Säläkeräys

Tiistai 16.4.2024 klo 21.17 - Milja Talvikki

Joo.......... blogi on ollut tauolla, kun vuorokausien tunnit olivat tiukilla jo muutenkin tuota näyttelyä vääntäessä.
Nyt se siellä on, Lemin kirjastossa, aukioloajat löytyvät etusivultani.

Vuonna 2014 pidin keräyksen pikkutavarasta satumaailmoja varten.
Nyt on uuden keräyksen aika, ja "toisen roska on toisen aarre".

Kerään pientä tavaraa; säilytyksellisistä syistä en suurempaa pysty ottamaan vastaan, eikä sellaista roomboxeihin mahdukaan. Näyttelyn yhteydessä oleva keräys mahdollistaa vain pikkusälän vastaanottamisen.
Keräyslaatikko Lemin kirjastossa 25.4. saakka.

Jos on aika siivota omat koru- ja rojulaatikot, niin tässä listaa ja vinkkiä siitä, mitä kannattaa lahjoittaa:

- korut, rikkinäiset korut ja korujen osat, helmet
- pienet matkamuistot, matkamuistopatsaat, avaimenperät
- rannekellot, korukellot, toimimattomat (ajatuksena tehdä mahdollisesti kelloliike jossain vaiheessa)
- realistisen näköiset, ihmisen näköiset, matkamuistonuket, mittasuhde noin 1:10
- ohuet pitsit, ns. lakanapitsit, ja koristenauhat
- mitalit, urheilumitalit
- nukkekodin pikkuesineet (mittasuhde ykeensä 1:12)

Katsele ja tutki roomboxejani, niin saat hyvän käsityksen siitä, minkälaista tavaraa pystyn hyödyntämään.
Osa aarteista saattaa päätyä myös kirjojen tuunaukseen.

- uudesta materiaalista ottaisin iloiten vastaan Aleene's Tacky Glue ja Mod Podge-tuotteita
- kapalevyä tms. solulevyä tuskin keneltäkään nurkista löytyy.... mutta jos löytyy, niin otathan yhteyttä!

Jos haluat lähettää pakettina, niin yhteystietoni löytyvät TÄSTÄ.

Kiitos :-)

P.S. On ollut tarkoitus jatkaa tätä blogiakin, mutta työn tekeminen häiritsee taiteellisia projekteja. Taideurani edistymistä voit edesauttaa tilaamalla YouTube-kanavani @miljatalvikki. Katsomalla videoita, kommentoimalla, tykkäämällä. Ehkä jopa videoita jakamalla! Siinä vaiheessa jos/kun pystyn lopettamaan palkkatyön ja keskittymään täysin näihin taidejutskiin, niin on enemmän aikaa myös kanavan kehittämiseen.

Violetti altsu on valmis!

Perjantai 15.3.2024 klo 9.54 - Milja Talvikki

Olihan se taas ihan uskomaton rutistus!
Saada valmiiksi My Violets.
Ja jos tätä nyt sattuu lukemaan joku, joka ei ole seurannut YouTube-kanavaani, niin tässä linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=2Zni83duGHg&t=127

Ja minähän olen siis palkkatöissäkin, ja vaikka puolikasta viikkoa teenkin, niin sekin aika on pois näistä luovista hommista, joista ei vielä palkkaa tule. Paino sanalla VIELÄ, koska tarkoitus on saada tämä puoli elämästä toimimaan, ja saada edes minimipalkka tätä kautta. Kun-jos aikaa olisi käytettävissä koko viikko, niin olisi paremmat mahdollisuudet kehittää kanavani sisältöä. Vaikka ei se huonoa ole nytkään! 

Violetista ei todellakaan ollut aikomus tehdä "omaelämänkertaa", mutta kun niitä sopivan värisiä kuvia sattui omista kuvista löytymään, niin lipsahti. Hiuksista lähtien löytyy violettia...
Jos ja kun seuraavan altsun teen, niin lupaan ja vannon, ettei omaa pärstääni siinä kirjassa näy (fingers crossed ;-)

Kuvista tosiaan jännä havainto:
Tulee edullisemmaksi teettää aitoja valokuvia, tilata ne netistä, kuin käydä tulostuspalvelussa tulostuttamassa lasereita. Meidän oma lasertulostin on kaput, mustesuihku toimii kyllä. Mutta mustesuihkutulosteissa on se huono puoli, että niiden värit saattaa levitä kun niitä liimailee. Ongelman poistaisi fiksatiivi, mutta onko siinä sitten taas järkeä?
Tulosteen hyvä puoli olisi ohut paperi, mutta ei nuo valokuvatkaan liian paksuja ole, kun ei niitä ihan joka sivulle länttää.

Mitä näillä tämmösillä kirjoilla sitten tekee?

No ei oikeastaan mitään.
Mutta se tekemisen ilo on korvaamatonta, tekee hyvää aivoille ja sielulle.
Ainäkin tämän tekijän sielulle täällä.
Yksi idea on tehdä niistä valokuvista hieman erilainen albumi, antaa vaikka lahjaksi;
- aikuiselle lapselle lapsuuskuvia
- ystävälle muistoja yhteisistä vuosista, vaikka merkkipäivälahjaksi
- muistot ihanista lomamatkoista
- mökkikirja
- eräänlainen sukupuu valokuvien ja kirjan muodossa
................ onhan näitä aiheita.

Sillä ne vain digitaalisessa muodossa olevat valokuvat on loppujen lopuksi aika tylsiä ja persoonattomia vain selata sieltä ruudulta. Se on totta, että sillai ne ei vie tilaa kirjahyllystä tms, mutta olisiko kuitenkin kiva, että ne ihan parhaat rakkaimmat kuvat olisi olemassa myös fyysisenä kuvana?
Jätän tiedät tätä pohtimaan.

Ja alan valmistautua töihin lähtöön.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, jotka tätä luette, toivottaen

Milja :-)

Blogissa edelleen taukoa....

Perjantai 8.3.2024 - Milja Talvikki

................blogista "lomalla"...............

Tauolla................

Perjantai 1.3.2024 klo 19.27 - Milja Talvikki

Blogi on toistaiseksi tauolla ajan puutteen vuoksi.
Koska onhan ne videot kuitenkin tärkeämpiä.
Pahoittelen.
Milja

Teekirja ja teepussien keräily

Maanantai 26.2.2024 klo 9.45 - Milja Talvikki

No nyt se kävi!
Blogi unohtui ihan kokonaan!
Töissä käyminen häiritsee näitä harrastuksenomaisia juttuja.

Jos on intoa auttaa minua kehittämään kädentaitomaisista videoista kokopäivätyö, niin sen voi tehdä ihan ilmaiseksi; katso video YouTube-kanavaltani @miljatalvikki, tykkää, ja KOMMENTOI! Kommentit ja keskustelu parantavat videon kiinnostavuutta YouTuben algoritmien "silmissä", jolloin videota suositellaan useamman katsoja syötteisiin. 

Kun saan tästä kokopäivätyön, on enemmän aikaa, aivoja ja energiaa kehittää kanavan sisältöä. Nytkin olisi tahtoa ja intoa, mutta kun aika ei vaan yksinkertaisesti riitä!

TEEKIRJASTA tulee varsinainen video noin kuukauden päästä.
Sitä ennen yritän "rimpuilla" violetin videoineen valmiiksi.

Ja Lemin kirjaston ROOMBOX-näyttely lähestyy.............
Huhtikuun puolessa välissä............

