommella siististi", niin on ihan pakko infota että:
a) olen tekstiilialan artesaani
b) tuolloin sain tilkkutyökurssista kiitettävän arvosanan, ja se työ on edelleen erään päiväkodin kabinetin seinällä
c) siististi ompelulla on paikkansa, mutta harvemmin meikäläisen elämässä, se vaan on boooooriiing............... se siististi tekeminen

Ja nyt olen rakastunut ompelukoneeseen.
Anteeksi vanha ja rakas uskollinen metallirunkoinen Pfaffini, olen sinulta salaa leikittelemässä uuden muovikuorisen pikkuserkkusi kanssa. Hän osaa paljon temppuja...

Tässä masiinassa on 201 erilaista ommelta.
201!
Ja aakkoset päälle!
Hintaa värkillä on 1250 €, niin että en tässä nyt uskalla edes haaveilla että tämmösen saisin. Ja ihan vaan heitän tässä universumille nöyrän toiveen, että jos jollakin on, tai on tiedossa, hyvä vastaavantyyppinen ompelukone, niin sen uusi koti voisi olla täällä meillä.

Tosin käytetystä en uskalla paljoa maksaa, mulla oli joitain vuosia sitten käytetty kone, jossa oli ominaisuuksia enemmän kuin mun vanhassa koneessa, mutta kun se hajositoisen kerran, niin ei ollut enää järkeä alkaa korjuuttaa....

Haloo universumi!
Kuuluuko!
Ihan varmasti jollakin jossakin lojuu nurkissa käyttämättömänä tommonen monitaitoinen kone. Voisihan se tulla meille ihan vaan vaikka tilapäismajoitukseen ;-)

Tuossa kuvassa näkyy hyvin tuo mun ompelutyyli, roiskitaan vähän sinne ja tänne ja vielä johonkin muuallekin.
Kunhan saan nämä valmiiksi, niin laitan sitten kuvat tännekin.

Ja joo, aikaa on menny nyt muuhunkin, huovutusvideon tekemiseen. Koulujuttu.
Varsinaisesti aloitan kädentaitovideoiden tekemisen YouTubeen marraskuussa 2023. Kannattaa tilata se mun @miljatalvikki kanava ja pysyä kuulolla. Sinne tulee kivoja juttuja!

Mainitsemani huovutusvideo ei ole vielä osa marraskuussa alkavaa sarjaa.
Huovutus tulee julkaisuun about 20.9. koska silloin on sen tehtävän palautuspäivä.

Huovutuksen ja tilkkuilun tunnelmissa alan viettää uskomattoman lämmintä syyskuista viikonloppua.

Ihanaa viikonvaihdetta teille kaikille!

Pitsiä, talkkia, gessoa...

Keskiviikko 30.8.2023 klo 13:05 - Milja Talvikki

Ai että tää on jännä juttu.
Tykkään.
Ja tarkoitus on jatkojalostaa tätä jotenkin, en vielä tiedä miten ja mihin tarkoitukseen.

Tarvitset:
- talkkia tai soodaa
- taiteilijagessoa (gessoa saa myös tuubissa, ei tartte ostaa tommosta kilon purkkia, tuubeja olen nähnyt ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa ja Clas Ohlssonilla)
- alustan johon teet, maalauspohja tai kirjan kansi, pahvi tms.
- sekoitusastian jonka voit heittää roskiin (gessoa EI viemäriin!)
- levittimen, iso voiveitsi, pieni lasta tai vastaava

Suojaa pöytä. Gessohan on sellaista, että se ei tahdo irrota mistään, mutta se on gesson tehtävä. (gessolla pohjustetaan maalauspohjia ja töhnän on tarkoitus pysyä)

Minulla oli käytössä muovista pitsiliinaa. Tämän voi tehdä myös virkatulla liinalla, mutten ole sitä ehtinyt itse kokeilemaan. 
Tein kokeilut vanhoihin kirjojen kansiin. Teippasin liinan kiinni alapuolelta, maalarinteipin raja näkyy kuvassa. Ensimmäiset tehtyäni totesin teippaamisen olleen turhaa, homma pysyi paikoillaan muutenkin. Pohdin tässä juuri, että virkatulla liinalla ei ehkä ole yhtä helppoa, kun se liina alkaa siinä liikkua... Hmm... On kai pakko lähiaikoina testata.

Minä kokeilin samalla kertaa sekä gesso-talkki sekoituksella, että gesso-sooda sekoituksella. Gessoa ja jauhetta sekoitetaan puolet ja puolet, 1:1. Silmämääräisesti arvioin määrät, ei se ihan niin nuukaa ole.
Käytin sekoitukseen jäätelörasian muovikansia, sellaisia syvempiä kansia joissa on reunat.
Huolellinen sekoitus askartelukäyttöön tarkoitetulla lusikalla tai lastalla. Ruuanvalmistuksessa käytettävät välineet pidetään askarteluhommista erillään!

