Nyt on aika

Lauantai 4.4.2020 klo 10.44

Nyt on aika.
Aika pysähtyä ja miettiä millaisessa maailmassa haluamme elää.
Aika tehdä valinta.
Kääntyäkö pysyvästi valoon päin, vai antaako synkkyyden vallata mielen.
Maailma heijastaa meille takaisin sitä, mitä ajattelemme, millä taajuudella oma mielemme värähtelee. Valo, ilo ja keveys vetää kaltaistaan energiaa puoleensa, kun taas matalat taajuudet, synkät ajatukset ja negatiivisuus, vetää puoleensa lisää pimeyttä.

Tiedehän on jo todistanut, että kaikki on energiaa. Miksi ihmismielen on edelleen niin hankalaa hyväksyä, että tämä pätee myös omaan elämään. Energia voi olla hyvää, tai pahaa. Välimuotoa ei enää ole.
On valittava.

Koronan kaksi puolta.
Tämä poikkeustila on saanut monet ajattelemaan. Kun on ollut pakko pysähtyä, jäädä pois oravanpyörästä ja mielen hiljentävästä liian täydestä vapaa-ajasta. Se on osaksi koko epidemian tarkoitus. Saada ihmiskunta pohtimaan, mitä on tulossa, millaisessa maailmassa elämme, kun epidemia on ohi. Saada materialismin sairastuttama ja saastuttama maailma takaisin terveempiin arvoihin.
Viruksella on myös pimeä puoli, saada ihmiset pelkäämään. Pelko kasvattaa pelkoa, ja pelko ruokkii negatiivisia energioita ja pimeyttä.

Pelko on hankala asia. Ja päästä tilaan, jossa ei pelkää, on haasteellinen tehtävä. Siinä on kohdattava omat pelkonsa ja pimeät puolensa silmästä silmään. Ilman sitä selvitystä ei pääse tilaan, jossa ei enää pelkää. Mieti, mitä sinä pelkäät? Mitkä ovat pahimmat asiat maailmassa, mitkä sinua hirvittävät?
Kun kohtaat nämä, ja annat niiden mennä, pelko ei enää hallitse sinua. Silloin voita pysyvästi valita ilon ja valon. Ei ole helppo homma, ei. Mutta mieti. Mieti, mieti, mieti. Kumman haluat valita?

Mitä useampi meistä värähtelee ilon ja valon taajuudella tässä vaikeassa ajassa, sen varmemmin valo voittaa. Kamppailu on nyt menossa.

Jos tämä ajatus tuntuu sinusta hankalalta, että miten muka Sinun ajatusmaailmasi voisi vaikuttaa mihinkään, elämähän heittää sontaa silmille yhtenään, niin mieti sitäkin, miksi ajattelet niin?
Miksi valita tummat energiat valoisten ja keveiden sijaan?
Valinta on sinun, minun, meidän kaikkien.

Jos olet lipsahtanut synkkyyden puolelle, tai ollut siellä koko tämän elämäsi, vielä ehtii kääntää suuntaa. Etsiä ilon pilkahduksia pimeyden keskeltä. Valoa sieltä, missä sitä ei muka ole. Valo on kaikkialla ja meissä kaikissa, tulee vain etsiä katkaisija ja kääntää se päälle.

Monet, jotka minut tuntevat, tietävät, että seurassani on helppo olla, ilmavirtamainen ilo ja valo kulkevat mukanani (minunkin elämässäni on ollut aikoja, jolloin näin ei ole ollut). Ilon ja valon levittäminen on minun, ja monen muun valotyöntekijän, elämäntehtävä. Tänä aikana ilon levittäminen on erityisen tärkeää, mutta sitä ei voi tehdä ihmisten keskuudessa, koska meidät on kehoitettu eristyksiin. Se on yksi koronan pimeistä puolista, hankaloittaa valotyöntekijöiden työtä.