Palataan!
Milja

Lankaleimasimet sun muut

Perjantai 16.2.2024 - Milja Talvikki

Lankaleimasimet on kivoja, helppoja, halpoja, koukuttavia.
Kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia lankoja ja pitsejä.
Eikä koskaan tiedä, mikä on tässä tekniikassa menestys, itselleni oli yllätys tuo liukuestematto, parempi kuin hyvä!

Mutta koska mulla loppuu aika nyt ihan tyystin, niin tämä kirjoitus on tässä.

Alan rakennella violettia altsua, ja se vaatii nyt huomiota!

Palataan!

Itse tehty gellilevy

Perjantai 9.2.2024 - Milja Talvikki

Itse tehty gellilevy on kätevä, jos haluaa testata tekniikkaa ennen investointia oikeaan gellilevyyn, joka kestää hyvällä hoidolla vuosia ja vuosia.........

Jälki itse tehdyllä levyllä on hieman suttuisempaa kuin tehdasvalmisteisella, mutta kuitenkin ihan ok.

Tukkukokoiseen leikkelelootaan (koko noin 24 x 30 cm) tein liivatelehtihyytelön suhteessa 8 dl vettä ja 20 liivatelehteä. Kokeilla voi pienemmälläkin, esimerkiksi 4 dl vettä ja 10 liivatelehteä, jolloin astian tulee olla ainakin puolta pienempi. Sellainen suurempikokoinen margariinirasia on ok. 

MUISTA muovi astian pohjalle ja reunoille!
Videolta näet, miten minun gellilevy tarttui pahasti kiinni muovikaukaloon jossa sen tein.
Luulen, että kevyesti pestyssä margariinirasiassa on sen verran rasvajäämää, että siihen ei välttämättä tartukaan kiinni.

Ja tämähän on taas sellainen juttu, että on kiva tehdä yhdessä lasten kanssa.
Jos viikonloppuna tekee levyn vaikka perjantai-iltana ja jättää sen jääkaappiin tekeytymään yön yli, niin lauantaina voi painaa ja sunnuntaina vaikka jatkaa.
Levyä voi säilyttää jääkaapissa niin kauan kunnes se alkaa homehtua, viikon verran luulisi kestävän.
HUOM! Jos laitat jääkaappiin levyn, jolla on jo painettu, niin pakkaa se muoviin, sillä akryylimaalihuurut eivät ole paras mahdollinen seura elintarvikkeille!

Oli vielä jotain mielessä, ja jatkan sen tähän jos vaan muistan, mitä se oli............

Milja

Gellilevykokeiluja

Perjantai 2.2.2024 - Milja Talvikki

Gellilevypainanta joo, se on sellainen tekniikka, että vie helposti mennessään.

Se on välillä raivostuttavaa ja turhauttavaa, mutta voiton näistä tuntemuksista vie se yllättävä onnistumisen ilo, kun painopaperin kääntäessään huomaakin saaneensa aikaan jotain todella upeaa!
Sitten saattaa se turhautuminen iskeä uudelleen, kun luulet, että pystyt tekemään saman uudestaan, yhtä upean, mutta se jää vain haaveksi ja kasaksi rutistettuja papereita.

Mihin niitä tuotoksia voi sitten käyttää?

No korttiaskarteluun, altsuihin, junk journaleihin, parhaista voi tehdä taulun sellaisenaan! 

Tämä on sama kuin monessa muussa askartelussa, tekemisen ilo on tärkeämpää kuin se lopputuotteen käytännöllisyys tai käyttötarkoitus.

Kuvioiden tekemiseen vain mielikuvitus on rajana.
Kunhan muistat sen, ettei mitään terävää saa ostettuun gellilevyyn laittaa (ei myöskään glitterimaalia). Pinta jos rikkoutuu, niin se täyte pursuaa ulos. En ole tapahtumaa nähnyt, mutta kuullut, että näin käy.
Pesu hellävaraisesti käsin tai pehmeällä sienellä. Astianpesuainetta voi käyttää.

Itselläni kun on suunnitelmissa lisää altsuja ja junk journaleita, niin sellaiseen nämä itse painetut uniikit paperit ovat täydellistä materiaalia.
Se on sitten eri juttu, että raaskiiko niitä kaikkein upeimpia käyttää...

Väreistä:
Videon kohdassa 1:36 vasemmassa reunassa näkyvä akryyliväri, jossa lukee "Heavy body", ei missää nimessä käy gellilevylle. Se on paksua väriä, ihan liian paksua. Tuubi vaan sattui olemaan just kädessä väärässä kohdassa, kun videota kuvasin. En ajatellut.
Notkeat värit on hyviä.
Ja kannattaa ottaa huomioon värin opasiteetti, eli onko väri peittävää vai läpikuultavaa. Läpikuultavat värit sopivat hyvin tavallisten värien lisäksi, niillä saa helposti kerroksellisuutta painojälkeen.

Paperista:
Kaikkea voi kokeilla. Itse kokeilin jopa pahvilaatikon aaltopahviin (ei hyvä).
Huokoinen paperi imee värin paremmin ja myös kuivuu nopeammin kosketuskuivaksi kuin kiiltävä päällystetty paperi.
Tässä hommassa, kuten monessa muussakin, laadukas akvarellipaperi on paras. Mutta jos urakoi paljon, niin kalliiksi se tulee. Etenkin kun onnistuminen ei ole taattua.
Sopivaa painopohjaa saa usein myös ruokapakkauksista, jos niiden nurja puoli on vaalea. Kuten muropakkaukset ja pizzalaatikot. Kannattaa pitää silmät auki ennen kuin vie pahvit kierrätykseen!

Sehän tämmösissä harrastuksissa on vähän hankalaa, että kun kaikki roskat pitää nykyisin säästää :-D

Viikon päästä tsekataan itse tehty gellilevy.

Milja

Hups! Hapsujen kirja.

Sunnuntai 28.1.2024 klo 12.46 - Milja Talvikki

Hupsista keikkaa!
Unohtui kokonaan blogikirjoitus Hapsujen kirjasta............

Työpäivät sotkevat nämä luovat ajatukset, arkipäivän rimpuilu vie oman aikansa tämänkin ihmisen elämästä.

Mutta Hapsujen kirja on edelleen keskeneräinen. 
Se täydentyy kevään mittaan ja päässee näyttelyyn huhtikuussa.

Milja

Laminointikikka servetille

Perjantai 19.1.2024 - Milja Talvikki

Se on semmonen juttu, ettei servetin laminoinnista paljoa juttua irtoa. Kaikki oleellinen on videolla.

Jos tekee paljon kortteja ja tykkää käyttää servettien moninaisia kuva-aiheita, niin laminointikoneen saa halvimmillaan noin 25 eurolla. Askarteluun yleensä hupenee yllättävän suuria summia rahaa, joten oma laminointikone ei varmaan kenenkään harrastusbudjettia kaada. Tosin laminointitaskuihin hupenee rahaa toinen mokoma.

Jos on ystävä joka jakaa harrastuksen, niin kannattaa harkita koneen hannkimista kimppaan. Tai jos tuttavalla on kone, niin voi pyytää laminointia, on toki kohteliasta tarjoutua maksamaan laminointitaskut, etenkin jos käyttää niitä useamman.

Ensi viikon videolla hapsuja ja hapsuideoita.