Levitin töhnää reilun kerroksen pitsin päälle ja nostin varovasti pitsiliinan pois ja laitoin suoraan roskikseen joka oli siinä vieressä valmiina.

Ota huomioon että pitsiliina on tässä kertakäyttökamaa!
En ole edes yrittänyt pestä, koska gessoa ei saa laittaa viemäriin, voi tukkia viemärin, enkä ole keksinyt, että mihin sen pesuveden laittaisin, jos liinan pesisin.

Olin ihan mykistynyt siitä, miten hieno tuosta jäljestä tuli!

Talkki vastaan sooda kisasta en osaa päättää, kumpi on parempi. Soodan kanssa jälki on hieman karkeampaa, mutta ei merkittävästi. Sooda taitaa olla edullisempaa.

Töhnää voi värjätä sekoitusvaiheessa akryylivärillä, tämäkin on kokeilematta. 
Kun kuvio on hyvin kuivunut, ainakin yön yli, niin sen voi maalata.

Töhnä oli yllättävän riittoisaa ja molemmista jäi jäljelle puolet, niin sekoitin ne sitten keskenään ja laitoin suuremman kirjan sisäkanteen. 
Myös sekoitus toimi hyvin.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin muistin että minulla on avaamaton purkki Amsterdamin Modelin Pastea. Tahnaa jota käytetään akryylimaalauksessa kohokuvioiden luomiseksi.

Tämä olikin yllätys!
Modeling Paste-kuvioon jäi pienet "kraaterit" kunkin osasen keskelle. Aineen käyttäytyminen oli ihan erilaista kuin itse sekoitetun töhnän.

Seuraavassa kuvassa näkyy hyvin ero.
Vasemmalla on Modeling Pasten kraaterit ja oikealla itse sekoitetun töhnän pehmeät muodot.
Siis WAU!

Tämä tekniikka pääsee ehdottomasti jatkoon!
Pitää testata virkattu pitsiliina, töhnän värjääminen ja lopputuloksen maalaaminen.
Kunhan ehtii...............

Tervemenoa kokeilemaan!

Lopuksi vielä muistuksia:
- suojaa pöytä
- älä käytä ruuanvalmistukseen käytettäviä astoita
- gessoa ei saa laittaa viemäriin

Tekemisen iloa toivottaen

Milja :-)

Leipäpussista käyttöesineeksi

Sunnuntai 20.8.2023 klo 19:12 - Milja Talvikki

Siinä se pöydällä nököttää.
Leipäpussi.
Ja vaikka katselen maailmaa silmin, jotka bongaavat roskalle uutta elämää, kauniita kuvioita paikoissa, joista niitä ei usein huomaa, niin tämä ihme on silti jäänyt ajattelematta; Leipäpussin kuvioiden kauneus!

Muovin sulatusta olen kokeillut joskus 2010-2011 aiheesta sen kummemmin syttymättä. En ole löytänyt mieleistä lopputuotetta minkä tekisin siitä kupruilevasta sulatetusta muovilevystä. Kunnes tuli ihan tarvettakin saada uusia istuinalustoja. En niitä lähtenyt kaupasta ostamaan, vaan ajattelin kokeilla, josko onnistuisi....
Muovinsulatuksen haittana olen myös kokenut kamalan hajun! Jotkut muovit haisevat sulaessaa todella karmealle. Suunnittelin tekeväni sulatuksen ulkona, kunnes tuli mieleen, että leipäpussit on tarkoitettu syötävän tuotteen ympärille, ehkä ne ei voisi haista ihan niin pahalle? Eikä ne haisseetkaan, ei paljon miltään. Positiivinen yllätys.

HUOM! Muovikäryä ei varmastikaan ole hyvä hengittää, etenkään tavallisia muovipusseja sualtettaessa. Joten hyvä tuuletus tai ulos sulattelemaan niin kauan kuin sää sallii!

Halusin ohutta muovia. 
Hmm..... Siis leipäpusseja.
Mutta koska en ollut älynnyt alkaa säästää niitä kuukausia aiemmin, niin piti pieni hetki miettiä, miten niitä nopeasti keräisin.
Tunskin itseni vähän tyhmäksi, kun yritin lähteä merta edemmäs kalaan.
Koska äiti!
Äitini on ns. vanhan kansan ihminen, joka säästää asioita varmuuden vuoksi. Eikä oletus leipäpussijemmasta pettänyt. Sain niitä kerralla ihan riittävästi istuinalustaprojektiin.

Kun aloin katsoa pusseja tarkemmin, niitä leikatessa, niin tajusin niiden upeat kuviot! Kyllä siinä on moni graafinen suunnittelija tehnyt töitä niiden eteen. Leikkaamiseen tuhraantui aikaa muutama tunti, kun irrottelin hienoja pieniä yksityiskohtia.
Leikkasin myös kaikki saumat ja taitteet pois. 