Virus ei pelota minua, mutta suhtaudun siihen tietyllä kunnioituksella, en leiki sen kanssa. En myöskään anna pelolle valtaa, vaan pysyn ilossa, valossa, rauhassa ja rakkaudessa. Välitän niitä maailmaan ajatusteni ja tunteitteni kautta.

Sinäkin voit olla valotyötekijä, ellet jo ole.
Anna seuraava ajatuksesi olla täynnä rakkautta koko maailmaa kohtaan.
Suo mielesi vallata keveys.
Hassuttele, kerro vaikka vitsejä, tanssi, laula, nauti alkavasta keväästä.
Nyt se on erityisen tärkeää.
Nyt on aika.

"Sinä olet Valo"

Tätä julkaisua saa jakaa, ja se on jopa suotavaa.

Leijonaportti

Perjantai 9.8.2019 klo 20.39

Huomautus lukijalle: Nämä blogikirjoitukset käsittelevät henkistä kasvua, henkimaailmaa, näkymättömiä energioita ympärillämme.

Pitkän tauon jälkeen, on tullut aika kirjoittaa.
On tapahtunut paljon, mutta samalla ei kuitenkaan mitään. Kirjoittamisessa on ollut jumi, nyt tuntuu siltä, että se jumi on poistunut, ja tässä saattaakin putkahtaa useampi kirjoitus lyhyessä ajassa.
Aloitetaan.

Leijonaportti.

En avaa käsitettä enempää, osalle Leijonaportti on tuttua asiaa, joille ei ole, niin hakukoneella löytyy tietoa. Erityisen voimakas tapahtuma on tänä vuonna, jota voi hakea haulla ”Leijonaportti 8.8.2019”.

Olen ollut tietoinen viime aikojen voimakkaista energioista ja tästä erityisen voimakkaasta päivästä. Edellisenä päivänä 7.8., ajattelin että ”huomenna se on” kun selailin sosiaalista mediaa ja silmiin osui ilmoitus 8.8. olevasta ohjatusta meditaatiosta (käyn aika ajoin samassa paikassa meditaatioillassa). Sain vahvan tunteen siitä, että minun on tarkoitus olla siellä paikalla, rauhoittumassa rakkaudellisissa energioissa. Ilmoittauduin, ja onnekseni illassa oli vielä minulle paikka.

Torstaipäivä oli kiireinen ja täynnä tohinaa, olin pitkästä aikaa TÖISSÄ! Ihan oikeassa palkkatyössä, joka heitettiin eteeni yllättäen. Kutsu kävi myöhään tiistai-iltana, keskiviikkona kävin perehtymässä, ja torstaina jo täysillä tekemisessä kiinni. Tämä työ on annettu minulle ”ylemmältä taholta” tehtäväksi, ja teen sen ilolla ja huolella, avustaen työnantajaani parhaani mukaan. Mutta se siitä työstä, se on eri maailma.

Päivän aikana en ehtinyt mitään portteja pohtia, hikisenä ja kiireellä olin onneksi ajoissa perillä, valmiina rauhoittumaan ja latautumaan. Minulle nämä ohjatut mielikuvamatkat ovat välillä vähän hankalia, en pääse matkaan mukaan, vaan ajatukset harhailevat ihan muualle. Vain pari kertaa olen kokenut näyn tai saanut selkeän viestin, useimmiten vain hengailen mukana. Silti illoissa on mukava käydä, niiden jälkeen on voimautunut ja energinen olo.  Meditaatiossa matkasimme kristalliseen valtakuntaan moninaisten käänteiden kautta. Kun meditaation ohjaaja sanoi, että nyt maisema vaihtuu ja muuttuu suureksi ja tasaiseksi aukioksi, koin varsinaisen yllätyksen!  Aivan yhtäkkiä eteeni molemmille puolille ilmestyi kaksi valtavan suurta kultaisena hohtavaa urosleijonaa! Ne olivat paikallaan, mutta niiden harja väreili aivan kuin olisi hiljaa tuullut, oli kuitenkin aivan tyyntä. Leijonat istuivat ylväinä omassa voimassaan ja katsoivat minua lempeästi, kun kuljin heidän välistään, sananmukaisesti leijonaportista!