Terkuin Milja

My Greens - Vihreä altsu

Perjantai 12.1.2024 - Milja Talvikki

Altsu, altered book, muunnettu/muutettu kirja.
Jossain määrin jopa trendikäs harraste, jossa vanhaa kirjaa hyödyntäen tehdään siitä jotain ihan uutta! Mahdollisuuksia ja variaatioita on liikaa, pää räjähtää! Joku juju ja ydin tähän pitää keksiä.............
Ratkaisu aiheeseen löytyi väreistä.
Värejä minä RAKASTAN! Rakastan niiden kaikissa muodoissa, kaupan hedelmäosastolla, lankakaupassa, rautakaupan maalien värilippulappujen hyllyllä, kukkakaupan ikkunassa, taiteessa, vaatteissa, ihan joka paikassa. Väreissä on voimaa, ja ratkaisuni altsun teemaan oli vihreä, yksi lempiväreistäni.
Sellainen raikkaan vihreä, kesäinen, tai lime. Lisäksi sallin keltaisen ja pienet ripaukset sinistä.

Kun intensiivisesti ja täysin kirjan maailmaan uppoutuen tekee puolitoista viikkoa, joka päivä useita tunteja, niin siihen projektiin kasvaa kiinni.
Kun se on lopulta valmis, jossain vaiheessa on todettava, että "nyt lopetan", niin jäljelle jää tyhjä olo, "mitä minä nyt teen?"
Ja sitten taas uutta kohti.

Tästä kirjoituksesta tulee pitkä, vaikka yritän lyhentää. En millään pysty kirjoittamaan yksityiskohtaista kuvausta, koska tästä tulisi viisi kilometriä pitkä.

Aloitetaan:
Ota sopiva kirja. Mieti hetki sen kokoa, muotoa ja paksuutta, mikä kävisi omaan projektiisi parhaiten. Kansien olisi kätevää olla kangaspäällysteiset, sellaiset on helpoin tuunata, sillä niihin tarttuu hyvin liima, ja reunat ja pohja on yksivärinen.
Itsellä vihreään väriin päätymisessä auttoi vihreäkantinen kirja, jossa oli ne kangaskannet, joku romaani, en enää muista edes nimeä.

Jos kirjaasi tulee kuvia, paksuja täytteitä, niin osa sivuista on pakko poistaa, ettei kirja tursahda aivan hallitsemattomasti. Minä poistin ainakin puolet sivuista, ja silti kirja on "tursake". Jos kirja on sidottu, niin etsi kokonainen arkki, jonka poistat. Jos alat repiä sivuja sieltä täältä, niin jossain vaiheessa se vastapuolen sivu irtoaa, ja se on ikävää, jos irtoaa valmiista kirjasta.
Eli etsi kirjasta kohta, jossa näkyy sidontalangat, sitten katso kirjaa ylhäältä päin, ja etene molempiin suuntiin niin pitkälle, että hahmotat mikä nippu (=arkki) on niillä langoilla sidottu. Ota koko nippu pois. Ota seuraava poistettava nippu eri kohdasta, jottei selkämykseen jää ammottavaa aukkoa. Jatka näin ja poista tarvittava määrä nippuja.

Koska sidontalangat katkeaa, niin itse laitoin poistettujen nippujen kohtaan selkämykseen liimaa sitomaan lankojen päät. Ei ole kivaa, jos se seuraava nippu alkaa aikaa myöten irrota.

Koska kirjoissa on ohuet sivut, niin kannattaa liimata sivuja yhteen niiden tukevoittamiseksi, ja sivumäärän vähentämiseksi. Minä liimasin yhteen kolme sivua, joten omat sivuni ovat tukevia, niihin voi tehdä reikiä ja ommella asioita kiinni.

Nyt päästään tuohon ensimmäiseen kuvaan.
Tekstit saa piilotettua gessolla tai vaikka akryylimaalilla. Gesso on parempi.
Ehdin tehdä gessoamista muutamalle sivulle, kunnes totesin, että minun projektissani se on turhaa gesson ja ajan tuhlaamista. Jos haluat itse kirjoitella kirjan sivuille, niin silloin gessoaminen on hyvä, mutta minä maalasin sivut ja liimailin asioita, jolloin gessoaminen ei kannattanut.
Kun gessoat tai maalaat sivuja, niin aukeaman pitää antaa kuivua ennen kuin pääset jatkamaan. Se on turhauttavaa odottamista, muttei sille mahda mitään. Odotusaikoina voit valmistella muuta materiaalia.
Kuivumista nopeuttaa lämmin paikka, johon saat kirjan, esim uuninpäällinen, vesikiertoisen patterin päällinen, HUOM! EI sähköpatterin päälle! Roihahtaa koko kämppä.

Eli minun piti saada sivut vihreiksi.
Ensimmäisen aukeaman reunat väritin puuväreillä.
Liian hidasta, ihan liian hidasta!
Seuraavaan aukeamaan kokeilin tusseja.
Edelleen liian hidasta, ja hupa tusseille.
Kolmas yritys, gellipainantalevyllä painaminen.
Ihan kiva, mutta halusin koko sivut värilliseksi.

Sitten hiffasin, että voin vaan maalata telalla koko sivut, roiskia värejä vähän epämääräiseti, niin pinnasta tulee elävämpi. Jos ei ole käytettävissä telaa, niin pensselikin käy.
Täydellistä!
Mutta se kuivumisen odottaminen...........
Hoh hoijaa.

Tässä vaiheessa alkaa kirja saada muotoaan, paljon on vielä värjättävää.

Sivuja värjätessä ja kuivumista odottaessa, oli käytössä monenlaiset konstit.
Liimailin sivuihin yhtä sun toista, kuten vasemmassa reunassa näyvän pitsin.
Kuvasta muuten näkyy hyvin, millaisia vääntyneitä vänkkyröitä yhteen liimatuista sivuista tulee. Mutta se ei haittaa, kuuluu tyyliin.
Altsut on yleensä hyvin rentoja, hallitsemattomia ja turtsahtaneita. Siistiä ja kliinistä lopputulosta hakevalle tämän homma ei sovi ;-)

Olin jo päättänyt, että vihreästä kirjasta tulee mulle eräänlainen hullu portfolio, missä on taiteita ja juttuja joita olen tehnyt. Vihreitä. Lisäksi siihen tulee rakkaita ihmisiä ja sen sellaista.
Mutta mitäs muuta?
Hmm........
Kirppiksellä tuli vastaan hullun halvalla upea Basilurin teepurkki, pienen mietinnän jälkeen tajusin että siitä tulee kirjaani täydellinen takakansi!
Sitten mulla oli pienien pääsiäismunien folioista pyöritelty foliopallo, ja tunnearvoa nauttiva viinipullon korkki.
Tässä vaiheessa hipsuttelin taas tuonne talliin tunnustelemaan, olisiko miehelläni pikkuisen aikaa auttaa.
No just silloin ei ollut, mutta asia hoitui myöhemmin.
Piti odottaa.
Peltisaksilla purkki palasiksi ja sitten ison koneen ääreen.

50 tonnin hydrauliprässi varmaan hihitteli noille litistettäville.
Paitsi peltipurkille, se ei oiennut, ja sen mies tiesi kertoa mulle jo etukäteen.
Peltipurkkia piti käännellä käsin, että sen sai edes lähelle tasaista.
Ja kiinnitys piti tehdä huolella, siihen ei tippa liimaa auttaisi...

(foliopallosta ja korkista ei nyt ole tähän kuvaa, mutta siellä ne kirjassa on)

Naulojen avulla reikiä peltiin ja kirjaan, liima alle ja ommellen kiinni.

Reunat jäivät teräviksi, niihin tursotin jotain ihme askartelutahnavärimömmöä jota sattui olemaan. Kuivuminen veikin sitten seuraavaan päivään.