Minulla oli pöydällä suurehko vaneri, jonka päälle laitoin useamman kerroksen vanhaa lakanaa. Lakanalle ensin riittävän suuri LEIVINPAPERI, joka varmasti riittää muovin reunojen ulkopuolelle (tässä hommassa rullatavara on kätevämpää kuin arkit, jos tekee suurta pintaa kuten minä). Sitten yksi kerros ihan ohutta kirkasta muovia, jotta pienet kuvio-osat olisi paremmin hallittavissa. Se ohut kirkas muovi sattui myös olemaan leipäpussia, mutta kaupasta ostettua rullalla olevaa, jota löytyi keittiön laatikosta.
Kuvassa on nurinkurinen järjestykseni. Halusin hyödyntää kaikkein upeimmat kuviot, niin asettelin ne ensiksi ja vasta niiden päälle "vähempiarvoista" kuviota. Eli tämä homma piti ajatella vähän nurinkurisesti. Helpommallakin pääsee, läimimällä pussit ihan vaan stunnaisessa järjestyksessä.

Kerroksia laitoin varmaan 6-7. 
Päälle taas LEIVINPAPERI ja jälleen varmistus, että menee muovin reunojen yli. Olisi ikävää sulattaa muovi kiinni silitysrautaan.
Tein sulatuksen ronskisti puuvillan lämpötilalla. Liikutin silitysrautaa hitaasti yhdestä kulmasta alkaen, edeten järjestelmällisesti "siivun" kerrallaan.

Lopputulos oli kiva! 
Leipäpussiyllätys!

Kuvassa on ympyröity tähkä. Vasemmalla se näkyy nurinkurisessa järjestyksessäni alimmaisena. Mm. tähkä oli painettu leipäpussissa kirkaaseen muoviin, jolloin se sulatettaessa jäi näkymään hienosti muiden muovien päälle. Huomatkaa, että tähkän vieressä oikealla on ihan samaa kuviota kuin tuolla ensimmäisessä leipäpussikuvassa!

Sulatushommassa on semmoinen jännitysmomentti, ettet voi tietää milloin kaikki kerrokset on sulaneet yhteen! Sen oppii vain kokeilemalla ja harjoittelemalla. Ja jos ihan haluaa aiheeseen perehtyä, niin olisi laitettava muistiin ainakin seuraavat asiat:
- mitä muovia on käytössä, leipäpussi, ohut muovikassi, paksu muovikassi tms. luokittelu
- monta kerrosta muovia on
- millä lämmöllä silitys
- kuinka monta sekuntia pidät rautaa samassa kohdassa
Jos taas maailmassa olisi enemmän aikaa, tai itsellä olisi, niin tämä olisikin mielenkiintoinen asia tutkia tarkemmin. Näin ollen tyydyn sattumaan ja onneen.

Kuvassa näkyy, miten muovikerrosten väliin on jäänyt tarttumaton kohta.
Minähän tein niin, että silitin muovilevyn molemmilta puolilta. Kun se oli sulanut sen verran että pysyi kasassa, niin käänsi sen toisin päin ja silitin senkin puolen. Niin ei ole tarkoitus tehdä, vaan saada sulatus tehtyä yhdellä kertaa, koska kerran kun muovi on sulanut, niin se ei tartu enää, ei sula uudelleen. Eli homma pitää tehdä KERRALLA.

Lopputuotteessa ei sulamaton kohta haitannut, koska ompelin reunat yhteen kuitenkin.

Leikkasin sopivan kokoiset palaset istuinalustaan ja yli jääneet laitoin muovinkierrätykseen, mikä on leipäpussin oikea loppusijoituspaikka.
Meille oli jäänyt rullan jämä solumuovia laminaatin asennuksen jäljiltä, niin siitä leikkasin hieman pienemmät palat. Noin 1,5 cm pienemmän kustakin reunasta. Solumuovia tulee usein myös postipaketeissa, tai kodinkoneiden pakkauksissa, jostain sitä saa varmaan metsästettyä.

Sitten tein jotain ennenkuulumatonta!
HARSIN!
Ompeluni on sellaista, että roiskin menemään. Harsiminen on kammotusta!
Tekstiilialan artesaanin koulutus ei auta. Harsiminen on kammotusta aina vaan.
Mutta tässä totesin, että muovikappaleiden ompeleminen yhteen onnistuneesti, että solumuovia on välissä kaksi kerrosta, on aivan mahdotonta ilman harsimista.
Ja vaikeaa se ompeleminen oli sittenkin, saumat luikertelee mihin sattuu, suoria ne ei ole nähneetkään....

Ompelu pitkällä tikillä. Minulla oli käytössä tikin pituus 4-5 väliltä.

Lopputulos on kiva ja toimiva. Ja istuinalustat on käytössä, kevyet kuljettaa. Taittaa en uskalla, mutta se ei ole ollut tarpeenkaan.

