My Greens - Vihreä altsu

Perjantai 12.1.2024 - Milja Talvikki

Altsu, altered book, muunnettu/muutettu kirja.
Jossain määrin jopa trendikäs harraste, jossa vanhaa kirjaa hyödyntäen tehdään siitä jotain ihan uutta! Mahdollisuuksia ja variaatioita on liikaa, pää räjähtää! Joku juju ja ydin tähän pitää keksiä.............
Ratkaisu aiheeseen löytyi väreistä.
Värejä minä RAKASTAN! Rakastan niiden kaikissa muodoissa, kaupan hedelmäosastolla, lankakaupassa, rautakaupan maalien värilippulappujen hyllyllä, kukkakaupan ikkunassa, taiteessa, vaatteissa, ihan joka paikassa. Väreissä on voimaa, ja ratkaisuni altsun teemaan oli vihreä, yksi lempiväreistäni.
Sellainen raikkaan vihreä, kesäinen, tai lime. Lisäksi sallin keltaisen ja pienet ripaukset sinistä.

Kun intensiivisesti ja täysin kirjan maailmaan uppoutuen tekee puolitoista viikkoa, joka päivä useita tunteja, niin siihen projektiin kasvaa kiinni.
Kun se on lopulta valmis, jossain vaiheessa on todettava, että "nyt lopetan", niin jäljelle jää tyhjä olo, "mitä minä nyt teen?"
Ja sitten taas uutta kohti.

Tästä kirjoituksesta tulee pitkä, vaikka yritän lyhentää. En millään pysty kirjoittamaan yksityiskohtaista kuvausta, koska tästä tulisi viisi kilometriä pitkä.

Aloitetaan:
Ota sopiva kirja. Mieti hetki sen kokoa, muotoa ja paksuutta, mikä kävisi omaan projektiisi parhaiten. Kansien olisi kätevää olla kangaspäällysteiset, sellaiset on helpoin tuunata, sillä niihin tarttuu hyvin liima, ja reunat ja pohja on yksivärinen.
Itsellä vihreään väriin päätymisessä auttoi vihreäkantinen kirja, jossa oli ne kangaskannet, joku romaani, en enää muista edes nimeä.

Jos kirjaasi tulee kuvia, paksuja täytteitä, niin osa sivuista on pakko poistaa, ettei kirja tursahda aivan hallitsemattomasti. Minä poistin ainakin puolet sivuista, ja silti kirja on "tursake". Jos kirja on sidottu, niin etsi kokonainen arkki, jonka poistat. Jos alat repiä sivuja sieltä täältä, niin jossain vaiheessa se vastapuolen sivu irtoaa, ja se on ikävää, jos irtoaa valmiista kirjasta.
Eli etsi kirjasta kohta, jossa näkyy sidontalangat, sitten katso kirjaa ylhäältä päin, ja etene molempiin suuntiin niin pitkälle, että hahmotat mikä nippu (=arkki) on niillä langoilla sidottu. Ota koko nippu pois. Ota seuraava poistettava nippu eri kohdasta, jottei selkämykseen jää ammottavaa aukkoa. Jatka näin ja poista tarvittava määrä nippuja.

Koska sidontalangat katkeaa, niin itse laitoin poistettujen nippujen kohtaan selkämykseen liimaa sitomaan lankojen päät. Ei ole kivaa, jos se seuraava nippu alkaa aikaa myöten irrota.

Koska kirjoissa on ohuet sivut, niin kannattaa liimata sivuja yhteen niiden tukevoittamiseksi, ja sivumäärän vähentämiseksi. Minä liimasin yhteen kolme sivua, joten omat sivuni ovat tukevia, niihin voi tehdä reikiä ja ommella asioita kiinni.

Nyt päästään tuohon ensimmäiseen kuvaan.
Tekstit saa piilotettua gessolla tai vaikka akryylimaalilla. Gesso on parempi.
Ehdin tehdä gessoamista muutamalle sivulle, kunnes totesin, että minun projektissani se on turhaa gesson ja ajan tuhlaamista. Jos haluat itse kirjoitella kirjan sivuille, niin silloin gessoaminen on hyvä, mutta minä maalasin sivut ja liimailin asioita, jolloin gessoaminen ei kannattanut.
Kun gessoat tai maalaat sivuja, niin aukeaman pitää antaa kuivua ennen kuin pääset jatkamaan. Se on turhauttavaa odottamista, muttei sille mahda mitään. Odotusaikoina voit valmistella muuta materiaalia.
Kuivumista nopeuttaa lämmin paikka, johon saat kirjan, esim uuninpäällinen, vesikiertoisen patterin päällinen, HUOM! EI sähköpatterin päälle! Roihahtaa koko kämppä.