Kirjaan päätyi myös viinirypäleiden ranka, jonka kanssa yhdistin lehden muotoisia nappeja. Rankaan laitoin järjettömästi liimaa, ja napit ompelin läpi kiinni. Nappien kantaan laitoin muoviset hammastikut, ja ne näkyy läpi tuosta niiden suojaksi laitetusta kankaasta. Olisi pitänyt liimata siihen ensi paksu paperi, ja sitten vasta kangas, mutta aina ei voi voittaa.

Sivun alareunaan löytyi litteä kivi, joss oli valmiiksi reiät, myös sen vastapuolella on muoviset hammastikut ja kangas.

Näitä ideoita kun pyörittelee, niin kirjaan voi todellakin laittaa melkein mitä tahansa. Kiinnityskonstit pitää miettiä tapauskohtaisesti, ratkaisu yleensä löytyy.

Myöhemmässä vaiheessa maalasin viirypälerankapuun kultatussilla.

Tämän kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa kirjan välissä on suojapapereita, kun sumuttelin valkoiseksi jääneitä kohtia värillisellä askartelusprayllä. Se on mahtava tuote tuote, mitä ei enää tahdo saada mistään. Olen selaillut nettiä useammankin hetken sitä metsästäen, ei meinaa löytyä.

Kannessa on kuvana omasta tekstiiliteoksestani tehty postikortti yli kymmenen vuoden takaa (onneksi oli vielä pari tallessa).
Postikortin alle on liimattu vanhasta solmiosta purettu kangaspala, esillä on solmion nurja puoli, koska se oli pirteämmän värinen. 
Halusin kanteen tekstin green tai vihreä.
Skräppipaperiarkista ei luonnollisestikaan löytynyt äätä, joten vihreä kirja on siksi green book. Leikkasin kirjaimet ja liimasin kanteen Tacky Gluella. Aleene's Tacky Glue. Paras.
Sivelin liimaa reilusti myös koko kirjainhässäkän päälle, niin reunat ei jää repsottamaan.
Toimii.
Olen tätä metodia testannut useita kertoja.
jos haluatte kokeilla muilla liimoilla, niin ihan vapaasti, mitään en lupaa sen onnistumisesta.

Sivulla on kuvia omista vihreistä taiteistani yms. yms. En voi tähän enempää kuvia laittaa, kun jo nyt taitaa olla pisin blogikirjoitus tähän saakka. Ehkä.
Suunnittelen, että tekisin kirjasta videon YouTube kanavalleni @miljatalvikki, mutta se homma odottaa jonossa numerolla 37. tai jotain. 
EDIT: video on vihdoin kanavallani 12.1.2024! Ja tämän vanhemman blogikirjoituksen siirsin tähän ajankohtaan videota tukemaan.

Pitäsikö tehdä lista tekemättömistä hommista?
En taida uskaltaa.
Olen joskus yrittänyt, mutta on tullut vain epätoivoinen olo.

Mutta joo.
Oli päätettävä, että kirja on valmis.
Olisihan tuota voinut nyppiä hamaan tulevaisuuteen, mutta aika aikaansa kutakin.

Tursake siitä tuli siinä määrin, että pitää sitoa kiinni muillakin kuin omalla kiinnitysnarullaa, että mahtuu jotenkin hyllyyn.

Lopuksi vielä kuva, jossa saa tursoilla vapaasti.

Kiitos kun luit!
Palaan taas.
Milja  

Ekoprinttikirjan tekniikka kasvien osalta

Perjantai 5.1.2024 - Milja Talvikki

Ekoprinttikirjan videon tueksi siirrän tähän vanhemman blogikirjoitukseni.
JOS haluat nähdä aiheesta videon keväällä/alku kesästä 2024, niin jätä kommentti videon alle YouTubeen. Kiitos :-)

Ekoprinttaus, lyhyt oppimäärä:

Välineiksi tarvitset SUUREN kattilan, pensselin ja kumihanskat sekä astioita kasvien liottamiseen ja sakset niiden leikkaamiseen. Patalaput on myös ihan hyvä olla käsillä. Varmista ennen aloittamista, että suunnittelemasi paketti mahtuu kunnolla kattilaan. Älä käytä ruuanvalmistukseen tarkoitettua kattilaa, hommaa askartelukattila erikseen, sitä voi käyttää moneen muuhunkin asiaan.

Materiaaliksi tarvitset vahvaa paperia, kasveja, alunaa ja vettä, sekä ruosteisia esineitä jos haluat kokeilla kasvien ruostevedessä liottamista.
Paketin kasaamiseen tukevaa pahvia tms. ja keittämisen kestävää paksua narua.
Itse olen tehnyt akvarellipaperille ja taidepaperille. Tavallinen kopiopaperi on liian ohutta ja voi mennä rikki kasvien muhkuroista.
Lisäksi tarvitset tuoreita kasveja.

Muista tässä yhteydessä jokaisen oikeudet; että keräät vain sellaisia kasveja, joita on lupa kerätä. Kasveista en anna mitään suosituksia, koska sama kasvi mikä on kasvanut eri paikassa voi käyttäytyä ekoprinttauksessa aivan eri tavalla. Koivu on melko varma onnistuja oman kokemukseni mukaan. Mutta esimerkiksi kun itselläni onnistui hyvin akileijan lehti, niin erään toisen henkilön kokeillessa siitä jäänytkään mitään väriä eli ilmeisesti kasvupaikka vaikuttaa todella paljon eikä sitä voi tietää etukäteen mikä kasvi toimii ja mikä ei.

Muista että mm. puiden lehtien ja oksien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan! Tarkista jokaisenoikeudet netistä, jos et niitä muista. Jokaisenoikeus on siis entinen jokamiehenoikeus, jonka nimike on muutettu hiljattain.

Keittäminen on parasta tehdä hyvin tuuletetussa tilassa tai niin että liesituuletin on koko ajan päällä, tai ulkona kuten minä tein. Suojaa pöytä. Auki leikatusta jätesäkistä saa helposti suurikokoisen suojamuovin.

Lyhykäisyydestään homma tehdään niin, että paperit kastellaan alunavedellä pensselillä sivellen ja annetaan papereiden hetki asettua ja imeytyä. Liotetut kasvit laitetaan papereiden väliin ja nippu paketoidaan ja sitten tunti keitetään. 

Kasvien liotus ja paperien kostutus tehdään alunavedellä. Minulla oli mittasuhteena litraan vettä 10 g alunaa (ruokalusikallinen painaa noin 10 g). Jos sinulla on ihan vähän vain kasveja, voit puolittaa määrät.

 

Samaan väliin kannattaa laittaa useampia eri kasveja, jolloin mahdollisuudet onnistua on suurempi. Joku toinen kasvi onnistuu ja joku toinen ehkä ei. Kasveja voi olla aika paksultikin, jos sinulla on paksu paperi, joka kestää muhkurat rikkoutumatta (vähintään 200 g paperi).

 

Huomaa, että kasvin kuva toistuu toisessa paperissa peilikuvana. Jos haluat vain yksittäisiä ”kuvia”, niin laita kerrokset siten, että ensin on painettava paperi, sitten kasvi/kasvit, väliin suojapaperi, taas kasvit ja sitten toinen painopaperi.

Lopputuloksen yllätyksellisyys johtuu myös siitä, että kasvinlehden ylä- ja alapuoli käyttäytyy eri tavalla värin luovuttamisessa.