Kuvassa näkyy toinenkin alusta. Sen tein muovikasseista. Lopputulos ei ole yhtä onnistunut.
Leipäpussi paras pussi tässä projektissani.

Tämmönen pussihomma on kivaa valmisteltavaa vaikka lasten kanssa.
Leikkaamisessa on suurin työ.
Ja siinä pussien säästämisessä.....................

Milja

 .......jatkuu..........

Ekoprinttauksen ihanuus! (ei sarkasmia) Ekopainanta paperille.

Sunnuntai 13.8.2023 klo 9:00 - Milja Talvikki

Persiilleen menneen purkkivärjäyksen pettymystä lievittää se, että onnistuu jossain muussa. Ekoprinttaus, kontaktivärjäys, botanical printing on arvaamaton mutta ah niin ihana ja mielenkiintoinen tekniikka (tekstin lopusta löytyy kurssivinkki).

Välineiksi tarvitset SUUREN kattilan, pensselin ja kumihanskat sekä astioita kasvien liottamiseen ja sakset niiden leikkaamiseen. Patalaput on myös ihan hyvä olla käsillä. Varmista ennen aloittamista, että suunnittelemasi paketti mahtuu kunnolla kattilaan. Älä käytä ruuanvalmistukseen tarkoitettua kattilaa, hommaa askartelukattila erikseen, sitä voi käyttää moneen muuhunkin asiaan.

Materiaaliksi tarvitset vahvaa paperia, kasveja, alunaa ja vettä, sekä ruosteisia esineitä jos haluat kokeilla kasvien ruostevedessä liottamista.
Paketin kasaamiseen tukevaa pahvia tms. ja keittämisen kestävää paksua narua.
Itse olen tehnyt akvarellipaperille ja taidepaperille. Tavallinen kopiopaperi on liian ohutta ja voi mennä rikki kasvien muhkuroista.
Lisäksi tarvitset tuoreita kasveja.

Muista tässä yhteydessä jokaisen oikeudet; että keräät vain sellaisia kasveja, joita on lupa kerätä. Kasveista en anna mitään suosituksia, koska sama kasvi mikä on kasvanut eri paikassa voi käyttäytyä ekoprinttauksessa aivan eri tavalla. Koivu on melko varma onnistuja oman kokemukseni mukaan. Mutta esimerkiksi kun itselläni onnistui hyvin akileijan lehti, niin erään toisen henkilön kokeillessa siitä jäänytkään mitään väriä eli ilmeisesti kasvupaikka vaikuttaa todella paljon eikä sitä voi tietää etukäteen mikä kasvi toimii ja mikä ei.
Muista että mm. puiden lehtien ja oksien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan! Tarkista jokaisen oikeudet netistä, jos et niitä muista Jokaisenoikeus on siis entinen jokamiehenoikeus, jonka nimike on muutettu hiljattain.

Värjäys on parasta tehdä hyvin tuuletetussa tilassa tai niin että liesituuletin on koko ajan päällä, tai ulkona kuten minä tein. Suojaa pöytä. Auki leikatusta jätesäkistä saa helposti suurikokoisen suojamuovin.

Lyhykäisyydestään homma tehdään niin, että paperit kastellaan alunavedellä pensselillä sivellen ja annetaan papereiden hetki asettua ja imeytyä. Liotetut kasvit laitetaan papereiden väliin ja nippu paketoidaan ja sitten tunti keitetään. 

Kasvien liotus ja paperien kostutus tehdään alunavedellä. Minulla oli mittasuhteena litraan vettä 10 g alunaa (ruokalusikallinen painaa noin 10 g). Jos sinulla on ihan vähän vain kasveja, voit puolittaa määrät.

 

Samaan väliin kannattaa laittaa useampia eri kasveja, jolloin mahdollisuudet onnistua on suurempi. Joku toinen kasvi onnistuu ja joku toinen ehkä ei. Kasveja voi olla aika paksultikin, jos sinulla on paksu paperi, joka kestää muhkurat rikkoutumatta (vähintään 200 g paperi).

 

Huomaa, että kasvin kuva toistuu toisessa paperissa peilikuvana. Jos haluat vain yksittäisiä ”kuvia”, niin laita kerrokset siten, että ensin on painettava paperi, sitten kasvi/kasvit, väliin suojapaperi, taas kasvit ja sitten toinen painopaperi.

Lopputuloksen yllätyksellisyys johtuu myös siitä, että kasvinlehden ylä- ja alapuoli käyttäytyy eri tavalla värin luovuttamisessa.

Kasveja voi myös liottaa ruostevedessä, jolloin niistä tulee tummia, jopa mustia kuvia. Ruosteveden valmistaminen on yksinkertaista; laita yön yli veteen likoamaan ruostuneita esineitä ja loraus etikkaa; TADAA! sinulla on ruostevettä. Itse olen liottanut osan kasveista ruostevedessä ja osan alunavedessä. Sopiva liotusaika on arvoitus, mutta ainakin puolisen tuntia pitäisin kasveja likoamassa.