Eli minun piti saada sivut vihreiksi.
Ensimmäisen aukeaman reunat väritin puuväreillä.
Liian hidasta, ihan liian hidasta!
Seuraavaan aukeamaan kokeilin tusseja.
Edelleen liian hidasta, ja hupa tusseille.
Kolmas yritys, gellipainantalevyllä painaminen.
Ihan kiva, mutta halusin koko sivut värilliseksi.

Sitten hiffasin, että voin vaan maalata telalla koko sivut, roiskia värejä vähän epämääräiseti, niin pinnasta tulee elävämpi. Jos ei ole käytettävissä telaa, niin pensselikin käy.
Täydellistä!
Mutta se kuivumisen odottaminen...........
Hoh hoijaa.

Tässä vaiheessa alkaa kirja saada muotoaan, paljon on vielä värjättävää.

Sivuja värjätessä ja kuivumista odottaessa, oli käytössä monenlaiset konstit.
Liimailin sivuihin yhtä sun toista, kuten vasemmassa reunassa näyvän pitsin.
Kuvasta muuten näkyy hyvin, millaisia vääntyneitä vänkkyröitä yhteen liimatuista sivuista tulee. Mutta se ei haittaa, kuuluu tyyliin.
Altsut on yleensä hyvin rentoja, hallitsemattomia ja turtsahtaneita. Siistiä ja kliinistä lopputulosta hakevalle tämän homma ei sovi ;-)

Olin jo päättänyt, että vihreästä kirjasta tulee mulle eräänlainen hullu portfolio, missä on taiteita ja juttuja joita olen tehnyt. Vihreitä. Lisäksi siihen tulee rakkaita ihmisiä ja sen sellaista.
Mutta mitäs muuta?
Hmm........
Kirppiksellä tuli vastaan hullun halvalla upea Basilurin teepurkki, pienen mietinnän jälkeen tajusin että siitä tulee kirjaani täydellinen takakansi!
Sitten mulla oli pienien pääsiäismunien folioista pyöritelty foliopallo, ja tunnearvoa nauttiva viinipullon korkki.
Tässä vaiheessa hipsuttelin taas tuonne talliin tunnustelemaan, olisiko miehelläni pikkuisen aikaa auttaa.
No just silloin ei ollut, mutta asia hoitui myöhemmin.
Piti odottaa.
Peltisaksilla purkki palasiksi ja sitten ison koneen ääreen.

50 tonnin hydrauliprässi varmaan hihitteli noille litistettäville.
Paitsi peltipurkille, se ei oiennut, ja sen mies tiesi kertoa mulle jo etukäteen.
Peltipurkkia piti käännellä käsin, että sen sai edes lähelle tasaista.
Ja kiinnitys piti tehdä huolella, siihen ei tippa liimaa auttaisi...

(foliopallosta ja korkista ei nyt ole tähän kuvaa, mutta siellä ne kirjassa on)

Naulojen avulla reikiä peltiin ja kirjaan, liima alle ja ommellen kiinni.

Reunat jäivät teräviksi, niihin tursotin jotain ihme askartelutahnavärimömmöä jota sattui olemaan. Kuivuminen veikin sitten seuraavaan päivään.

Kirjaan päätyi myös viinirypäleiden ranka, jonka kanssa yhdistin lehden muotoisia nappeja. Rankaan laitoin järjettömästi liimaa, ja napit ompelin läpi kiinni. Nappien kantaan laitoin muoviset hammastikut, ja ne näkyy läpi tuosta niiden suojaksi laitetusta kankaasta. Olisi pitänyt liimata siihen ensi paksu paperi, ja sitten vasta kangas, mutta aina ei voi voittaa.