Kasveja voi myös liottaa ruostevedessä, jolloin niistä tulee tummia, jopa mustia kuvia. Ruosteveden valmistaminen on yksinkertaista; laita yön yli veteen likoamaan ruostuneita esineitä ja loraus etikkaa; TADAA! sinulla on ruostevettä. Itse olen liottanut osan kasveista ruostevedessä ja osan alunavedessä. Sopiva liotusaika on arvoitus, mutta ainakin puolisen tuntia pitäisin kasveja likoamassa.

Koska paketista pitää saada tiukka niin painoa on hyvä olla kasaamisvaiheessa. Minulla oli apuna tyttäreni, jonka vaaleanpunaiset kroksit näkyvät kuvassa. Tein muutaman paperin kerrallaan ja laitoin ne aina tuonne pinkkaan painumaan. 

Paperipinkan molemmin puolin tulee laittaa paksu pahvi, joka ei väänny helposti, pahveja voi olla useampikin. Minulla oli mahdollisuus saada sopivan kokoiset palat 9 mm vaneria ja voin käyttää näitä samoja vanereita useita useita kertoja. Myös kaakelilaatta on tarkoitukseen sopiva.

Paketti tulee sitoa tiukasti keittämisen kestävällä nyörillä. Esimerkiksi matonkude tai moppilanka, kuten minulla tuossa on, on sopiva pinkan sitomiseen.

Pakettia pitää keittää tunti ja sen tulee olla koko ajan veden alla. Tunti aletaan laskea siitä, kun vesi kiehuu kunnolla.

Koska paketti kelluu, niin olen laittanut sen päälle painon, jotta paketti pysyy koko keittämisen ajan veden alla. Painoksi käy painava rautaesine tai kivi, kunhan paino kestää kuumuuden ja pysyy paikoillaan paketin päällä.

Kasvien liotukseen käytetty alunavesi kannattaa kaataa kattilaan keittoveden sekaan. Ensimmäisellä kerralla kaadoin keittoveteen myös ruosteveden mutta omasta mielestäni se tummentaa papereita liikaa. Toisella kerralla en käyttänyt ruostevettä lainkaan. Silloin rautaa oli ainoastaan kattilassa paketin päällä painona. Keittämisen jälkeen paketin voi jättää veteen jäähtymään. Sen voi myös nostaa vedestä pois ja jättää tekeytymään. Jos malttaa antaa sen rauhassa olla, niin sekin edesauttaa printtauksen onnistumista. Se on vaan tosi vaikeaa, se odottaminen!

 

Purkaminen on sottaista puuhaa ja jos teet tämän sisällä niin suojaa paikat hyvin, aivan kuin pakettia ja tehdessäkin. Jos haluat nopeuttaa kuivumista, niin paperit voi silittää leivinpaperien välissä. Tai sitten ihan vaan jättää rauhassa kuivumaan, vaikka vanhojen pyyhkeiden päälle.
Käytetyt kasvit voi laittaa biojätteeseen. 

Vaikka ensimmäinen värjäyskertani ei mielestäni onnistunut kovin hyvin, niin silti innostuin tästä tekniikasta niin paljon että kokeilin sitä uudelleen, ja jostain syystä toinen kerta onnistui paljon paremmin. En tiedä miksi.

Tässä kuvassa toisen kerran paketti ennen keittämistä. Paketin koko on hieman suurempi kuin ensimmäisessä (uudet vanerit).

Vaikka ekoprinttauksessa käytetyt ainekset eivät yleensä ole myrkyllisiä, niin pidä silti ruuanvalmistukseen käytettävät astiat ja kattilat tästä hommasta erillään!
Jotkut kasvithan ovat myrkyllisiä, ja tästäkin syystä höyryjä ei ole suotavaa hengittää, siksi hyvä ilmastointi.

Vastavaa menetelmää voi tehdä myös kankaalle, mutta se on sitten aikalailla erilainen juttu se. (aiheesta ei ole tulossa blogikirjoitusta)

Milja

Las Vegas

Perjantai 29.12.2023 - Milja Talvikki

Mitä ihania muistoja!
Häämatka Las Vegasiin, Nevadaan. 
Kirjaimellisesti se oli vihkiäismatka, koska ei meillä häitä ollut, mutta siellä meidät vihittiin.
Meillä oli koko reissussa tiukka aikataulu johtuen miehen töistä, joten ehdimme olla Vegasissa vain kolme yötä. Mutta siinäkin ajassa ehti nähdä millainen kiiltokuva se paikka on. Eikä ole tavallaan ihme kun sanotaan, ettei amerikkalaisten tule välttämättä lähdettyä Eurooppaan, kun Vegasista löytyy "kaikki"; on Eiffel-torni, pyramidi, Venetsia..........

No joo, asiaan, eli mitä en muistanut tai ehtinyt kertoa videolla.

Loppujen lopuksi tuohon minun pohjaani tuli kerroksia 9, plus kymmenes kerros kuvien tulosteista. Käyttämäni valkoinen paperi on hieman paksumpaa kuin sanomalehti, ja se antaa varmasti lisätukevuutta. 

Lasertulostimella tulostetut kuvat on muokattu kuvankäsittelyllä piirrosmaisiksi. Nykyään vastaavaa jälkeä saa monien puhelimien äpeillä, joten enää ei tarvitse edes kuvankäsittelyohjelmaa. Jos käyttää vanhempia kuvia mitä ei ole puhelimessa, eikä ole haka siirtelemään kuvia eri laitteiden välillä, niin yksi helppo tapa siirtää kuvia edestakaisin on sähköposti.

Lasertulosteita saa kaikista tulostinpalveluista. Tulostupalvelujen nettisivuilta löytyy ohjeet, miten homma toimii.

Ja jos haluaa netistä tsekata, niin se "twisted building" on Lou Ruvo Center for Brain Health. En koskaan itse muista rakennuksen nimeä, mutta googlaan sen tuolla "twisted building Las Vegas" ja aina löytyy ;-)

Tammikuu on kanavallani Junk Jornal / Altered Book-kuukausi, ja neljä seuraavaa videota liittyy niihin aiheisiin enemmän tai vähemmän.

Nyt toivotan mahtavaa vuoden vaihdetta ja Uutta Vuotta 2024!

Milja

Roskien kauneus joulupallossa

Perjantai 22.12.2023 - Milja Talvikki

Ihan pikkuisen kirjoitan, vaikka suotavaa olisi olla taas sohvalla pötköttelemässä tuon joulupallovideon rustaamisen jälkeen. Takotsubosta toipuminen voi viedä viikkoja, mutta onneksi pääsin vähällä, ja olen varmaan suht nopeasti taas "täydessä iskussa".
Mutta rennosti pitää ottaa, eikä hötkyillä.

Joulua en ole osannut stressata koskaan. Osaltaa johtunee siitä, että lapsuudenkodissani molemmat vanhemmat tekivät töitä outoihin aikoihin, vuototyötä ja silleen. Joten joulu tuli joka vuosi, eikä siitä kauheesti hössötetty. 
Mulla on hyviä joulumuistoja. Isän kanssa syötiin lämmintä joulukinkkua keskellä yötä, ja ihan vaan vietettiin rentoa aikaa perheen kesken. Joulupäivänä ja Tapanina saatettiin käydä kyläilemässä isovanhemmilla tai vanhempien sisaruksilla. Silloin oli isot perheet ja suvut, niin että jos ei joka joulu mummon luona käytykään, niin siellä kyllä riitti porukkaa muutenkin.

Nyt alkaa taas voimat hiipua, joten otan kupposen teetä ja asetun sohvalle koiran ja kissan kanssa, kuten kehoita Luovuus-videon lopussa. Toteutan omaa ohjettani.
Katso video tästä klikkaamalla.

Oikein hyvää joulunaikaa teille kaikille!