Koska paketista pitää saada tiukka niin painoa on hyvä olla kasaamisvaiheessa. Minulla oli apuna tyttäreni, jonka vaaleanpunaiset kroksit näkyvät kuvassa. Tein muutaman paperin kerrallaan ja laitoin ne aina tuonne pinkkaan painumaan. 

Paperipinkan molemmin puolin tulee laittaa paksu pahvi, joka ei väänny helposti, pahveja voi olla useampikin. Minulla oli mahdollisuus saada sopivan kokoiset palat 9mm vaneria ja voin käyttää näitä samoja vanereita useita useita kertoja. Myös kaakelilaatta on tarkoitukseen sopiva.

Paketti tulee sitoa tiukasti keittämisen kestävällä nyörillä. Esimerkiksi matonkude tai moppilanka, kuten minulla tuossa on, on sopiva pinkan sitomiseen.

Pakettia pitää keittää tunti ja sen tulee olla koko ajan veden alla. Tunti aletaan laskea siitä, kun vesi kiehuu kunnolla.

Höyryttämistä en ole kokeillut, vaikka jossain sanotaan senkin toimivan.

Koska paketti kelluu, niin olen laittanut sen päälle painon, jotta paketti pysyy koko keittämisen ajan veden alla. Painoksi käy painava rautaesine tai kivi, kunhan paino kestää kuumuuden ja pysyy paikoillaan paketin päällä.

Kasvien liotukseen käytetty alunavesi kannattaa kaataa kattilaan keittoveden sekaan. Ensimmäisellä kerralla kaadoin keittoveteen myös ruosteveden mutta omasta mielestäni se tummentaa papereita liikaa. Toisella kerralla en käyttänyt ruostevettä lainkaan. Silloin rautaa oli ainoastaan kattilassa paketin päällä painona. Keittämisen jälkeen paketin voi jättää veteen jäähtymään. Sen voi myös nostaa vedestä pois ja jättää tekeytymään. Jos malttaa antaa sen rauhassa olla, niin sekin edesauttaa printtauksen onnistumista. Se on vaan tosi vaikeaa, se odottaminen!

 

Purkaminen on sottaista puuhaa ja jos teet tämän sisällä niin suojaa paikat hyvin, aivan kuin pakettia ja tehdessäkin. Jos haluat nopeuttaa kuivumista, niin paperit voi silittää leivinpaperien välissä. Tai sitten ihan vaan jättää rauhassa kuivumaan, vaikka vanhojen pyyhkeiden päälle.
Käytetyt kasvit voi laittaa biojätteeseen. 

Vaikka ensimmäinen värjäyskertani ei mielestäni onnistunut kovin hyvin, niin silti innostuin tästä tekniikasta niin paljon että kokeilin sitä uudelleen, ja jostain syystä toinen kerta onnistui paljon paremmin. En tiedä miksi.

Tässä kuvassa toisen kerran paketti ennen keittämistä. Paketin koko on hieman suurempi kuin ensimmäisessä (uudet vanerit).

Vaikka ekoprinttauksessa käytetyt ainekset eivät yleensä ole myrkyllisiä, niin pidä silti ruuanvalmistukseen käytettävät astiat ja kattilat tästä hommasta erillään!
Jotkut kasvithan ovat myrkyllisiä, ja tästäkin syystä höyryjä ei ole suotavaa hengittää, siksi hyvä ilmastointi.

 

Jos haluat kokeilla ekoprinttausta paperille ohjatulla kurssilla, suosittelen!, niin se on mahdollista 29.8.2023 Taipalsaarella Lappeenrannan kupeessa. Kurssin vetää upea ja energinen Päivi Leinonen ja kurssin järjestää Taipalsaaren käsityöläiset ry. Kurssi-ilmoitus löytyy Facebookista sivulta: Pekan Akan saunalla.

Vastavaa menetelmää voi tehdä myös kankaalle, mutta se on sitten aikalailla erilainen juttu se. (aiheesta ei ole tulossa blogikirjoitusta)

Milja

Purkkivärjäyksen nolo loppu

Perjantai 4.8.2023 klo 16:27

Onneksi oli kivaa, muuten veetuttaisi vielä enemmän.
Eli ei onnistunut, ei.
Tai jossain määrin onnistui, mutta pesua ei kestänyt.
Eli kokeilin purkkivärjäystä kankaalle, josta tuolla aiemmin on kirjoitusta, ja lopputuloksen olisi tullut olla pestävä, mutta ne vähäisetkin värit ja kuviot mitä oli, jäi pesukoneeseen.

Purkit muhivat neljä viikkoa, vaihtelevassa lämmössä, auringon paahteessakin olivat lämpimässä, eli siitä ei olisi pitänyt olla kiinni. 
Purkaminen oli sottaista hommaa, koska seassa oli irtoteetä, mutta ulkona touhutessa ei ole niin väliä, vaikka vähän roiskuu. 