Sivun alareunaan löytyi litteä kivi, joss oli valmiiksi reiät, myös sen vastapuolella on muoviset hammastikut ja kangas.

Näitä ideoita kun pyörittelee, niin kirjaan voi todellakin laittaa melkein mitä tahansa. Kiinnityskonstit pitää miettiä tapauskohtaisesti, ratkaisu yleensä löytyy.

Myöhemmässä vaiheessa maalasin viirypälerankapuun kultatussilla.

Tämän kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa kirjan välissä on suojapapereita, kun sumuttelin valkoiseksi jääneitä kohtia värillisellä askartelusprayllä. Se on mahtava tuote tuote, mitä ei enää tahdo saada mistään. Olen selaillut nettiä useammankin hetken sitä metsästäen, ei meinaa löytyä.

Kannessa on kuvana omasta tekstiiliteoksestani tehty postikortti yli kymmenen vuoden takaa (onneksi oli vielä pari tallessa).
Postikortin alle on liimattu vanhasta solmiosta purettu kangaspala, esillä on solmion nurja puoli, koska se oli pirteämmän värinen. 
Halusin kanteen tekstin green tai vihreä.
Skräppipaperiarkista ei luonnollisestikaan löytynyt äätä, joten vihreä kirja on siksi green book. Leikkasin kirjaimet ja liimasin kanteen Tacky Gluella. Aleene's Tacky Glue. Paras.
Sivelin liimaa reilusti myös koko kirjainhässäkän päälle, niin reunat ei jää repsottamaan.
Toimii.
Olen tätä metodia testannut useita kertoja.
jos haluatte kokeilla muilla liimoilla, niin ihan vapaasti, mitään en lupaa sen onnistumisesta.

Sivulla on kuvia omista vihreistä taiteistani yms. yms. En voi tähän enempää kuvia laittaa, kun jo nyt taitaa olla pisin blogikirjoitus tähän saakka. Ehkä.
Suunnittelen, että tekisin kirjasta videon YouTube kanavalleni @miljatalvikki, mutta se homma odottaa jonossa numerolla 37. tai jotain. 
EDIT: video on vihdoin kanavallani 12.1.2024! Ja tämän vanhemman blogikirjoituksen siirsin tähän ajankohtaan videota tukemaan.

Pitäsikö tehdä lista tekemättömistä hommista?
En taida uskaltaa.
Olen joskus yrittänyt, mutta on tullut vain epätoivoinen olo.

Mutta joo.
Oli päätettävä, että kirja on valmis.
Olisihan tuota voinut nyppiä hamaan tulevaisuuteen, mutta aika aikaansa kutakin.

Tursake siitä tuli siinä määrin, että pitää sitoa kiinni muillakin kuin omalla kiinnitysnarullaa, että mahtuu jotenkin hyllyyn.

Lopuksi vielä kuva, jossa saa tursoilla vapaasti.

Kiitos kun luit!
Palaan taas.
Milja  

Dropping places karttakirja

Lauantai 6.5.2023 klo 10.28 - Milja Talvikki

"Dropping places" on ns. hullun luovuuden tuotos, joka alkoi elää omaa elämäänsä rullatun paperin ideasta.

Olin saanut valmiiksi Valon ratsu-kirjan, ja uutta piti keksiä.
Olin jo aiemmin tehnyt itse paperin rullausta erääseen roombox-projektiin, ja kun näin rullatusta paperista tehdyn mobilen, niin mietin, että "se rullaus, niin, se on tosi kivaa.... mitähän niistä rullista voisi tehdä?"