Palataan värikkäällä vilkkeellä 29.12.!

Milja

Jotain ihan muuta..............

Perjantai 15.12.2023 - Milja Talvikki

No justiinsa.
Elämä yllättää välillä hieman kenkummalla tavalla.
Ja nyt on voimat vähissä, ja selitys löytyy videolta, joten palaillaan asiaan taas ensi viikolla.
Se onkin sitten jo melkein joulu!

Milja

DIY DIY Boheemin seinätekstiilin lisäinfoa

Perjantai 8.12.2023 - Milja Talvikki

Huh!
Nyt tulee paljon asiaa.

Ihan ekana aloitetaan videolla olevien seinätekstiilien mitoilla:
Sinisen kepukan pituus (leveys) on 74 cm.
Lankoja siinä on 65 cm leveydeltä.
Korkeutta tuli 90-100 cm.
Koristenauhojen korkeus 65-85 cm.

Vihreä, aiemmin tekemäni, on pidemmältä kepiltään 65 cm leveä.
Kepissä lankoja 60 cm matkalla.
Kokonaiskorkeus 95 cm.

Tästä on helppo muokata juuri omiin tarpeisiin sopivan kokoinen teos, suureen tilaan voisi kokoa jopa kasvattaa.
Kun sen kepin ripustaa roikkumaan, niin se kyllä itse etsii sen asennon kuin haluaa. Asentoa on aika turhaa yrittää muuttaa, ellei ole sellaista oksanhankaa jolla pystyy säätämään. 
Kaupunkiasujan voi olla hankalaa saada mistään kepukkaa, jolloin helpoin vaihtoehto on ostaa katuharjanvarsi ja pätkäistä se sopivaan mittaan.
Minun keppini on puutarhan harvennusjätettä, jotain lehtipuuta, en edes tiedä mitä. Kuivatin sen ensin ja rapsuttelin kuoret pois, jonka jälkeen maalasin.

Videolla kerron, että taustan solmimiseen kului tunnin verran. Niihin muihin valmisteluihin menikin sitten enemmän. Virkkauksiin, palmikoihin sun muihin kului noin viisi tuntia.
Jos perhepiirissä on sen ikäisiä lapsia, jotka tykkäävät virkata ketjusilmukkaa ja/tai palmikoida, niin tämähän on aivan mahtava käsityö yhdessä tehtäväksi!

Taustana minulla on valmista trikookudetta, jota käytetään mattojen kudontaan ja sisustuskorien virkkaamiseen. Hyvin käy myös moppilanka, paksu mattovilla (jos sattuu sellaisia jämiä tavoittamaan), tai ihan tavallinen räsykude, jota voi repiä vaikka vanhoista liinavaatteista.
Ja ihan parasta taustamatskua on tietenkin makrameelanka!
Vihreässä tekemässäni taustana on itse värjättyä moppilankaa, jonka kanssa samassa värjäyksessä oli joitain pitsejä ja reunoissa näkyvät puuvillaisen pöytäliinan hapsut.

Niitä suuria puuhelmiä sidoin joihinkin koristenauhojen päihin. Etekin tosi kevyet nauhat, kuten minulla ne huivien reunat, tuppaa jäämään "tyhmään" asentoon jollei niissä ole jotain pientä painoa antamassa ryhtiä.

Villalankaisessa palmikossa on 9 lankaa pituudeltaan 140-180 cm., jotka on keskikohdastaan sidottu kiinni ripustuslankaan. Näin ollen jokaiseen palmikon osioon tulee kolme lankaa. 
Nuo minun kirpparilta löytämäni "villalangat" on juuri sellaisia hankalia jämiä, joita on hankala käyttää mihinkään, kun niiden materiaaleista ei ole varmaa tietoa. Tämmöseen projektiin ne sopii todella hyvin.

Jos haluat olla 110% varma, että koristenauhat pysyvät pilkulleen haluamassasi asennossa, eivätkä ala liukua taustanauhojen väeihin, niin apuna voi käyttää askarteluliimaa. Kun työ on valmis, niin sivele kepin takapuoli pienellä liimamäärällä, sitä liimaa ei tarvitse olla paljoa, kevyt sively riittää.

Ja tähänkin projektiin on loputon määrä variaatioita.
Riippumaan ja roikkumaan voi viritellä melkein mitä vaan!
Ja ne lapset; mikä mielikuvituksen määrä ja voima! Sitä kannattaa hyödyntää, saattaa tulla yllättäviä ja oivaltavia ehdotuksia koristeluun.

Tekemisen iloa toivottaen Milja :-)

DIY DIY Tuunaa muistikirja osa 2; Ruskea kirja

Perjantai 1.12.2023 - Milja Talvikki

Muistikirjantuunausaihe jatkuu boheemilla ruskeasävyisellä kirjalla.

Tähän ei ole paljoa asiaa, koska tärkeimmät tuli viime viikon kirjoituksessa, lähinnä listaa ja ideoita siitä, mitä kaikkea kannen koristeena voisi käyttää.
Jos omista kätköistäsi ei sopivia koristeita löydy, niin kirpputorit ja kierrätyskeskukset kannattaa kiertää. Isoäitien laatikoista ja kaappien perukoilta voi tehdä löytöjä, askartelukauppojen valikoimaa unohtamatta.

Jos askartelet paljon, ja sinulla on saman harrastuksen jakava ystävä, niin kauniita nauhoja kannattaa tilata yhdessä. Usein valmiiksi pakatuissa nauhoissa on ainakin kaksi metriä, jolloin siitä helposti riittää kahdelle, ja erilaisia nauhoja saa näin useamman.
Sama vinkki pätee skräppipapereihin; yleensä samaa paperia on lehtiössä kaksi kappaletta. 

Ja ne koristeet todellakin kannattaa ommella kiinni erillisiin kangaspaloihin. Kirjan kannen päällystäminen siististi on turhan haasteellista, jos siinä päällystyskankaassa on kauhea määrä rompetta. 
Jos haluaa rauhallisemman ulkoasun, niin ne pienet tilkut voi tietenkin olla samaa kangasta kuin päällystyskangas.

- eli niitä nappeja nappeja nappeja, niissä on loputon valikoima
- ja nauhoja! Kauniita nauhoja ei voi koskaan olla jemmassa liikaa.... Eihän?
- korut ja korujen osat jotka voi kiinnittää ompelemalla
- vetoketjut, usein toinen puoli riittää
- silitettävät ja/tai liimattavat strassit, "timantit"
- pitsit ja brodyyrit
- silitettävät ja ommeltavat kangaskoristeet
- farkkujen (vaatteiden) nimilaput ja napit kankaineen 
- farkkujen takataskut. Lasten farkuista saa ihania pieniä taskuja!
- pikkuruiset kirjonta- ja ristipistotyöt
- vanhoista solmiosta saa upeita kangaskuoseja
Nyt just ei tule muuta mieleen, vaikka tässä ei varmasti ole koko lista.
Tähän käy oikestaan kaikki, minkä voi ommella (tai liimata) kiinni. Pelkkään liimaan en uskalla kovissa materiaaleissa luottaa, kirjan kannet kun on yleensä alttiita kolhuille.

Ensi viikolla seikkaillaan lankojen maailmassa.
"Projekti sininen" on parhaillaan täällä työn alla.

Milja

DIY DIY Tuunaa muistikirja vanhasta runokirjasta

Perjantai 24.11.2023 - Milja Talvikki

Kirjojen päällystäminen kankaalla on kivaa puuhaa ja siten saa aikaan uskomattoman upeita yksilöllisiä muistikirjoja.
Nyt ehtii vielä helposti vaikka joulupakettiin!