Kankaat näytti vielä huuhtelun jälkeen oikein lupaavilta, ämpärin keskellä pilkottaa vihreääkin, mutta 40 asteen pesun jälkeen vihreästä(kään) ei ollut mitään havaintoja enää. 

Yllätyskangas onnistui parhaiten!
Olin tunkenut yhden purkin pohjalle vitivalkoisen silkkipaidan, ja silkki värjääntyi puuvillaa paremmin. Tuntui myös siltä, että väri pysyi pesussa paremmin. Eli on selkeä ero selluloosakuidun (kuten puuvilla) ja eläinkuidun (silkki, villa) välillä. Useimmiten purkkivärjäyksessä värjätään villalankaa, tai villasekoitetta, ja ne tuntuvatkin onnistuvan paremmin, kuin tämän puuvillakokeiluni. Höpsö kun olen, niin laitoin neljä purkkia kerralla, kun olisi voinut testata yhdelläkin. Mutta mulla on useimmiten suuret linjat, hommassa kuin hommassa.

Tässä kuvassa osa silkkipuserosta pesun jälkeen.
Jos puuvillan lopputulos olisi ollut vastaavanlainen, olisin ollut erittäin tyytyväinen.

(kuvassa näkyy salmiakkiruudun näköistä kuviota, kuvio tuli silkkiin vanhasta silituslaudastani, kun äkäpäissäni raivokkaasti silitin pettymystäni)

Viimeisessä kuvassa äärimmäisenä vasemmalla silkki, ja vieressä näkyy hyvin hentoja teepussin muotoisia kuvioita puuvillakankaassa.
Oikealla joku "pökäle-kuvio". Näitä pökäleitäkään ei montaa ollut.

No tulipahan kokeiltua.
Tiedätte nyt, että puuvillalle ei ainakaan onnistu tämä tekniikka.
Ja minäkin tiedän.
Heh.

Milja

LOMA

Maanantai 24.7.2023 klo 9:24 - Milja Talvikki

Se on LOMA nyt!
Tämä viikko. Tämä yksi kallisarvoinen viikko, kun olen päättänyt olla ajattelematta muuta kuin olemista. Kevät oli kiireinen ja rankka, sekä fysiikalle että mielelle. Vaikka nauttii siitä mitä tekee (=opiskelee) niin liika on silti liikaa. Mun sydän ei erota, onko kiire ja stressi positiivista vai negatiivista.
Se jurputtaa epätasarytmissä nyt taas, kun tätä kirjoitan.
Krooninen rytmihäiriö on omapaäinen ja rasittava seuralainen, joka haluaa elää omaa elämäänsä, välittämättä tämän ihmisen tekemistä suunnitelmista.

Loman jälkeen jatkuu koulu, mutta jatkan siinä ohessa blogi-tarinoita.

Nyt on pakko ottaa tämä pieni irtiotto.

Toivotan teille jotka tätä luette, ihanaa, hurmaavaa, kaikin puolin täydellistä heinäkuun viimeistä viikkoa.

Milja

Green book - Vihreä kirja

Keskiviikko 19.7.2023 klo 10:51 - Milja Talvikki

Altsu, altered book, muunnettu/muutettu kirja.
Jossain määrin jopa trendikäs harraste, jossa vanhaa kirjaa hyödyntäen tehdään siitä jotain ihan uutta! Mahdollisuuksia ja variaatioita on liikaa, pää räjähtää! Joku juju ja ydin tähän pitää keksiä.............
Olen jo vuosia suunnitellut tekeväni junk journalin. Mutta idea siihen on ollut hukassa.
Toinen hillitsevä tekijä on ollut se, että sellaisen tekeminenhän on aivan täysin turhaa. Sillä ei tee mitään. Vie vaan tilaa hyllyssä...
Mutta kun päättää ilahduttaa vain itseään, rohkeasti aloittamalla, se vie mukanaan, ei malta lopettaa!
Se ilo minkä siitä tekemisestä saa! Se on hinnatonta, ei sitä pysty arvottamaan. 
Kun intensiivisesti ja täysin kirjan maailmaan uppoutuen tekee puolitoista viikkoa, joka päivä useita tunteja, niin siihen projektiin kasvaa kiinni.
Kun se on lopulta valmis, jossain vaiheessa on todettava, että "nyt lopetan", niin jäljelle jää tyhjä olo, "mitä minä nyt teen?"
Ja sitten taas uutta kohti.

Ratkaisu aiheeseen löytyi väreistä.
Värejä minä RAKASTAN! Rakastan niiden kaikissa muodoissa, kaupan hedelmäosastolla, lankakaupassa, rautakaupan maalien värilippulappujen hyllyllä, kukkakaupan ikkunassa, taiteessa, vaatteissa, ihan joka paikassa. Väreissä on voimaa, ja ratkaisuni altsun teemaan oli vihreä, yksi lempiväreistäni.
Sellainen raikkaan vihreä, kesäinen, tai lime. Unohdetaan tummat murretut sävyt. Lisäksi sallin keltaisen ja pienet ripaukset sinistä.