Mobile?
Njääh.
Liian tylsä ratkaisu tähän hetkeen.
Ajatus jäi aivoihin muhimaan.
Seuraavana päivänä törmäsin kirjalootassa (poistokirjoja askarteluun) karttakirjaan. Ja koska kartat on ihania, niin nappasin kirjan ja mietin mitä siitä voisi tehdä.....
Siitä se ajatus sitten lähti, karkasi mopo käsistä, vaikka olin tavallaan päättänyt, että yhtään turhaa pölynkerääjää en enää kotiin tee.
Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Karttakirjan sisällysluettelo meni "siivuiksi", ja rullaati rullaati, rullia alkoi syntyä. Tässä vaiheessa lopullinen tuotos haki vielä muotoaan. Rullasin ja rullasin, ja liimasin rullia kiinni.
kaappeja ja laatikoita kaivelin, että mitäköhän lankaa rulliin laittaisi ripustusnaruksi.
Bingo!
Löytyi pikkunen nyttönen täydellisesti karttojen väriin sopivaa kirjavaa nauhalankaa. Ei se riittänyt, mutta samassa laatikossa oli täydellisen sopivaa vihreää epätasaista puuvillalankaa!
Happy happy joy joy!
Illalla oli nyöritetyt rullat valmiina.
Hauskaa oli, että kun otin tuota kuvaa, niin puhelimen kamerassa oli tulkinta "kukkia". Olen monesti miettinyt, että ketäköhän tuo toiminto palvelee? Että puhelin kertoo, että olet ottamassa kuvaa vaikkapa kissasta. Jumankauta! Kai sinä tiedät muutenkin, että siinä on kissa!

Sitten illalla mies meni nukkumaan joskus puoli ysin maissa (kellonsa soi 04:00).
Sanoin, että tulen ihan just perässä. Ja silloin ne rullat vei mennessään!
Ne oli liian kliinisiä, liian puhtaita. Tylsiä.
Ratkaisuksi keksin tuubivesivärin. Sotkin sinistä ja vihreää veteen jossain kipossa. Kipon laitoin tistialtaan pohjalle, ja dippailin rullia veteen. Väri oli jäänyt klöntteihin, mikä oli tässä hommassa oikein hyvä. En halunnutkaan rullista tasaisen värisiä. Sormella tuhrin klönttistä väriä vielä lisää osaan rullista.

Niistä tuli ihania! 

(Mulla on tommonen jalallinen rilitä, minkä olen löytänyt jostain kirpparilta, ihan askartelutarkoitukseen, erittäin kätevä! Sen päälle laitoin rullat kuivumaan.)

Vihdoin pääsin nukkumaan.
Kun olin siivonnut tiskipöydältä vesivärit pois.

Aamulla homma jatkui kartan sivujen parissa.
Vielä tässäkään vaiheessa en täysin tiennyt, mitä ajoin takaa, miten yhdistäisin kartat ja rullat.
Alkuperäisen kartaston kannet oli liian suuret suhteessa rulliin.
Romaanikokoinen kirja oli taas liian pieni.
Taas kirjalootalle......... Sieltä löytyi sopivan kokoinen kirja (joku Tapatieto) joka oli kooltaan kartaston ja romaanin puolivälistä. Päätin päällystää sen.
Kyllä mä nautin! Tosi kivaa hommaa :-)
Ainut taas hankaluus, että monesti piti odottaa liiman kuivumista, että pääsi jatkamaan.

Kansistakin tuli tosi kivat.

Kuvassa kansi ei ole vielä ihan valmis.
Kanteen tuli pääosaan USA:n länsirannikko. Los Angeles, Las Vegas ja silleen. Elämän parhaita muistoja road tripiltä. Vegasissa mentiin naimisiinkin :-) 
Ihan oikeesti, virallisesti naimisiin, ei pelkkä show-vihkiminen.

Ei. Meitä ei vihkinut Elvis. Ei todellakaan.

Palataan karttaan:
Tässä vaiheessa tuli haasteita.
Miten langat kiinni kansiin? Mitä hä?
Mitä mä olen taas tekemässä?

Taas tuli ritilä avuksi. Ilman ritilää, olisin joutunut odottamaan useita tunteja joka liimauksen välissä. Lankoja tuli useampaan kerrokseen, hieman epäsäännöllisesti. Ja liimaa kului tuhottomasti. En halua, että ne langat sieltä alkaa tipahdella.
Kuva kertoo ratkaisun nerokkuuden:  

Ja olihan mulla ajatuksissa tehdä tästä mobile.
Mutta mihin sen saisi roikkumaan? Esille? Mobile ei toimisi.
Viiriteline !!!!!!!!!!!!!!!!
Jess !!!!!!!!!!!!!!!
Olen niitä jemmannut tuonne ulkovarastoon.

Jaahas. Tanko on liian matala, ei toimi.