Kun astuin portista toiselle puolelle, sain viestin ”Olet turvassa. Olet turvassa nyt ja aina”. Samaan aikaan kuulin kuin usvan läpi, kun meditaation ohjaaja sanoi, että eteemme ilmestyy suuri kirja, jossa on meille viesti, kun käännämme sivua.  Minulle viesti ehti jo tulla leijonilta, sain kyllä visualisoitua mieleeni kirjan, mutta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, vaikka käänsinkin sivua. Ihmeitä tapahtui ympärilläni. Kristallivaltakunta muuttui kultaiseksi. Kaikki oli kullanhohtoista, kristallista, mutta silti lempeää ja lämmintä. Autuasta.

Siinä oli sitten aivan liian nopeasti palattava maan pinnalle, ensimmäistä kertaa en olisi halunnut meditaatiosta poistua. Olisin halunnut jäädä sinne, kultaiseen maailmaan, vahvojen mutta lempeiden leijonien suojaamaan paikkaan. Mutta pakkohan se oli, maadoittua takaisin, ajaa autolla kotiin.

Kokemus muuttui voimallisemmaksi, kun illalla kotona sitä ajattelin, vartalossani tuntui ihmeellistä energioiden virtausta, ymmärsin että minulla oli taas siunattu suuresti.

Uskon, että tästä näystä saan myöhemminkin paljon voimaa. Olen uuden energian siunaama ja suojelema, voin tuntea leijonien välittämän valtavan rakkauden nytkin, vuorokautta myöhemmin. Kun suljen silmäni, olen turvassa kultaisissa energioissa, katsoen leijonaportin vahvoja hahmoja.

Olen vieläkin hämmästynyt, että minun sallittiin kulkea leijonaportista, vaikka tiedän olevani valmis. Valmis uuteen aikaan, jossa jo välillä välähdyksenomaisesti elän.

Tätä kirjoittaessa osaan yhdistää, että kävin samoissa uuden ajan kultaisissa energioissa, kuin viime talvena. Olenkin monesti toivonut pääseväni niihin uudelleen, ja nyt se minulle suotiin.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Rakkautta, iloa ja valoa elämääsi.

Hopealanka

Lauantai 22.6.2019 klo 13.15

Nämä aiemmat tekstit on julkaistu aiemmin blogialustalla, jonka nimi oli Keijuvaloa.
Koska universumi antaa minulle tehtäviä ja haasteita, niin juhannuksena 2019, kesäpäivän seisauksen aikaan, siirrän nämä vanhemmat tekstit omalle nettisivulleni. On tullut aika astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja julkaista blogi omana itsenäni.

Tiistai 15.1.2019 klo 13:04

Hopealanka

Hei pitkästä aikaa!

Tämä aihe on odottanut jo kaksi kuukautta, en ole rohjennut tätä kokemusta julkaista, ettei ihan seinähulluna pidettäisi. Mistähän se tuokin sanonta muuten tulee, seinähullu. Miten se seinä mihinkään liittyy? Enkä ymmärrä taivaasta pudonnutta kylmiötäkään, miten se mihinkään liittyy?

Nyt minun on annettu ymmärtää, etten itse pääse eteenpäin ennen kuin kerron missä olen käynyt. Paremmassa paikassa.