Tästä kirjoituksesta tulee pitkä, vaikka yritän lyhentää. En millään pysty kirjoittamaan yksityiskohtaista kuvausta, koska tästä tulisi viisi kilometriä pitkä.

Aloitetaan:
Ota sopiva kirja. Mieti hetki sen kokoa, muotoa ja paksuutta, mikä kävisi omaan projektiisi parhaiten. Kansien olisi kätevää olla kangaspäällysteiset, sellaiset on helpoin tuunata, sillä niihin tarttuu hyvin liima, ja reunat ja pohja on yksivärinen.
Itsellä vihreään väriin päätymisessä auttoi vihreäkantinen kirja, jossa oli ne kangaskannet, joku romaani, en enää muista edes nimeä.

Jos kirjaasi tulee kuvia, paksuja täytteitä, niin osa sivuista on pakko poistaa, ettei kirja tursahda aivan hallitsemattomasti. Minä poistin ainakin puolet sivuista, ja silti kirja on "tursake". Jos kirja on sidottu, niin etsi kokonainen arkki, jonka poistat. Jos alat repiä sivuja sieltä täältä, niin jossain vaiheessa se vastapuolen sivu irtoaa, ja se on ikävää, jos irtoaa valmiista kirjasta.
Eli etsi kirjasta kohta, jossa näkyy sidontalangat, sitten katso kirjaa ylhäältä päin, ja etene molempiin suuntiin niin pitkälle, että hahmotat mikä nippu (=arkki) on niillä langoilla sidottu. Ota koko nippu pois. Ota seuraava poistettava nippu eri kohdasta, jottei selkämykseen jää ammottavaa aukkoa. Jatka näin ja poista tarvittava määrä nippuja.

Koska sidontalangat katkeaa, niin itse laitoin poistettujen nippujen kohtaan selkämykseen liimaa sitomaan lankojen päät. Ei ole kivaa, jos se seuraava nippu alkaa aikaa myöten irrota.

Koska kirjoissa on ohuet sivut, niin kannattaa liimata sivuja yhteen niiden tukevoittamiseksi, ja sivumäärän vähentämiseksi. Minä liimasin yhteen kolme sivua, joten omat sivuni ovat tukevia, niihin voi tehdä reikiä ja ommella asioita kiinni.

Nyt päästään tuohon ensimmäiseen kuvaan.
Tekstit saa piilotettua gessolla tai vaikka akryylimaalilla. Gesso on parempi.
Ehdin tehdä gessoamista muutamalle sivulle, kunnes totesin, että minun projektissani se on turhaa gesson ja ajan tuhlaamista. Jos haluat itse kirjoitella kirjan sivuille, niin silloin gessoaminen on hyvä, mutta minä maalasin sivut ja liimailin asioita, jolloin gessoaminen ei kannattanut.
Kun gessoat tai maalaat sivuja, niin aukeaman pitää antaa kuivua ennen kuin pääset jatkamaan. Se on turhauttavaa odottamista, muttei sille mahda mitään. Odotusaikoina voit valmistella muuta materiaalia.
Kuivumista nopeuttaa lämmin paikka, johon saat kirjan, esim uuninpäällinen, vesikiertoisen patterin päällinen, HUOM! EI sähköpatterin päälle! Roihahtaa koko kämppä.

Eli minun piti saada sivut vihreiksi.
Ensimmäisen aukeaman reunat väritin puuväreillä.
Liian hidasta, ihan liian hidasta!
Seuraavaan aukeamaan kokeilin tusseja.
Edelleen liian hidasta, ja hupa tusseille.
Kolmas yritys, gellipainantalevyllä painaminen.
Ihan kiva, mutta halusin koko sivut värilliseksi.

Sitten hiffasin, että voin vaan maalata telalla koko sivut, roiskia värejä vähän epämääräiseti, niin pinnasta tulee elävämpi. Jos ei ole käytettävissä telaa, niin pensselikin käy.
Täydellistä!
Mutta se kuivumisen odottaminen...........
Hoh hoijaa.

Tässä vaiheessa alkaa kirja saada muotoaan, paljon on vielä värjättävää.