Käännyin jälleen mahtavan upean ihanan mieheni puoleen, kysyin, voisiko tankoa jatkaa toisen telineen tangolla?
Eip. Väärää matskua, ei pysty hitsaamaan.
Käppäilin pihalla koiran ja kissan kanssa, kun mies kaiveli sopivaa ratkaisua.
Ja sehän löytyi! Jalusta sai kokonaan uuden tangon.
Ja koska tangon päähän piti saada hahlo teoksen ripustamiseksi, niin senkin sain, rälläkkään piti vaan vaihtaa ohuempi laikka.
Täydellistä!

Vielä kaivoin lankalootaa, etsin todella vahvaa korujen tekoon tarkoitettua narua ripustuslenkiksi (kiitos narusta Johanna!)

VALMIS !!!
Ei huono.

Tämä on yksi mun ehdottomista suosikeista kaikesta siitä mitä olen luonut.
Hurmaava pölynkerääjä.
Suorastaan nerokas, vaikka itse sanonkin.

Tässä tämä tarina.
Seuraavassa päädytään Murheen majaan.

Art book / Altered book: Valon Ratsu

Keskiviikko 26.4.2023 klo 12.06 - Milja Talvikki

Kun on niin kova vauhti luoda koko ajan uutta, niin valmistuneet ei meinaa ehtiä tänne nettiin lainkaan..............
Kakkosena vanhojen kirjojen tuunauksessa oli tuunata art book, tai altered book. Eli vanhasta kirjasta tehdään taidetta sisältävä kirja, art book. Altered bookin suora käännös on "muutettu kirja". Mulle oli Hyötyhallireissulla tarttunut mukaan myös noin 1700 sivuinen sanakirjajärkäle. Hinta oli sama 30 senttiä, kuin Ursuloillakin. Alunperin arvokkaalla teoksella ei ollut enää mitään arvoa, kaikkihan on siellä (täällä) samperin netissä. Joskus kaipailen aikoja, kun netistä ja kännyköistä ei ollut tietoakaan. Elämä oli ihanan rauhallista ja hidasta.

Mutta takaisin 1700-sivuun kovaa kivipaperia. (valkoinen kova paperi sisältää puun lisäksi kiviainesta, on monin puolin kestävämpää, kuin pelkkä selluloosapaperi, ja säästää samalla puita. On olemassa selluloosapaperia, sekoitetta ja kivipaperia. Ja koska kehitys kehittyy koko ajan, niin paperiinkiin tulee uusia juttuja, kuten muovia, mutta olen jo tipahtanut kehityksen kelkasta tuolta osin). 

Tämäkin aloitettiin liimaamalla kirja yhteen.
ENNEN liimaamista kannattaa poistaa kirjan alusta joitain sivuja muutaman millin paksuudelta. Jopa 5 mm. Työstäessa kirja "turpoaa", eikä kansi enää mene kiinni, jos kaikki sivut on tallelle.
Sitten PALJON Tacky Glueta kaikkiin reunoihin ja levitys. HUOM: kanteen kannattaa laittaa muovi suojaksi, koska tässä kannen tulee olla avattava.

Olisin harkinnut useamman kerran kirjan veistämistä ontoksi, jos olisin tullut ajatelleeksi, miten kova homma se on! Tein homman pienissä jaksoissa, noin 15-20 minuuttia jaksoin, sitten tauko. Kokonaisuudessaan meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia. Käsi oli välillä tunnoton, ja sormia särki vielä seuraavanakin iltana.

Veistäminen on pölyistä ja silppua tulee älyttömän paljon. Mulla kun on astma ja pöly on yksi mun vihollinen, niin pidän vieressä pölyä keräävää ilman puhdistajaa, Electroluxin Oxygen on laitteen nimi. Myös imuri on hyvä olla vieressä ja imaista sillä vähän väliä pienet silput pois.

Mulla helpotti leikkaamista se, ettei reunojan ollut tarkoituskaan olla tasaiset ja siistit, vaan ne sai jäädä röhelöisiksi. Pitkään mietin, mikä on reunojen väri, päädyin sinisen ja violetin sävyihin, koska aiheena on siunattu uni.