Videolla suosittelen esimerkiksi vanhaa runokirjaa, mutta saahan noita kovakantisia tyhjiä kirjoja kirjakaupoista ja marketeista. Jos ostat varta vasten uuden muistikirjan, niin mielellään sellainen, joiden kansiin liima tarttuu helposti. Kovin kiiltäväpintaisissa ja lakatuissa kansissa voi olla ongelmia, jos käyttää tavallista askarteluliimaa.
Se toinen kirja jota suosittelen, on nimeltään Minun unieni kirja, sellaisesta tulee se ruskea kirja viikon päästä. Jos paikkakunnallasi on antikvariaatti, niin kannattaa käydä kysymässä. Ainakin antikvaari.fi sivustolta hakiessa kirjaa löytyy lukuisia kappaleita eri paikkakunnilta.
Minulle on tullut tavaksi, että aina kun törmään tuohon kyseiseen kirjaan, ja se on maltillisen hintainen, niin ostan sen. Olen muistikirjoina täyttänyt niitä jo muutaman, ja muutama on tyhjänä odottamassa tulevia tarpeita.

Minä se aina jaksan suositella Aleene's Tacky Glueta, sillä sen kanssa kaikki vaan sujuu niin paljon helpommin, kuin edullisempien liimojen kanssa. Mutta Erikeeper ja puuliimat toimii myös kyllä. Kuivumisaika on varmaan pidempi, koska ne liimat on sen verran "lirumpia".

Tässä nyt luetteloin tarvikkeet ja välineet, koska sellaisen toiveen olen katsojalta saanut, että olisi lista mitä tarvitsee olla. Se olikin hyvä vinkki, sillä vaikka jossain vaiheessa olin ajatellut esitellä välineet, niin ajatus unohtui. Yksi syy unohdukseen on varmaan se, kun yritän pitää videot maltillisen mittaisina.

Eli materiaalit, joita Ruusuisella videolla päällystettävään kirjaan tarvitset:
- ohuita puuvillakankaita, vanhoista puuvillapaidoista tai lasten vaatteista saa hyvää kangasta
- nauhoja koristeluun. Kauniita nauhoja on nykyisin hankala saada, sellaisia kivijalkakauppoja ei ole enää läheskään jokaisella paikkakunnalla, usein tarvitsee turvautua nettiostoksiin
- kaunis kuva kanteen, se saa olla hieman paksumpaa paperia; skräppipaperia, postikortti, vanha valokuva tms.
- halutessasi hapsut takakannen sisäsivuun. Kirpparilta ja kierrätyskeskuksista löytyy usein pikkuruisia vanhoja pöytäliinoja ja leipäliinoja joista saa oivalliset hapsut
- mieleistä paperia sisäkansiin, olisi hyvä jos se paperi olisi hieman paksumpaa kuin tavallinen kopiopaperi tai lehden sivu. Jos haluaa käyttää kierrätysmateriaalia, niin voi laittaa pahvinkin; muropaketin ja pakastepizzalaatikon nurja puoli on oikein sopiva
- jos käytät vanhaa runokirjaa ja haluat peittää osan runoista, niin siihen paperia. Minä käytän tässä vanhoista kirjoista peräisin olevia tyhjiä kansilehtiä
- videolla vilahtavaan ruskeaan kirjaan tulee kanteen nappeja ja muuta sälää, mutta siihen asiaan palaamme viikon päästä

Välineet ja muuta tekemisen tarvikkeet:
- sakset
- liimaa
- sivellin tai pieni pensseli
- tussi (permanent) jolla saat kanteen apuviivan
- lyijykynä tai kuivamustekynä sisäkannen apuviivoja varten
- muovia, muovikasseista leikatut palat käy hyvin
- painot kuivatukseen, itsellä tiiliskivet, mutta kirjapinkka ajaa saman asian
- hammastikku on kätevä apu liiman levitykseen. Sanon videolla, että hammastikkua tarvitaan myöhemminkin, mutta se on siellä seuraavalla videolla kätevänä apuna
- skräppiteippiä tai puikkoliimaa

Muistinkohan nyt kaikki........
Kuivatuksesta painon alla piti vielä mainita, että itse annoin olla yön yli. Silloin ei ainakaan kannet ala vääntyillä. Koska kansissa on muovit, niin ne tuppaa olemaan vielä kosteat, kun paketin purkaa, mutta vääntyminen pitäisi olla ehkäisty.

Joo.
Ja viikon päästä koristellaan boheemilla tyylillä se ruskean kirjan kansi!
Kannattaa katsoa, siitä tuli tosi kiva!
Sekin kirja on nyt valmis, mutta videon editointi ottaa oman aikansa.

Milja

DIY DIY Lankakulho ehtii vielä lahjapakettiin jouluksi!

Perjantai 17.11.2023 - Milja Talvikki

Neulotko?
Virkkatko?
Koukkuatko? Mitä näitä nyt onkaan....

Lankakulho on ihan älyttömän kätevä apulainen lankakerälle, eipä pyöri enää lattialla. Ja kulhon koosta, sekä käsityön koosta, riippuen, kulhossa voi säilyttää sen keskeneräisen käsityönkin. 
Tästä lankakulho-ideasta kiitos kuuluu Heli Pirttiaholle, joka keksi tehdä kulhon koulussa, kun meillä oli laminointitekniikkaa.
Kiitos Heli!
Oma lankakulhoni on jo käytössä, ja on osoittautunut toimivaksi, vaikka langalle tehty reikä ei olekaan sellainen "koukero", kuten noissa kulhoissa yleensä on.

Päällystämiseen ja/tai maalaamiseen voi käyttää loputtomasti luovuutta ja vaihtoehtoja riittää. Jos et maalaa, niin päällimmäiseen kerrokseen voi laitta esimerkiksi:
- no sitä sanomalehteä, katso vähän mitä niissä paloissa on aiheena
- romaanin sivuja
- runokirjan sivuja
- kiiltokuvia
- lasten piirrustuksia
- tulostettuja valokuvia (laserilla tulostettuja, mustesuihkutulosteiden värit leviää)
- värillisiä papereita joista voi tehdä kuvioitakin
- ohutta kangasta tilkkuina, puuvilla tms. liisterin imevä kangas
- voipa siihen liisteröidä pitsiäkin, en tosin ole testannu
- ruskean "ekokulhon" saa paperikassista revityistä paloista
- vain mielikuvitus on rajana, kunhan materiaali on huokoista, että se liisteri siihen imeytyy
Suosittelen päälle lakkakerrosta, vaikka ilmankin toimii.

Ja jos et moista kapistusta itse tarvitse, niin joulu lähenee hurjaa vauhtia, ja tässä on oiva lahjaidea käsitöitä tekevälle!
Tosin, kulhon voi tehdä ihan vaan kulhoksikin, vaikka ns. miljoonalaatikon työpariksi, kulhoon voi heittää kaiken pienen sekalaisen sälän, ja siivota ja lajitella, kun alkaa olla kukkupäänä ;-)
MUISTA, että kulho ei sovellu pakkaamattomille elintarvikkeille. Ja muista kertoa se lahjansaajalle, jos kulho on menossa joulupakettiin.