Sivuja värjätessä ja kuivumista odottaessa, oli käytössä monenlaiset konstit.
Liimailin sivuihin yhtä sun toista, kuten vasemmassa reunassa näyvän pitsin.
Kuvasta muuten näkyy hyvin, millaisia vääntyneitä vänkkyröitä yhteen liimatuista sivuista tulee. Mutta se ei haittaa, kuuluu tyyliin.
Altsut on yleensä hyvin rentoja, hallitsemattomia ja turtsahtaneita. Siistiä ja kliinistä lopputulosta hakevalle tämän homma ei sovi ;-)

Olin jo päättänyt, että vihreästä kirjasta tulee mulle eräänlainen hullu portfolio, missä on taiteita ja juttuja joita olen tehnyt. Vihreitä. Lisäksi siihen tulee rakkaita ihmisiä ja sen sellaista.
Mutta mitäs muuta?
Hmm........
Kirppiksellä tuli vastaan hullun halvalla upea Basilurin teepurkki, pienen mietinnän jälkeen tajusin että siitä tulee kirjaani täydellinen takakansi!
Sitten mulla oli pienien pääsiäismunien folioista pyöritelty foliopallo, ja tunnearvoa nauttiva viinipullon korkki.
Tässä vaiheessa hipsuttelin taas tuonne talliin tunnustelemaan, olisiko miehelläni pikkuisen aikaa auttaa.
No just silloin ei ollut, mutta asia hoitui myöhemmin.
Piti odottaa.
Peltisaksilla purkki palasiksi ja sitten ison koneen ääreen.

50 tonnin hydrauliprässi varmaan hihitteli noille litistettäville.
Paitsi peltipurkille, se ei oiennut, ja sen mies tiesi kertoa mulle jo etukäteen.
Peltipurkkia piti käännellä käsin, että sen sai edes lähelle tasaista.
Ja kiinnitys piti tehdä huolella, siihen ei tippa liimaa auttaisi...

(foliopallosta ja korkista ei nyt ole tähän kuvaa, mutta siellä ne kirjassa on)

Naulojen avulla reikiä peltiin ja kirjaan, liima alle ja ommellen kiinni.
Reunat jäivät teräviksi, niihin tursotin jotain ihme askartelutahnavärimömmöä jota sattui olemaan. Kuivuminen veikin sitten seuraavaan päivään.

Kirjaan päätyi myös viinirypäleiden ranka, jonka kanssa yhdistin lehden muotoisia nappeja. Rankaan laitoin järjettömästi liimaa, ja napit ompelin läpi kiinni. Nappien kantaan laitoin muoviset hammastikut, ja ne näkyy läpi tuosta niiden suojaksi laitetusta kankaasta. Olisi pitänyt liimata siihen ensi paksu paperi, ja sitten vasta kangas, mutta aina ei voi voittaa.

Sivun alareunaan löytyi litteä kivi, joss oli valmiiksi reiät, myös sen vastapuolella on muoviset hammastikut ja kangas.

Näitä ideoita kun pyörittelee, niin kirjaan voi todellakin laittaa melkein mitä tahansa. Kiinnityskonstit pitää miettiä tapauskohtaisesti, ratkaisu yleensä löytyy.

Tämän kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa kirjan välissä on suojapapereita, kun sumuttelin valkoiseksi jääneitä kohtia värillisellä askartelusprayllä. Se on mahtava tuote tuote, mitä ei enää tahdo saada mistään. Olen selaillut nettiä useammankin hetken sitä metsästäen. Jenkeistä en ala tilaamaan, niin pakko ei ole sitä saada.

Kannessa on kuvana omasta tekstiiliteoksestani tehty postikortti yli kymmenen vuoden takaa (onneksi oli vielä pari tallessa).
Postikortin alle on liimattu vanhasta solmiosta purettu kangaspala, esillä on solmion nurja puoli, koska se oli pirteämmän värinen. 
Halusin kanteen tekstin green tai vihreä.
Skräppipaperiarkista ei luonnollisestikaan löytynyt äätä, joten vihreä kirja on siksi green book. Leikkasin kirjaimet ja liimasin kanteen Tacky Gluella. Aleene's Tacky Glue. Paras.
Sivelin liimaa reilusti myös koko kirjainhässäkän päälle, niin reunat ei jää repsottamaan.
Toimii.
Olen tätä metodia testannut useita kertoja.
jos haluatte kokeilla muilla liimoilla, niin ihan vapaasti, mitään en lupaa sen onnistumisesta.

Sivulla on kuvia omista vihreistä taiteistani yms. yms. En voi tähän enempää kuvia laittaa, kun jo nyt taitaa olla pisin blogikirjoitus tähän saakka. Ehkä.
Suunnittelen, että tekisin kirjasta videon YouTube kanavalleni @miljatalvikki, mutta se homma odottaa jonossa numerolla 37. tai jotain. 

Pitäsikö tehdä lista tekemättömistä hommista?
En taida uskaltaa.
Olen joskus yrittänyt, mutta on tullut vain epätoivoinen olo.

Mutta joo.
Oli päätettävä, että kirja on valmis.
Olisihan tuota voinut nyppiä hamaan tulevaisuuteen, mutta aika aikaansa kutakin.

Tursake siitä tuli siinä määrin, että pitää sitoa kiinni muillakin kuin omalla kiinnitysnarullaa, että mahtuu jotenkin hyllyyn.

Lopuksi vielä kuva, jossa saa tursoilla vapaasti.

Kiitos kun luit!
Palaan taas.
Milja