Maalaamisen jälkeen piti odotella yös yli, että maali ehti kuivua. Maalia on paljon, jotta se peittää kaikki silput ja röhelöt röpelöt. Turpoamisen estämiseksi kuivatin kirjan vaakatasossa, paljon painoa päällä. Kosteuden poistamiseksi laitoin kirjan sisälle silicagel pusseja, joita on jostain kumman syystä tullut säilytettyä. Kosteuden keräämiseen käynee myös kipossa olevat riisinjyvät tai mikä vain paljon kosteutta itseensä imevä matsku. Onhan noita kosteudenkerääjiä nykyisin ihan myynnissäkin, autotarvikeliikkeissä. Kuivumista edistää jos kirjan saa lämpimmän paikkaan.

Tässä vaiheessa ideani ei ollut vielä täysin muotoutunut. Lähdin kaivelemaan varastoa. On se kumma, että vaikka olen karsinut tavaraa useamman vuoden, on ollut kotikirpparia ja vuokrattua pöytää, niin silti sitä roinaa aina vaan on. Ja tässä tapauksessa hyvä niin, kaikki tarvittava löytyi kotoa :-)

Hahmo. Kovia kokenut vanha pikkuinen matkamuistonukke on uskollisesti odottanut uutta elämää ulkovarastossa monia vuosia. Uudessa elämässään hän on ikuisessa kauniissa unessa. Pois varisseet kasvot maalasin akryylimaalilla. Vaatteet silkkiväreillä. Nukkuvan asennon aikaan saamiseksi hänelle piti tehdä hieman väkivaltaa, ja sitä hänelle pahoittelen.

Avainasemassa tässä kirjassa on hevos-hologrammi, jonka olen saanut saaliikseni jostain kirpputorilta kauan kauan sitten. Hevonenkin on odottanut, milloin pääsee taas päivävaloon sieltä varastosta. Nimeä hevoselle pyörittelin muutaman päivän, lopulta hänestä tuli Valon ratsu. Alemmassa kuvassa oikealla on kirja maalattuna, ratsu ja hahmo kiinnitettynä (toistan itseäni; paljon Tacky Glueta!). Vasemmalla on viimeistelty versio. 

Hologrammin liimaamisen jälkeen (taas piti odottaa kuivumista) maalasin taustan mustaksi ja liimasin nukkuvan hahmon. Metsän sammaleet on upeasta ihanasta lahjaksi saamastani huovutetusta huivista, joka joskus repesi, ja säästäen olen huivia palastellut tärkeisiin askarteluihin. 
Unenomaiset roikkuvat harsot on silitettävää kimallekuitua.Kimallekuitua on sekä silitettävää, että sellaista joka ei sovellu silittämiseen. Jos tilaa jostain, niin kannattaa olla tarkkana kumpaa tilaa.

Koska kirjan kansi kaipasi jotakin, niin värkkäsin siihen runontapaisen:

Valon ratsu

Kun metsään nukahdin, näin jotain ihanaa.
Uljaan ratsun tuon, valoa, kultaa hohtavaa.
Henkiopas hänkö lie, vai enkelin kaltainen?
Herääminen näyn pois vie, mutta tunnen siunauksen.
Valon ratsu kanssain kulkee, mihin tahansa matkaankaan.
Suojelukseensa mut sulkee, ei hylkää milloinkaan.

Mitäköhän kaikkea tällä kertaa unohdin...
Edellistä kirjoitusta piti käydä korjaamassa useamman kerran, kun muistin tärkeitä seikkoja tekemiseen liittyen. Mutta, tarkoitus ei ole luoda tarkkoja teko-ohjeita, vaan antaa ideoita. 
Hologrammin voisi korvata esim. peilillä. Autotarvikeliikkeissä myydään pienenä arkkina kätevää saksilla leikattavissa olevaa peiliä joka käy moneen tarkoitukseen.

"Altsuista" (altered book) kiinnostuneiden kannattaa hakukoneella hakea kuvia; art book project ja altered book, niillä pääsee ideoinnissa alkuun. Pinterestistä löytyy sitten jo ihan liikaa, pää rajahtää!

Olenkin viime viikkoina useamman kerran hokenut:
Liikaa ideoita,
liikaa ideoita,
liikaa ideoita!

Jossain vaiheessa taas jatkuu...............
Miellyttävää ja mieleistä vappuilua kaikille täältä toivottelen!
Milja Talvikki :-)