 

Kävin kivikauppiaan luona ostoksilla. Minulla oli ostoslistalla muutama kivi (kristalli) joita varta vasten menin häneltä hakemaan. Juttelimme siinä niitä näitä ja samalla hän esitteli minulle uusimpia aarteitaan. Kun hän antoi käteeni Lemurian kristallin, kiedoin sormeni kiven ympärille, silmäni painuivat hetkeksi kiinni, ja minua alkoi hieman huimata. Ymmärsin, että sitä kristallia minä tarvitsen, ja näin se minulle tuotiin, ojennettiin suoraan käteeni. Kristallissa on hauska pieni painauma, kuin PLAY-nappula. Vitsailin myöhemmin kotona, kun lähetin kivestä ystävälle kuvan, että mitähän siitä nappulasta tapahtuu. Tarkistin juuri kuvan ja viestin whatsapista ja siinä lukee ”Sitten siinä on tämmönen play-nappula… Mitähän siitä menee päälle?”.

Yön yli kristalli oli suolapedillä puhdistumassa, ja seuraavana päivänä aloin jutella sille. Ja ihan oikeasti painoin siitä play-nappulasta sen päälle. Mutta en todellakaan arvannut, millainen filmi sieltä seuraavana yönä tulee!

 

Matka alkoi unennäöllä.

Olin kuutostiellä tila-auton takapenkillä, jota ystäväni ajoi. Kyydissä oli kolme muuta naista, joista yksi oli jotenkin tutun oloinen mutten saanut kiinni ajatuksesta kuka hän on, ja kaksi minulle tuntematonta. (unen jälkeen minulle on selvinnyt, kuka se puolituttu on, ja olen tutustunut myös näihin kahteen uuteen ihanaan naiseen)

Juttelin muille että ”oletteko kuulleet niistä putoilevista esineistä, joista oli uutisissakin juttua?”. Katsoin takaikkunasta ulos, kun valtava kylmiö tipahti taivaalta tien poskeen! Totesin vaan, että siinähän just yksi tuli, toisesta ulottuvuudesta, ja jatkoin, että meidän ei tarvitse niitä pelätä, ollaan turvassa, ei ne meidän päälle osu. Ajeltiin jonkun matkaa, ja sitten todellakin mentiin! Minut tempaistiin auton kyydistä johonkin toiseen ulottuvuuteen. Samalla tajusin, etten enää näekään unta, vaan tämä tapahtuu oikeasti. Kiihtyvyys oli avaruusrakettiakin rajumpi (vaikken ole sitä päässyt kokemaankaan) ja matka kesti useita sekunteja. Matkan aikana mietin, että "Nytkö se tapahtuu? Uusi aika.” Odotin malttamattomana perille pääsyä vauhdissa, jollaista kukaan ei pääse kokemaan ihmiselämässä, menimme tosi kauas, tukka putkella ja naama venyneenä taakse päin.

Siellä oli paljon muitakin, osa heistä ihmetteli, että missä he ovat, "mikä paikka tämä on?".

Minä hykertelin että "minäpäs tiedän missä me ollaan ja mitä tämä on, tämä on uusi aika". Melkein teki mieli olla kuin pieni lapsi, ”lällällää, minä tiedän minä tiedän!” Kaikki oli kullanhohtoista, myös ilma ja valo. Kaikki oli täydellisessä harmoniassa, ihmiset onnellisia, tyytyväisiä ja hymyssä suin. Siellä ei ollut mitään alempia energioita, ei kilpailua, ei kaunaa, kateutta eikä rahan vaikutusta arvomaailmoihin.

Se oli taivas, valmis 5-D, kultainen Atlantis, joka on tulossa uudelleen, tai muu paikka, jonne meidän kaikkien sielut oikeasti kuuluvat. Tähtikoti.