Toinen tärkeä seikka on se reiän tekeminen.
Itse käytän kirurginveistä lähes kaikkeen teräasehommaan, mutta yhtä hyvin käy katkoteräveitsi tai mattopuukko. Varovainen pitää olla! Ja ne suojalasit siksi, että jos terä katkeaa ja lentää päin näköä, niin ei ainakaan silmät mene.
Otathan myös huomioon, että jos aikuisena teet reikää ja käytät silmälaseja, niin mahdollisesti vierestä katsovien lasten silmät tulee suojata. No, suojalseillahan on käyttöä ihan pian muutenkin, jos menee katsomaan ilotulitusta ja lähistöltä ammutaan raketteja.

Sanon videollakin (YouTube @miljatalvikki-kanavalla), ettei kannata tehdä montaa kerrosta kerralla kuivumisen takia. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että yhden kerroksen kuivumiseen menee liki vuorokausi. Jos urakoit kerralla vaikka kolme kerrosta, niin varustaudu kuivattamaan kolme vuorokautta.
Lämpimässä toki kuivuu muutamassa tunnissa. Saunan jälkilämpö on kuivattamisessa kätevä apu. Lauteille joku ritilä, tai vastaava, ettei kulho ole suoraan lauteita vasten, ja sinne ylälauteelle kuivumaan.
EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA kiukaan päälle, eikä edes yläpuolelle! 
Jos on leivinuuni tms. lämmin päällinen, niin sielläkin kuivuu salamannopeasti jos vertaa ihan vain normaaliin huoneen lämpöön.

Hirveen kauheen paljon saarnaamista ja varoituksia, mutta tällänen tapaus tällä kertaa.

Tämä on tosi kiva tekniikka tälleen aikuisestakin, ja olen jo tehnyt tällä muutakin, ihan älyvapaata, josta video taitaa ilmestyä joulun välipäivinä. Silloin syystä että, olen aikoinut pitää vähän joululomaa videohommista.

Nyt jo tiedän mitä on ensi viikon videolla, mutta jääköön teille yllätykseksi.
Sen voin kertoa, että kiva ja suht nopea joululahjavinkki on siinäkin.

Milja

DIY DIY Joulukalenterin koristeluun lisäinfoa

Perjantai 10.11.2023 - Milja Talvikki

Joulukalenterin koristelusta tulee kaikille ihan omannäköinen, aivan kuten kalenterista itsestäänkin.
Ja nyt saa töhriä maalaamisen kanssa!
Ei todellakaan tarvitse edes yrittää olla siisti ja säntillinen. Lapsetkin tykkäävät kun saavat maalata vapaasti, jos kalenteri on aikuisen ja lapsen yhteisprojekti.

Yläosan runkomateriaalit on helppo löytää, tarvitset vain yhden tai kaksi kananmunakennon keskusosaa ja pahvia, joka jäi yli rungon rakentamisesta. Suosittelen kahta munakennoa, siten koristelun runko on huomattavasti tukevammalla pohjalla.
Pahvimuotojakin on hyvä olla kaksi, toinen pienempi, vaikka se ei paljoa näykään koristeiden takaa, se luo kuitenkin syvyyttä taustaan.
Muotoile pahviosia sen muotoisiksi, että ne asettuvat hyvin paikoilleen, siten ne on helpompi liimata. Voit myös käyttää kiinnityksen apuna nuppineuloja, kunhan tarkistat, ettei ne osu rasioiden sisälle saakka!

Kun nyt lähtee kirpparille metsästämään koristelusälää, ellei kotoa löydy tarpeellisia romppeita, niin kannattaa pitää mieli avoimena ja silmät tarkkana!
Monia pikkujuttuja voi hyödyntää, kun vain hyppää pois laatikkoajattelun kankeista kaavoista. Voi toki turvautua myös askarteluliikkeiden tarjontaan, se on nopeampi ja varmempi reitti saada haalittua pientä ja kaunista bling blingiä.
Myös omat korujemmat ja miljoonalaatikot on hyvä tarkistaa, unohtamatta ystävien ja sukulaisten lootia.

Yläosan vasemmassa reunassa on kuparinvärinen "torni", se on videon kohdassa 2:05 vilahtava puinen matkamuisto, jonka maalasin epätasaisesti kuparisella akryylimaalilla.
Jos sattuu olemaan vanhoja shakkinappuloita, niin ne sopii tähän projektiin täydellisesti!
Itse olen jopa ostanut kirpparilta kolhiintuneet shakkinappulat askartelutarkoitukseen, mutten tähän hätään löytänyt niitä mistään...

Yleensä ottaen askartelutarvikkeista voisin mainita, että jos tykkää metallinhohtoisista elementeistä, niin kannattaa ostaa edes yksi metallinhohtoinen akryylimaali, se käy niin moneen tarkoitukseen. Oma suosikkini on juurikin tuo kupari, mutta ilmeisesti tämä tuubi oli seisonut jo kaupan hyllyssä pidemmän aikaa, ja nyt muutaman vuoden itselläni, koska oli vanhentunut. Ei akryylimaalitkaan ikuisesti säily.

Niin, ja liimaa ei tässä kannata säästellä.
Liimoista on infoa edellisessä blogikirjoituksessani.

Jos ihmetyttää, kun se kaunis nauha, jonka ensiksi liimasin paikoilleen, jäi kaiken muun taakse, niin on sillä nauhalla merkitys! Koristeiden välistä näkyvä munakennon reuna ei olisi niin kauniin näköinen, kuin se pilkottava nauha. 
Ja löytyypä se nauhan leikkuujätekin sieltä yläosasta. tökkäsin sen sykerönä nuppineulalla munakennoon kiinni. Nauha löytyy vasemman puoleisen tornin juurelta, kauriin takaa. Kahta muuta esittelemääni nauhaa en tähän projektiin tarvinnutkaan.
Nauhan jälkeen oikealle ylös liimaamani kangaspala on vanhan solmion häntä. 

Jos käytät koristelun kiinnittämisen apuna nuppineuloja, kuten minä videolla teen, niin varmista vain ettei neulojen päät osu kalenterin rasioiden sisälle. Rasioiden välisiin pahvisilttuihin voi huoletta painaa neuloja, samaten munakennorakenteeseen.
Nuppineulat, etenkin tuollaiset hieman pidemmät ja värikkäät, ovat monesti muutenkin askartelussa kätevä apu.Itseäni harmitti, kun ei ollut joulunpunaisia neuloja, mutta nuo "pinkihtävät" antavat koristelulle lisää ilmettä. Koristelu olisi aika tylsä, jos kaikki olisi samaa joulunpunaista.

Jaloiksi voi kokeilla vaikkapa virvoitusjuomapullojen korkkeja, jos ei muuta sopivaa löydy. Tulitikkurasiat toimivat myös. Tai jalat voi jättää kokonaan poiskin.
EDIT: 20.11. sain oivallisen vinkin jalkavaihtoehdoksi: kananmunakennojen keskustat! Samanlaiset kuin on siinä kalenterin päällä. Ja kun laittaa niitäkin kahdet päällekkäin, niin kestävyys varmaan riittää. Eli ensin liimaa kaksi kennon pohjaa päällekkäin, ja sitten mattoveitsellä tms lyhentää oikeaan mittaan, näin olettaisin toimivan.

Videolla näkyy vielä valkoista liimaa (tässä luki aiemmin "maalia", mutta kiitos tarkkaavaisen lukijan, osasin korjata maalin liimaksi), etenkin oikean puoleisessa reunassa, mutta se ehtii kuivua kirkkaaksi ennen joulukuun 1. päivää.

Ihanaa ihanaa ihanaa askartelua ja joulun odotusta toivottaa Milja :-)

P.S. Jos postaat oman kalenterisi instaan, niin tägää @miljatalvikki tai #miljatalvikki. Siten minäkin näen juuri Sinun kalenterisi!