Hetken aikaa sain siellä nauttia, kunnes minut tempaistiin takaisin. Vauhti oli taas niin hurja, että tuntui etten kestä kropassani, että soluni jäävät jälkeen, kun sielu kiitää eteenpäin. Olin ihan pettynyt, kun minut palautettiin.  Makasin omassa sängyssäni hereillä, ja se vauhti tuntui kropassa vielä pitkän aikaa, monen tunnin päästä. Tajusin että oikeasti kävin jossain! Havainto voimistui päivän mittaan. Kerroin matkasta parantaja-ystävälleni, ja hän sanoi että se oli ruumiistairtautumiskokemus.  Se oli kokemus, jota ei unohda. Pääsin käymään paremmassa paikassa. Ilmeisesti minulle haluttiin näyttää se, että jaksan uskoa valon voimaan. Ja usein sitä paikkaa ajattelenkin, odotan että pääsisin piipahtamaan uudelleen.

Olin ollut hopealangan varassa. Sellaisella matkalla on vaaransa, ettei sieltä enää palaakaan takaisin. En minäkään olisi halunnut tulla sieltä pois, mutta minut laitettiin. Ja tiedän, että jos pääsen uudelle vierailulle, minut laitetaan taas takaisin, sillä minulla on täällä maan päällä paljon tehtävää. En tiedä vielä mitä, mutta kaikki selviää aikanaan. Minua koulutetaan johonkin tehtävään. Tunnen sen lähes päivittäin kihelmöintinä otsa- ja/tai kruunuchakrassani. Joskus tunne on niin voimakas, että on pakko hieroa se pois, ja välittömästi alkaa harmittaa, että keskeytin saamani ”päivitykset”.

Olen edelleen hämmästynyt ja hämmentynyt siitä, että minua koulutetaan. Aiemmin olen vain lukenut muiden kokemuksista, mutta nyt on pakko uskoa, että myös minut on valittu kulkemaan valon polkua, että minua tarvitaan johonkin. Meitä kaikkia tarvitaan! Kuka vain on avoin ja uskaltaa ottaa kutsun vastaan. Helppoa se ei ole. Ensin on tunnettava itsensä ja myös omat pimeät puolensa ja hyväksyttävä ne. Se tekee kipeää, mutta niin se menee. On opittava rakastamaan itseään ja muita, opittava olemaan tuomitsematta, olemaan pelkäämättä, laskea kaikesta irti. Minulle tämä kaikki on käynyt aika nopeasti, sillä ”heräsin” vasta joulukuussa 2012. Silloin tapahtui paljon muutakin, silloin kun kohuttiin mayojen maailmanlopusta, joka olikin uusi alku, kalenterin vaihtuminen uuteen, tai jotain. Samoihin aikoihin minut johdatettiin henkimaailman pariin.

Tuon reissun, ”tempaisun”, kuten sitä itse nimitän, jälkeen onkin ollut aika hiljaista henkimaailman taholta. Ja tänä aamuna, kun vihdoin jaoin kokemuksen noiden autossa olleiden sielunsiskojen kanssa whatsapp-ryhmässä, sain tiedon, aivan kuin viestinä, että minun on tarkoitus jakaa tämä muillekin. Ja vasta sitten minun on mahdollista päästä itse eteenpäin.

 

Hopealangasta löytyy googlettamalla lisää tietoa haulla ”hopealanka sielu”. Pelkällä hopealanka-haulla hukkuu korutarvikkeiden maailmaan. Suosittelen myös luettavaksi Shirley Mac Laine: Hopealanka (1983) ja Lennart Lidfors: Rakkaus, lahja tähdiltä (1991).

Tuo jälkimmäinen kirja onkin metka juttu. Minulla on ollut kirja 1990-luvulla, kun se on ollut uusi. Yritin lukea sitä moneen kertaan, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Muutossa kirja joutui kirpparille. Pari vuotta sitten olin Kontti-kierrätystavaratalossa, kun kirjahyllyä täydennettiin ja aivan käteni ulottuville laitettiin tuo kirja. Tunnistin sen välittömästi ja tiesin että nyt se on minulle tarkoitettu. Näin niitä asioita järjestellään henkimaailman toimesta.

Rakkautta ja keijuvaloa elämäänne, valo voittaa aina.